Mainos

Jonna, 40, oli lenkillä, kun jalan luut katkesivat yhtäkkiä – makasi 19 asteen pakkasessa ja mietti, miksei kukaan auta

0:38

Kuopiolaisen Jonna Patrosen koiralenkki katkesi tammikuun alussa järkyttävällä tavalla. Keskellä tasaista tietä hänen jalastaan katkesi kaksi luuta. Hän makasi pakkasessa pitkään ennen kuin kukaan kysyi, tarvitseeko hän apua. 

Kuopiolainen Jonna Patronen, 40, oli tammikuun kolmantena päivänä päivällä ulkona kahden koiransa kanssa. Pienempi chihuahua pyöri jaloissa ja suurempi, kymmenenvuotias tanskandoggi kulki vierellä.

Patronen oli tottunut vaihtamaan suuntaa, jos lähettyvillä olisi toinen koira, koska tanskandoggi ei oikein pitänyt muista koirista.

Tällä kertaa lähelle tuli puskan takaa nainen pienemmän koiran kanssa. Patronen huusi, että nainen koiransa kanssa odottaisi vähän, kunnes hän pääsisi koirineen pois alta. 

Sitten tapahtui jotain, mitä Patronen ei vieläkään oikein käsitä. Kuului naksahtava ääni, ihan kuin jossain olisi katkennut jäinen keppi. Hän katsahti jalkoihinsa, mutta minkäänlaista keppiä ei näkynyt missään.

Vielä siinä vaiheessa Patrosta ei sattunut ollenkaan. Seuraavalla askeleella hän romahti polvilleen.

– Meniköhän nilkkani ympäri? Patronen muistaa ajatelleensa. 

Jalka oli L-kirjaimen muotoinen

Nainen koiran kanssa katsoi polvillaan olevaa Patrosta kauempaa. Patronen yritti kontata eteenpäin. Hän tunsi, että vasen jalka oli aivan väärässä asennossa. Hän kurkisti taakseen ja näki jalkansa olevan ällän muotoisesti väärän suuntaan.

– Nyt on sattunut ja pahasti, hän mietti. Samalla iski valtava kipu.

Patronen keräsi kaikki voimansa ja huusi niin kovaa kuin kurkusta lähti: Sattuu, sattuu! Hän iski kädellään maata, koska kipu oli valtava. Ohi kulki läheisen koulun lapsia reppuineen. Koiran kanssa oleva nainen oli jähmettynyt kauemmaksi.

Patrosella oli yleensä aina puhelin mukanaan, mutta tällä kertaa ei. Pakkasta oli 19 astetta, ja hän makasi lumisella kadulla legginssit jalassaan.

Epätoivo alkoi hiipiä. Miksei kukaan auta? Onko minun maattava tässä siihen asti, kunnes lapseni tulevat koulusta? Herranen aika, minähän jäädyn.

Mitä teet siellä maassa? 

Vihdoin lähelle tuli aura-auto. Se lähestyi Patrosta, mutta peruutti sitten pois ja kolasi lunta parkkipaikalle.

– Ei voi olla totta, lähteekö sekin pois?

Aura-auto kolasi vielä pari kinosta, kunnes kuljettaja pysäytti auton ja hyppäsi ulos. Hän lähestyi Patrosta vähän naureskellen:

– Mitä teet? Tarvitsetko apua? kuljettaja kysyi ja kertoi luulleensa Patrosen leikkivän koiriensa kanssa lumessa.

Patronen kertoi, että jalka oli mennyt todella pahasti ja pyysi auramiestä viemään hänen koiransa kotiin, parikymmenen metrin päässä olevaan taloon.

– Varo tätä tanskandoggia, se on hyvin suojeleva emäntäänsä kohtaan, Patronen varoitti.

Mies sai hyvin koirat haltuunsa ja vei ne kotiovelle. Ovi oli kuitenkin lukossa, toisin kuin Patronen muisti. Mies palasi Patrosen luo, jolloin tanskandoggi puraisi miestä käteen.

– Koirani oli hyvin hämillään, kun emäntä huusi. Ajatteli, että nyt täytyy puolustaa. Oli todella ikävää, että auramiehelle tuli verta vuotava haava käteen, Patronen harmittelee.

Myöhemmin Patronen sai kuulla, että kuljettaja oli saanut tapahtuneesta vain pintanaarmun, eikä hänellä ole Patrosta kohtaan mitään vaatimuksia.

Pieni, rohkea poika

Ambulanssi saatiin kuitenkin soitettua, mutta sen tulossa kesti parikymmentä minuuttia.

Ambulanssia odotellessa auramiehen ja Patrosen luokse tuli myös naapurin pieni poika, joka tarjosi Patroselle omaa puhelintaan. Poika myös kipaisi hakemaan apuun äitinsä, joka sai vietyä koirat sisälle.

Muitakin ihmisiä alkoi kerääntyä ympärille, mutta pysyivät kauempana; kaikki muut paitsi pieni poika ja aura-auton kuljettaja. 

Ambulanssissa hoitajat luulivat, että Patrosen nilkka oli mennyt, ja yrittivät suoristaa jalkaa. Mikään ei koskaan ole sattunut niin paljoa, Patronen muistelee.

– Huusin, että en kestä tätä kipua!

Sairaalan kuvauksissa huomattiin, että Patroselta oli katkennut sekä sääri- että pohjeluu. Seuraavana päivänä hänet leikattiin.

Nyt Patronen toipuu kotonaan. Kivut ovat valtavat, ja jalassa oleva ortoosi on välillä otettava pois, koska jalka turpoaa kovin.

Miksi jalka katkesi?

Lääkäritkään eivät osanneet heti sanoa, miten jalka voi yhtäkkiä katketa. Patronen pääsee jalan vähän tervehdyttyä osteoporoosia varten luuntiheysmittaukseen.

Patrosella on perussairautena harvinainen IIH-sairaus, jossa kallonsisäinen paine nousee ilman ilmeistä syytä. Hän miettii, voiko perussairaudella olla jotain tekemistä tapahtuneen kanssa.

– Nythän olen aivan paniikissa, enkä uskalla mennä ulos. Mitä jos toinenkin jalkani katkeaa?

Kivun ja epätietoisuuden seassa Patrosella on myös suru ja viha siitä, kuinka ihmiset eivät auta toisiaan. Jos auramies ei olisi pysähtynyt, niin kuinka kauan hän olisi joutunut värjötellä paukkupakkasessa katkenneella jalalla?

– On niin pieni vaiva kysyä, että onko kaikki hyvin. Voi kysyä, että sattuuko niin paljon, että tarvitset ambulanssia. Kukaan ei varmasti pahastu, jos kysyy. Jos ei uskalla lähestyä, voihan kysymyksen vaikka huutaa kauempaa. 

Naapurin pienen pojan Patronen näki alkuviikosta kaupassa. Hän osti pojalle suklaalevyn ja sanoi: Sinä olit reipas. Sinä tulit luokse ja tarjosit omaa puhelintasi. Niin pitääkin toimia.  

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja