Jussi-Pekka paini masennuksen kanssa ja aloitti vahingossa projektin, joka lähti lapasesta – syntyi Belzebubs, joka niittää mainetta ympäri maailmaa

Black metal -yhtye Belzebubs on melko tuore ilmiö metallimaailmassa. Tästä huolimatta se on noussut nopeasti maineeseen ympäri maailmaa. Erikoisen yhtyeestä tekee se, että se koostuu neljästä sarjakuvahahmosta: laulajabasisti Hubbathista, rumpali Samaëlista, kitaristi Obesyxista ja laulajakitaristi Sløthista.

Yhteen esikoisalbumi Pantheon of the Nightside Gods ilmestyi huhtikuun loppupuolella. Se ampaisi oitis Suomen albumilistan kakkospaikalle ja fyysisen levymyynnin ykköseksi. Mystisellä bläkkisbändillä on mielenkiintoinen tausta ja tie kohti metallimaailman huippua.

Kaikki alkoi sarjakuvataiteilija Jussi-Pekka "JP" Ahosesta, joka syksyllä 2015 paini vakavan burnoutin ja masennuksen kanssa. Piirtämisestä ei meinannut tulla mitään ja ideoita ei syntynyt. Ahosen ystävät innostivat miehen osallistumaan Inktober-haasteeseen, jonka ideana on piirtää joka päivä jokin piirros ja julkaista se netissä lokakuun ajan. Haasteen tarkoituksena on pitää hauskaa ja kehittää piirustustaitoja.

Eräänä syysiltana Ahonen istahti työpöytänsä äärelle työstämään ensimmäistä teostaan haastetta varten. Improvisoinnin tuloksena syntyi piirros, jossa esiintyi kaksi black metal -hahmoa. Hahmoista innostunut Ahonen päätti ottaa black metallin maailmasta ja satanismista teeman Inktober-haasteelleen.

– Ajattelin, että minun täytyy rentoutua tekijänä, eikä miettiä liian anaalisesti jotain detaljeja. Hahmot olivat todella kiva tehdä ja ne tuntuivat muutenkin sellaiselta aihepiiriltä, josta voisi ammentaa lisää, Ahonen kertaa black metal -hahmojensa syntyä.

Haasteen päätyttyä Ahosen luomat hahmot alkoivat elää omaa elämäänsä. Näistä hahmoista syntyi black metal -yhtye Belzebubs, jonka toilailuja Ahonen dokumentoi humoristisilla sarjakuvastripeillä. Ensimmäiset Belzebubs-sarjakuvat hän julkaisi internetissä vuosi burnoutinsa jälkeen, syksyllä 2016.

Meni noin puoli vuotta ja tili alkoi yhtäkkiä löytää enemmän ja enemmän yleisöä. Lopulta yhtenä iltana lumipallo pyörähti toden teolla käyntiin, kun uusin julkaisu alkoi kerätä huomiota.

– Se oli ihan joku tavallinen strippi, jonka olin sinne pullauttanut. Saman illan aikana tili nousi yhtäkkiä jostain muutamista sadoista seuraajista kuuteen tuhanteen ja siitä 12 tuhanteen. Joka kerta, kun päivitti luurin näkymän, niin sinne oli tullut satoja ihmisiä, Ahonen muistaa.

LUE MYÖS: Megadeth-yhtyeen keulahahmo Dave Mustaine sairastui syöpään: "Olen kohdannut esteitä ennenkin"

Ensimmäinen pelko oli, että tili täyttyy seuraajamäärän kasvaessa trolleista ja epäasiallisuuksista. Ahosen mukaan meininki tilillä on kuitenkin säilynyt pitkälti samana ja hän on yhä paljon vuorovaikutuksessa sarjakuvapiirrostensa fanien kanssa. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ollut paljon sanomalehtiin piirtäneelle Ahoselle palkitsevaa.

