Lohjalaisella on monta syytä ylpeyteen kotikaupunkinsa puolesta. Lohjaa voi kehua vaikka paikkana, jossa voi kerätä omat matkamuistonsa kalkkikaivoksesta tai jonka kulkuyhteydet ja kulttuurinähtävyydet vetävät vertoja melkein mille tahansa Suomen paikkakunnalle.
Lohjansaaressa syntynyt ja alueella koko elämänsä asunut Timo Kallio, 60, yltyy kiittelemään kaupunkia kuitenkin vasta pyydettäessä ja sittenkin varsin nöyrästi.
– Lohja on luonnon puolesta yksi varmasti maailman kauneimpia paikkoja. Lohjan järven tienoota ja Lohjanharjua, joka on Salpausselän läntinen osa, voi verrata vaikka Punkaharjuun – siis jos näin itserakkaasti sanotaan.
Lohjan kaupungin ranta-alueissa olisi Kallion mielestä potentiaalia enempäänkin.
– Toivoisin, että kaupunki ottaisi keskustassa olevan Aurlahden rannan parempaan käyttöön ja virkistysalueeksi, jossa ihmiset voisivat viettää aikaa. Esimerkiksi Kokkolassa näin on tehty varsin onnistuneesti.
Lohjan murre ei innosta Kalliota samanlaiseen ylistykseen kuin luonnon kauneus. Se on saanut hänen mukaansa piirteitä – ikävä kyllä huonoja – monestakin eri murteesta, kuten turusta ja raumasta.
– Sanat ovat lyhkäisiä ja koko kieli hyvin töksähtelevää, eli ei tätä mitenkään kauniiksi voi kutsua.
Myöskään lohjalaisten luonteenpiirteitä Kallio uskaltautuu itsekin lohjalaisena arvostelemaan.
