Jukka Jalonen avoimena aiemman Leijonat-pestin lopusta: "Ei silloin ollut kivaa olla maajoukkueessa"

Jalonen liittyi mukaan Leijonien valmennukseen kaudeksi 2007-08, jolloin hän toimi ensin vuoden ajan Doug Sheddenin apuvalmentajana. Tämän jälkeen seuraavalla kaudella Jalonen nostettiin Leijonien päävalmentajaksi.

Keväällä 2013 Jaloselle tuli täyteen kuusi vuotta Leijonissa.

– Se on pitkä aika. Tuossa tehtävässä on oma rumbansa, varsinkin keväisin. Silloin ympäristö tuntui siltä, että tästä on ihan kiva lähteä jonnekin muualle.

– Ei silloin ollut kivaa olla maajoukkueessa, enää siinä vaiheessa, Jalonen myöntää avoimesti.

Jalosen mukaan hän olisi voinut jatkaa vielä Leijonien päävalmentajana.

– Oli kuitenkin selvää, että se pesti loppuu siihen.

– Silloin kun lähdin maajoukkueesta, niin ei silloin ollut mielessä se, että valmentaisin vielä Leijonissa. Ei se silloin hirveästi kiinnostanut.

Jalosen mukaan turhautuminen oli peräisin monesta eri asiasta.

– Kun on kilpailullinen ihminen, niin sitä haluaa pärjätä ja menestyä. Sitten jos kaikki ei mene niin kuin haluaa, niin kyllähän se turhauttaa. Kyllähän valmentajat ja pelaajat haluavat lyödä parasta pöytään ja onnistua suuren yleisön edessä. Jo yksistään tuo turhauttaa, jos asiat eivät mene niin kuin on suunnitellut. Toinen on se, kun tulee kritiikkiä, mikä ei välttämättä tunnu reilulta. Kyllähän se vähän kaivelee, vaikka ei siihen saa liikaa energiaa kuluttaa. Silti, tässä ollaan ihmisiä. On ihan turha sanoa, etteikö noissa tilanteissa tiedä yhtään mitä tapahtuu. Kaikkihan me tiedetään ja aistitaan se tunnelma, mikä ympärillä on. Onko se positiivinen, negatiivinen vai neutraali. Jos on päivittäin negatiivisessa ilmapiirissä, niin eihän se ole kiva tehdä töitä.

– Ne kaikki, jotka ovat olleet noissa tilanteissa, MM-kisoissa sun muissa mukana, tietävät sen, etteivät ne rupeamat ole mitään leppoisia lötköttelyjä. Siinä on ihan kaikilla kovat menestymispaineet.

Lauri Marjamäki ja karmiva kohtelu

Jalonen viittaa ilmapiiriin, joka on ollut iso puheenaihe muun muassa parin edelliskevään aikana.

– Sain itse olla kuitenkin kohtuullisen rauhassa. Ainakin sellainen mielikuva jäi. Mutta kyllä se yleinen ilmapiiri, mikä Suomen mediassa on, kääntyy niin nopeasti negatiiviseksi. Se nähtiin viime vuonna Lauri Marjamäen kohdalla, Jalonen miettii.

Jalonen pyörittelee päätään, kun hän muistelee sitä, millaisen myrskyn keskelle Marjamäki joutui oman päävalmentajapestinsä aikana.

– Se tuntui aika julmalta ja epäreilulta, miten paljon sontaa hän sai niskaansa, Jalonen sanoo painokkaalla äänenpainolla.

– Alku on usein tärkeä näissä pesteissä ja se alkoi heikosti World Cupissa. Sen jälkeen monella jäi levy päälle, eikä nähty kuin negatiivisia asioita. Mun mielestä ”Late” kesti sen todella hyvin. En olisi itse pystynyt olemaan samalla tavalla kuin hän. Pitämään vain suutani kiinni. Olisin jossain vaiheessa varmaan täräyttänyt siitä kohtelusta.

– Me ollaan kuitenkin erilaisia, ja mun mielestä on hienoa, että Late pystyi toimimaan tuolla tavalla. Nyt hän vetää erittäin hyvin Jokereissa ja se osoittaa sen, että hän on huippuvalmentaja.

Painekattila, joka Leijoniin kohdistuu, on mielenkiintoinen ilmiö. Paikan päällä kisoissa valmentajat ja pelaajat eivät joudu valtaisan paineen alle. Paine kasaantuu käytännössä Suomesta käsin.

– Vaikka valmentaja olisi isossa seurassa Suomessa, niin se on silti vain pieni osa suomalaisista, joita kiinnostaa tietty seura. Sitten kun on Leijonissa, niin koko Suomea kiinnostaa. Silloin mennään jo miljooniin ihmisiin, ja silloin se kiinnostuneiden ympäristö on erilainen. Leijonien mukana eletään tunteella, mikä on sekä hyvä että paha juttu. Se kritiikki ja tuska, mikä sieltä tulee, kohdistuu päävalmentajaan, jos joskus ei menestytä. Voihan se olla, että sitä tulee myös mun aikana, sillä eihän sitä koskaan tiedä, mitä tuolla MM-kisoissa tapahtuu. Kaikkeen pitää varautua, vaikka ei tuollaisia asioita etukäteen mieti tai pelkää. En olisi tässä, jos olisin miettinyt noita asioita aivan loputtomiin asti. Mutta tiedän kyllä, että noin voi käydä, Jalonen pyörittelee palautepuolta.

– Fakta on se, että kaikki taputtavat pehmeästi selkään, kun menee hyvin. Silloin kun ei mene hyvin, niin silloin tulee puukkoa selkään, Leijonien nykyluotsi tiivistää.

NHL:n nuoret suomalaistähdet motivaatiotekijöinä

Miksi Jalonen sitten palasi Leijonien päävalmentajaksi?

Hän on jo voittanut urallaan sekä miesten että alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kanssa MM-kultaa.

Jalosen mukaan kausi 2015-16 oli osaltaan tärkeässä asemassa, kun hän teki päätöksen paluusta Leijonien päävalmentajaksi. Tuolloin Jalonen luotsasi nykypäivän nuoria suomalaistähtiä kuten Patrik Lainetta, Mikko Rantasta, Sebastian Ahoa ja Kasperi Kapasta.

– Tykkäsin olla silloin siinä tehtävässä. Näin, että nämä meidän nuoret pelaajat ovat todella hyviä. Meillä on syntymässä sellainen sukupolvi, jolla voimme pärjätä kansainvälisissä peleissä A-maajoukkueen kanssa missä tahsan turnauksessa. Totta kai se on yksi motivoiva tekijä.

Jalonen toimi edellisten kahden kauden aikana Jokereiden päävalmentajana. 55-vuotias Jalonen kuitenkin koki, että hän haluaa nyt toisenlaisen valmentajarytmin elämäänsä.

– Jos on esimerkiksi Jokereissa, niin silloin ollaan heinäkuun puolesta välistä aina sinne viimeiseen peliin asti päivittäin kiinni siinä hommassa. Tässä taas on enemmän omaa säätämistä ja oman aikataulun tekemistä omilla ehdoilla. Se vapauttaa tiettyjä asioita. Toki, nyt kun aloitetaan, niin tässä mennään aika tiiviisti kauden loppuun asti, mutta toiminta ei ole koko ajan ihan päivittäistä. Olen kokenut, että tässä iässä tarvitsee välillä tuollaista.

Jalosen mukaan hän ei osaa arvioida tarkemmin sitä, miten hän on muuttunut viiden vuoden aikana. Yksi konkreettinen muutos nousee kuitenkin esille.

– Hiukset ovat harmaantuneet. Ei sen takia, että stressaisi. Ihan muut syyt ovat siihen, Jalonen hymähtää.

Leijonien Karjala-turnauksen joukkueen julkistuksen yhteydessä Jalonen aloitti uuden päävalmentajapestin räväkästi.

– On mukava olla takaisin, ei välttämättä täällä, Jalonen sanoi ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa.

