Ranskalaishyökkääjä Just Fontaine ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta mutta piirsi nimensä MM-kisojen historiaan vuoden 1958 lopputurnauksessa Ruotsissa. Fontaine paukutti Ranskalle kisoissa peräti 13 osumaa, mikä on edelleen ennätys – ja saattaa olla sitä jopa ikuisesti.
Fontaine syntyi Marrakeshissa, Marokossa vuonna 1933 ranskalaisen isän ja espanjalaisen äidin seitsenlapsiseen perheeseen. Samassa maassa hän myös aloitti ammattilaisuransa USM Casablancan riveissä vuonna 1950. Suuren yleisön tietoisuuteen Fontaine alkoi nousta vuonna 1953 siirryttyään Niceen Ranskan pääsarjaan. Kolme vuotta myöhemmin tie vei Stade de Reimsiin, jossa hän pelasi vuoteen 1962 saakka joutuen lopettamaan uransa ennenaikaisesti toistuvien loukkaantumisten takia.
Ranskan pääsarjassa Fontaine pelasi tasan 200 ottelua ja viimeisteli niissä huikeat 165 maalia. Vielä hurjempaa tahti oli kuitenkin Ranskan maajoukkueessa. Pelejä Fontainelle ei edustustehtävissä kertynyt kuin 21, mutta osumia niissä hän tehtaili 30. Parhaimmillaan tahti oli nimenomaan Ruotsin MM-lopputurnauksessa, jossa Fontaine tarvitsi 13 osumaansa vain kuusi ottelua.
Fontainea, "Monsieur Dynamitea", pidetään Ranskan jalkapallohistorian ensimmäisenä todellisena supertähtenä, ja Ruotsin kisojen maalit varmistavat sen, että häntä ei ihan hevillä myöskään unohdeta. Itse asiassa Fontainen saldo olisi voinut olla vielä hurjempi, mutta hän ei laukonut joukkueen rangaistuspotkuja. Tahti oli murhaava: hattutemppu Paraguayn verkkoon, kaksi maalia Jugoslaviaa vastaan, yksi Skotlantia, kaksi Pohjois-Irlantia vastaan ja yksi välierätappiossa Brasiliaa vastaan. Kruunuksi kaikelle Fontaine latoi pallon neljästi Länsi-Saksan verkkoon pronssiottelussa.
Itse asiassa Fontainen pelaaminen Ruotsin kisoissa ei ollut ennakkoon lainkaan varmaa. Paikka joukkueessa aukesi lopulta joukkuekaveri René Bliardin loukkaantumisen kautta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että Fontaine paukutti itsensä historiaan lainakengillä. Kisojen jälkeen hän palautti tuhoa tehneet pelivälineet toiselle Reimsin seurakaverilleen Stéphane Bruey’lle.
- Tajusin vasta myöhemmin saavutukseni arvon. Siihen aikaan juuri kukaan ei antanut tunnustusta maalintekijöille, Fontaine itse muisteli myöhemmin.