Lopetettuaan työt Nokialla Anne-Liisa Palmu-Joronen alkoi perehtyä johtamiseen ja organisaatiopsykologiaan. Hän pohti globaalisti toimivien monikansallisten yritysten toimintamalleja, arvoja ja näkemyksiä. Hän huomasi, että jättiyritysten johtamistapaa, tehokkuusjohtamista, pyritään soveltamaan myös ympäristöissä, joissa sitä ei tarvittaisi ja minne se ei millään muotoa sovi. Ihminen on jäänyt liian vähälle huomiolle kaikkialla.
– Globaalit markkinat ovat armottomia, siksi johtamistavat on viety siellä äärimmilleen. Pienemmissä yrityksissä ja julkisella sektorilla pyritään soveltamaan samaa tapaa, vaikka tehokkuusjohtaminen on niille tuhoisaa, Anne-Liisa Palmu-Joronen toteaa.
Mitä tehokkuusjohtaminen sitten on? Moni saattaa tunnistaa sen omalta työpaikaltaan. Tehokkuusjohtamisessa keskitytään puhtaasti mittareilla johtamiseen; tietotekniikan syöttämiin numeroihin, joiden avulla seurataan menestystä. Palmu-Jorosen mielestä se ei sovi edes monikansalliselle jättiyritykselle ainoaksi johtamismuodoksi.
– Äärimmilleen viety tehokkuusjohtaminen ei ole missään hyvä. Se on pelkkää numeraalien seurantaa, ja siinä tulee sokeaksi. Tämä tapa rajaa valtavan määrän tärkeitä havaintoja pois päätöksenteosta.Haasteena on se, että numeraalien perusteella tehdään muun muassa arviointeja ihmisten työstä. Se on myös korostuneesti lyhyen tähtäimen johtamista, jossa keskitytään osaoptimointiin.
Palmu-Joronen toteaa, että ihminen on unohdettu työn tekijänä osittain juuri näistä syistä.
Enemmän läsnäoloa esimiehiltä
Tehokkuusjohtamiseen liittyy olennaisesti myös tavoitteilla johtaminen ja valtuuttaminen. Työt sysätään yhden ihmisen harteille, ja ihminen jätetään heitteille, kun lähijohtaminen katoaa. Työntekijä tuntee harvoin saavansa tukea esimieheltään.
