Lohjalaisella on monta syytä ylpeyteen kotikaupunkinsa puolesta. Lohjaa voi kehua vaikka paikkana, jossa voi kerätä omat matkamuistonsa kalkkikaivoksesta tai jonka kulkuyhteydet ja kulttuurinähtävyydet vetävät vertoja melkein mille tahansa Suomen paikkakunnalle.
Lohjansaaressa syntynyt ja alueella koko elämänsä asunut Timo Kallio, 60, yltyy kiittelemään kaupunkia kuitenkin vasta pyydettäessä ja sittenkin varsin nöyrästi.
– Lohja on luonnon puolesta yksi varmasti maailman kauneimpia paikkoja. Lohjan järven tienoota ja Lohjanharjua, joka on Salpausselän läntinen osa, voi verrata vaikka Punkaharjuun – siis jos näin itserakkaasti sanotaan.
Lohjan kaupungin ranta-alueissa olisi Kallion mielestä potentiaalia enempäänkin.
– Toivoisin, että kaupunki ottaisi keskustassa olevan Aurlahden rannan parempaan käyttöön ja virkistysalueeksi, jossa ihmiset voisivat viettää aikaa. Esimerkiksi Kokkolassa näin on tehty varsin onnistuneesti.
Lohjan murre ei innosta Kalliota samanlaiseen ylistykseen kuin luonnon kauneus. Se on saanut hänen mukaansa piirteitä – ikävä kyllä huonoja – monestakin eri murteesta, kuten turusta ja raumasta.
– Sanat ovat lyhkäisiä ja koko kieli hyvin töksähtelevää, eli ei tätä mitenkään kauniiksi voi kutsua.
Myöskään lohjalaisten luonteenpiirteitä Kallio uskaltautuu itsekin lohjalaisena arvostelemaan.
– Katsoisin, että lohjalainen ihminen on sellainen jonkun verran luotaantyöntävä, vähän vaikeasti lähestyttävä ja omassa maailmassaan elävä. Enkä toisaalta pidä lohjalaista myöskään maailman parhaana seuraihmisenä. Vaikka onhan sitä tietysti vähän vaikea arvioida, kun on itsekin lohjalainen, Kallio nauraa.
Lohjalta löytyy absoluuttinen pimeä
Kiinnostavia käyntikohteita Uudellamaalla sijaitsevalla Lohjalla on Timo Kallion mielestä useita.
Hän suosittelee muun muassa valtioneuvos Johannes Virolaisen kotipaikkaa Vironperää ja Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, kokoojan Elias Lönnrotin syntymäkotia Paikkarin torppaa.
Myös kaivosmuseo on kokemisen arvoinen paikka.
– Siellä parinsadan metrin syvyydessä ihminen voi löytää sellaista, mitä ei yleensä kauhean paljon haeta, eli absoluuttista pimeyttä.
Kunnon huoltoasemia ei Lohjan keskustassa Kallion mukaan enää ole, koska ”luontoihmiset ovat ajaneet ne pois.” Lohjalaisuuden ytimeen pääsee kuitenkin yhtä lailla entisen huoltoaseman baarissa, jossa kokoontuu Kallion nitrodiskoksi nimeämä eläkeläisten keskusteluporukka. Kyytiä saavat muun muassa EU-tuet.
– Tämän ikäluokan ihmisiä huolestuttaa ja harmittaa kyllä se, että pienten ihmisten rahat hupenevat suurten väärinkäyttöön.
Myös kuntaliitokset herättävät lohjalaisissa intohimoja.
-Ainakin se on vallan hämmästyttävä asia, että kun virkamiehiä pitäisi liitoksia tehdessä vähentää, näyttääkin siltä, että ne vain lisääntyvät tai ainakin pysyvät ennallaan. Että kuka on todella laskenut sen, ovatko liitokset loppupelissä ihan kannattavia, Kallio kysyy.