– Osa siitä palkkiosta on se interaktio, että pääsee jatkamaan huumoria tai vitsejä ihmisten kanssa, mitä ei tällaisessa tavallisessa printtipuolen touhussa pääse tekemään. Nysväät työhuoneella, tuuppaat lehdelle jonkun stripin ja sitten et koskaan kuule mitään palautetta.

"Poikkitaiteellinen isompi hanke lähti vähän lapasesta"

Ahonen näki oitis internetin mukanaan tuomat mahdollisuudet, joista vuorovaikutus oli vain yksi. Belzebubs oli sarjakuvataitelijan ensimmäinen nettiä varten tekemä projekti ja heti alkumetreillä oli selvää, että hän haluaa kokeilla sen laajentamista pelkkien sarjakuvastrippien ulkopuolelle.

Tarkoitus oli saada mukaan visuaalisia virikkeitä sekä audiota. Alkuun Ahonen ajatteli puuhastelevansa musiikit itse jollakin tietokoneelle ladattavalla musiikkiohjelmalla. Pian kuvioihin tuli kuitenkin hänen ystävänsä, jolla oli ennestään vanhoja demoja, joista kaksikko ajatteli purkaa jotain sopivaa sarjakuvahahmoille soitettavaksi.

Sarjakuvayhtyeen suosio sosiaalisen median puolella kasvoi kuitenkin niin suureksi, että kaksikko uskalsi alkaa ajatella isommin. Kokoon kasattiin porukka, joka nauhoitti kourallisen demoja. Näitä nauhoituksia he lähettivät eteenpäin saksalaiselle Century Media -levy-yhtiölle, joka innostui ideasta oitis. 

– Nyt ollaan yhtäkkiä tässä pisteessä. Siitä on oikeastaan puolitoista vuotta, kun päästiin yhteisymmärrykseen sen levylafkan sopimuksen kanssa. Tällainen poikkitaiteellinen isompi hanke lähti vähän lapasesta, Ahonen naureskelee.

Ahonen siis ikään kuin dokumentoi paperille yhtyeen vaiheita musiikinteossa. Sarjakuvat ovat kepeitä ja täynnä huumoria, yhtyeellä on aina kova yritys, mutta jatkuvasti tulee hieman toilailtua sekä painittua erilaisten ongelmien kanssa.

– Sarjakuvien kautta ehkä sitten näkee, minkälaisen työn takana se on, että saa jotain puserrettua pihalle, Ahonen valottaa.

LUE MYÖS: Alice in Chains -yhtye esiintyi Suomessa – Jerry Cantrell ihmettelee suomalaisten käytöstä

Jos sarjakuvat ovat kevyempää hauskuuttelua, on musiikki sen sijaan vakavampaa. Musiikki on tarkoituksella tehty niin, että se kumpuaa Belzebubsin jäsenten asuttamasta maailmasta ja heidän uskomuksistaan. Musiikilla on omaa mytologiaansa, joka syventää sarjakuvissa nähtävää maailmaa, vaikka kappaleet eivät keskitykään itse sarjakuvissa nähtyihin tarinoihin.

"Keskityttiin vain siihen, että tehdään suurella sydämellä"

Ahonen painottaa, että vaikka yleinen ote sarjakuvissa on rento, niin taideprojektia tehdään tosissaan. Yhtyeen musiikkia Ahonen pitää laadukkaana, joten siihen nähden menestys ei ole ollut hänelle yllättävää. Mitään valtavia odotuksia esikoislevylle ei kuitenkaan asetettu.

– Eihän meillä ollut mitään takeita, miten levy otetaan vastaan. Keskityttiin vain siihen, että tehdään suurella sydämellä niin hyvä paketti kuin mahdollista. Jokainen toi siihen sata prosenttia sitä omaa intohimoa. Vaikka lähtökohdat ovat humoristiset, niin tosissamme työskennellään.

Musiikin mukana tulivat luonnollisesti myös musiikkivideot, joita on julkaistu tähän mennessä kaksi. Musiikkivideoiden parissa Ahonen on päässyt herättämään hahmonsa henkiin liikkuvaa kuvaa hyödyntäen.

Blackened Call ja Cathedrals of Mourning -kappaleille tehdyt videot on tuotettu yhteistyössä turkulaisen Pyjama Films -animaatiostudion kanssa. Ahonen on antanut studiolle käsikirjoitukset musiikkivideoita varten sekä piirtänyt yhtyeen hahmoja eri tilanteissa ja asennoissa. Pyjama Films on tämän jälkeen laittanut hahmot liikkumaan kappaleiden tahtiin.

Videoilla yhdistyvät musiikin vakavuus ja sarjakuvien kepeys. Kuvaukset eivät aina mene putkeen, vaikka hahmojen yritys on kova. Esimerkiksi Blackened Call -musiikkivideolla nelikko kuvaa metsässä, jossa taustalla näkyy ohikulkijoita ja musiikkivideon rekvisiittana käytetyt liekit ovat karata käsistä.

– Ehkä joku päivä Belzebubs saa jonkun musiikkivideon pakettiin ilman yhtään mokaa. Siitä saa sellaisen draaman kaaren, että aina päästään vähän eteenpäin, Ahonen maalailee.

Ahoselle on tärkeää, että fanit nauttivat projektista itselleen parhaalla tavalla. Hänen mukaansa musiikista pitävän ei tarvitse lukea sarjakuvia nauttiakseen yhtyeen tuotannosta ja sarjakuvafanit eivät menetä mitään, jos he eivät ole kiinnostuneita musiikkipuolesta.

Vastaavasti himofaneille löytyy paljon erilaista materiaalia, jonka kautta syventyä yhtyeen maailmaan entisestään. Nelikko on antanut muun muassa haastatteluja eri medioille, joita lukiessa fanit voivat kerätä informaatiota, jota ei välttämässä ole sarjakuvissa esiintynyt.

– Jos oikeasti haluaa sinne kaninkoloon kadota, niin sitten sitä stooria löytyy, Ahonen huomauttaa.

LUE MYÖS: Slipknot-laulaja Corey Taylorin uusi maski sai faneilta täystyrmäyksen – suunnittelija puolustaa

"Vihdoin pääsen tekemään sellaista hommaa, johon teininä pyrin"

Piirtämiseen pääasiassa aiemmin keskittynyt Ahonen kannatteleekin nyt isompaa kokonaisuutta käsissään. Hän hoitaa muun muassa oheistuotteita, levyn kansitaidetta ja musiikkivideoita. Työn delegointi muille olisi vaikeaa, sillä Ahonen haluaa olla se, joka viime kädessä vastaa yhtyeen suunnasta.

Kasvaneesta työmäärästä huolimatta Ahonen on päässyt toteuttamaan asioita, joista hän ennen vain haaveili. Nuorena hän unelmoi työskentelevänsä muusikkona niin, että sarjakuvat olisivat jollain tasolla mukana, vähintäänkin kansitaiteessa. Ajatus ei koskaan johtanut mihinkään, mutta nykyinen projekti muistuttaa hyvin paljolti teini-iän haaveita.

Työstäessään vuonna 2013 ilmestynyttä Perkeros-sarjakuvaromaania Ahonen mietti kaikkia niitä eri tasoja, joihin niin ikään musisointiin keskittyneen sarjakuvan voisi vielä viedä. Nyt vanhoja ideoita sovelletaan Belzebubsin kanssa.

– Hoksasin vasta tuossa puolitoista vuotta sitten, että ei helvetti, ne palikat ovat nyt tässä. Tavallaan tehnyt hirveästi duunia tämän homman eteen, mutta en yhtään odottanut, että tällaisesta henkireikäduunista tulee juuri sellainen, jonka kautta pystyn toteuttamaan näitä juttuja. Fiilis on pysynyt tosi hyvänä, vihdoin pääsen tekemään sellaista hommaa, johon teininä pyrin.