Kirjailija Juhani Peltonen on kuollut. Hän on yksi suomalaisen nykykirjallisuuden keskeisistä nimistä. Peltonen kuoli keskiviikkona sairaskohtaukseen kotonaan Lopella. Kuollessaan hän oli 56-vuotias.
Suuri yleisö tuntee Peltosen romaanista Elmo. Monet pitävät sitä suomalaisen urheilukirjallisuuden ylittämättömänä perusteoksena. Romaanien lisäksi kirjailijan monipuoliseen tuotantoon kuului runoja, novelleja, näytelmiä, kuunnelmia ja pakinoita.
Juhani Peltonen syntyi Tuusulassa 12. toukokuuta vuonna 1941. Kirjailijanuransa hän aloitti runoilijana; esikoiskokoelma Ihmisiät ilmestyi vuonna 1964. Hänen tuotantonsa on mittava. Siihen kuuluu runsaat kolmekymmentä teosta.
Esikoiskokoelman jälkeen kirjailijan tuotannossa vuorottelivat tiiviissä tahdissa romaanit, kuunnelmat ja näytelmät. Romaaneista Salomo ja Ursula ilmestyi vuonna 1967, Kolme vuonna 1969, Valaan merkkejä 1973, Elmo 1978, Jumalan kuopus 1980, Iloisin suru 1986. Peltosen viimeinen romaani Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä julkaistiin vuonna 1991.
Humoristi ja kielivirtuoosi
Peltosta on kuvattu monilla määreillä: romantikkona, humoristina, alakulon tulkkina, kielivirtuoosina, kokeilijana. Kaikki ne kattavat hänen moninaisen tuotantonsa.
Sanaleikittelijävirtuoosina hän esittäytyi jo kokoelmassaan Felix Navitan etu- ja takaraivo, vuodelta 1967. Kirjailijan Valitut runot ilmestyi vuonna 1977 ja Valitut kertomukset kymmenen vuotta myöhemmin eli 1987.
Peltonen mainitsi julkisuudessa kirjoittavansa pettyneistä ihmisistä. Silti hänen tuotannossaan toistui usein myös romanttisen rakkauden aihe, kuten Salomossa ja Ursulassa.
Ahdistus ja maailman tumma puoli näkyvät mm. novellikokoelmassa Vedenalainen melodia vuodelta 1965 ja romaanissa Iloisin suru.