– Niin, meinasin sillä sitä, että mieluimmin sitä olisi joukkueen parissa, kuin jotain selittelemässä. Ei mua mitkään haastattelut haittaa, niin kauan kun ette hirveästi vittuile, Jalonen naurahti toimittajajoukon keskellä.

Unelma uusista kultajuhlista

Jalonen on seurannut läheltä kansainvälisen pelin kehittymistä KHL:stä käsin. Viime kevään MM-kisoissa nähtiin puolestaan ensimmäisiä osoituksia siitä, mihin Suomen uusi sukupolvi kykenee. Leijonat pelasi Ahon, Rantasen, Mikael Granlundin ja kumppaneiden johdolla erittäin raikasta jääkiekkoa.

Mihin suuntaan sinusta kansainvälinen peli on menossa?

– Nopeampaan. Pelaajilla on entistä enemmän nopeutta, mikä tarkoittaa sitä, että peli on aika aktiivista. Joukkueet pyrkivät antamaan painetta, minkä myötä tila ja aika vähenevät. Se taas näkyy kiekollisen pelin vaatimuksissa. Sellainen nopeustaitavuus, joka toki on ollut jo aiemmin esillä, korostuu entisestään. Jos haluaa pärjätä kansainvälisessä pelissä, niin silloin pitää pystyä tekemään kovassa vauhdissa laadukkaita suorituksia ja sellaisia tekoja, jotka edistävät joukkueen pelaamista. Yleinen vaatimustaso on noussut ja nousee jatkossa, Jalonen jakaa ajatuksiaan.

Vaikka peli nopeutuu, ovat silti tutut teesit läsnä. Jo edellisen maajoukkuepestin aikana Jalonen puhui usein pelirohkeudesta, pelinopeudesta ja maalinteon tehokkuudesta.

– Siihen päälle voi lisätä sellaisen ”paineessa parhaimmillaan” -teeman. Eli että pystyy suoriutumaan hyvin henkisesti tiukoissa paikoissa. Nuo ovat niitä asioita, joilla pelejä voitetaan tai ollaan voittamatta. Nuo ovat isossa roolissa kaikissa palloilulajeissa ja niiden huipputasolla.

Jalonen ei kiertele, kun hän puhuu tavoitemaailmasta ja siitä, mihin suomalaisen jääkiekkoilun huipputoiminta on menossa.

– Kyllä mulla on sellainen unelma, että tässä mun aikana voitetaan maailmanmestaruus. Toki se, että tapahtuuko se näiden kahden vuoden aikana, niin sitä en tiedä. Olen kuitenkin aivan varma, että se tapahtuu viiden seuraavan vuoden sisällä, vähintään kerran.

– Meillä on sen verran hyviä pelaajia NHL:ssä. Osa on juuri päässyt sinne ja 2-3 vuoden sisällä he ovat vielä parempia pelaajia. Ja pakosta jossain vaiheessa tulee niitä vuosia, kun maajoukkue saa käyttöönsä paljon kärkipään pelaajia. Noiden kohdalla on vähän sattumasta ja monesta eri tekijästä kiinni. Se mielikuva, mikä mulla on jäänyt näistä meidän nuorista pelaajista, on se, että he ovat halukkaita pelaamaan Leijonissa keväisin ja he haluavat voittaa.

Jalonen mainitsee nimeltä Patrik Laineen ja Aleksander Barkovin, jotka ovat parhaillaan Helsingissä pelaamassa kahta NHL:n runkosarjaottelua.

– He ovat suuntaa antavia pelaajia. Jos saamme tämmöisiä pelaajia mukaan arvokisoihin, niin se vaikuttaa myös muiden pelaajien ratkaisuihin.

– Kyllä tuollaisten mahdollisuuksien keskellä halusi olla mukana, Jalonen sanoo ja viittaa suoraan siihen, miksi hän halusi palata maajoukkueeseen.

Karjala-turnaus käynnistyy ensi viikon torstaina. Tuolloin Leijonat kohtaa Venäjän.