Lopetettuaan työt Nokialla Anne-Liisa Palmu-Joronen alkoi perehtyä johtamiseen ja organisaatiopsykologiaan. Hän pohti globaalisti toimivien monikansallisten yritysten toimintamalleja, arvoja ja näkemyksiä. Hän huomasi, että jättiyritysten johtamistapaa, tehokkuusjohtamista, pyritään soveltamaan myös ympäristöissä, joissa sitä ei tarvittaisi ja minne se ei millään muotoa sovi. Ihminen on jäänyt liian vähälle huomiolle kaikkialla.
– Globaalit markkinat ovat armottomia, siksi johtamistavat on viety siellä äärimmilleen. Pienemmissä yrityksissä ja julkisella sektorilla pyritään soveltamaan samaa tapaa, vaikka tehokkuusjohtaminen on niille tuhoisaa, Anne-Liisa Palmu-Joronen toteaa.
Mitä tehokkuusjohtaminen sitten on? Moni saattaa tunnistaa sen omalta työpaikaltaan. Tehokkuusjohtamisessa keskitytään puhtaasti mittareilla johtamiseen; tietotekniikan syöttämiin numeroihin, joiden avulla seurataan menestystä. Palmu-Jorosen mielestä se ei sovi edes monikansalliselle jättiyritykselle ainoaksi johtamismuodoksi.
– Äärimmilleen viety tehokkuusjohtaminen ei ole missään hyvä. Se on pelkkää numeraalien seurantaa, ja siinä tulee sokeaksi. Tämä tapa rajaa valtavan määrän tärkeitä havaintoja pois päätöksenteosta.Haasteena on se, että numeraalien perusteella tehdään muun muassa arviointeja ihmisten työstä. Se on myös korostuneesti lyhyen tähtäimen johtamista, jossa keskitytään osaoptimointiin.
Palmu-Joronen toteaa, että ihminen on unohdettu työn tekijänä osittain juuri näistä syistä.
Enemmän läsnäoloa esimiehiltä
Tehokkuusjohtamiseen liittyy olennaisesti myös tavoitteilla johtaminen ja valtuuttaminen. Työt sysätään yhden ihmisen harteille, ja ihminen jätetään heitteille, kun lähijohtaminen katoaa. Työntekijä tuntee harvoin saavansa tukea esimieheltään.
– Perustana on idealistinen ajatus, että näin osoitettu luottamus työntekijöitä kohtaan johtaa hyvään ja merkitykselliseen työn tekemiseen. Ihminen jää kuitenkin helposti yksin. Kiireen ja aliresursoinnin myötä työ muuttuu raskaaksi ja tavoitteet mahdottomiksi. Usein esimies ei edes tiedä, mitä johdettavan töiden sisältö on. Silloin on vaikeaa arvioida hänen osaamistaan.
Palmu-Joronen puhuu luottamusjohtamisen puolesta. Hänen mielestään työpaikoilla tarvitaan enemmän esimiesten läsnäoloa ja valmentamista työhön. Esimiehen pitäisi antaa tukea ja toisaalta saada tukea omalta esimieheltään. Kun työntekijä saa kunnon perehdytyksen ja tuen työhönsä, virheitä tehdään vähemmän ja turhaan työhön kuluu vähemmän aikaa.
– Kun ihminen saa opastusta ja apua siihen, mitä pitää tehdä ja miten tietyt asiat etenevät, osataan keskittyä olennaiseen. Hötkyily ja turhautuminen vähenevät merkittävästi ja saadaan työn tekemisen rauha. Tämä on sitä todellista tehokkuutta.
"Kukaan ei ole tietoisesti armoton"
Palmu-Joronen tietää, että tehokkuusjohtaminen ei ole niin tuottavaa ja laadukasta kuin ajatellaan. Luottamusjohtaminen on laadukkaampaa. Mutta vaikka työntekijä olisi asiasta samaa mieltä, yksittäisten ihmisten on vaikea pyrkiä muuttamaan tilannetta työpaikallaan. Muutokseen tarvitaan esimiesten tuki. Tehokkuusjohtajasta voi kuitenkin muuttua luottamusjohtajaksi.
– Luottamusjohtajiksi tullaan oman itsetunnon löytämisen kautta. Ihmisjohtajan pitää ymmärtää ihmistä nykyistä enemmän, ja itsestä on hyvä aloittaa. Tutustu itseesi. Selvitä, kuka olet, tutki arvosi, tutustu hyveisiisi. Ymmärrä ja hyväksy missä olet hyvä ja mitkä ovat huonot puolesi. Uskalla katsoa itseäsi rehellisesti ja ole armollinen itseäsi kohtaan.
Palmu-Joronen kuitenkin uskoo, ettei kukaan ei ole työelämässä tietoisesti armoton toisia kohtaan. Hän näkee, että kyse on ymmärtämättömyyteen perustuvasta kohtuuttomuudesta. Se taas johtuu tyypillisesti siitä, että on olemassa esimiehiä, jotka eivät tunne alaistensa töiden sisältöä ja sitä, miten erilaisiin tavoitteisiin on todellisuudessa mahdollista päästä..
– Tavoitejohtaminen on pahimmillaan sitä, että esimies pääsee kuin koira veräjästä ja katsoo, että pääseekö työntekijä tavoitteeseen. On esimiehiä, jotka eivät ymmärrä organisaation toimintaa ja työn sisältöä kunnolla, he asettavat kohtuuttomia tavoitteita, eivätkä ymmärrä työntekijöiden mahdollisuuksia. Valitettavasti tähän liittyy myös paljon välinpitämättömyyttä.
Palmu-Joronen peräänkuuluttaa lähimmäisenrakkautta työelämään. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että ihmiset, joiden kanssa he työskentelevät ovat ainutlaatuisia ja ainutkertaisia ja se aika, jonka vietämme yhdessä töissä, on meille kaikille tärkeä osa yhteistä elämäämme.
– Työelämässä tapahtuvasta ihmisen esineellistämisestä pitäisi päästä kokonaan eroon, Palmu-Joronen summaa.