Jemina Pallari, 27, luuli ensin jatkuvaa väsymystään anemiaksi, sitten hengittämisestä tuli kivuliasta. Puoli vuotta myöhemmin keuhkojen välistä löytyi kahdeksan senttimetrin kasvain, jonka paraneminen on hoitojen jälkeen vielä kysymysmerkki lääkäreillekin.
Vuoden 2022 loppu meni Jemina Pallarilla pitkälti nukkuen. Hän jaksoi juuri ja juuri käydä töissä, jos nukkui kymmenen tunnin yöunet ja kahden tunnin päiväunet.
Koska Jemina oli ennenkin kärsinyt anemiasta, hän ajatteli rauta-arvojensa jälleen laskeneen liian mataliksi.
Sitten Jeminalla alkoi sahaava kuume. Se kesti muutamia päiviä kerrallaan, laski, pysyi muutamia viikkoja poissa, kunne nousi taas uudelleen.
– Minulla ei ollut mitään muita flunssan oireita. Olo vain oli vetämätön, ja kuume nousi. Työterveydessä väsymyksen todettiin johtuvan raudanpuutteesta ja kuumeilun talven flunssakaudesta.
Väsymysoireet jatkuivat edelleen keväällä 2023. Lopulta Jemina meinasi nukahtaa kesken työpäivien tietokoneen ääreen.
Jemina hakeutui uudelleen työterveyshuollon tutkittavaksi.
– Rauta-arvoni olivat matalat ja sain rautakuurin, mutta sekään ei auttanut väsymykseen tai toistuviin flunssiin.
Lue myös: Lääketieteen sukupuolivinouma vaarantaa naisten terveyden ja talouden: "Oireita saatetaan vähätellä ja tulkita väärin riippumatta sairaudesta"
Kesä kivun kourissa
Kesäkuussa Jeminaa alkoi vaivata myös kova selkäkipu, joka tuntui syvään hengittäessä.
– En osannut paikantaa kipua tiettyyn lihakseen, mutta kipu oli niin kovaa, että jo kahden päivän jälkeen lähdin päivystykseen.
Kivun aiheuttajaksi epäiltiin lihasjumia tai muuta lihasperäistä. Jemina lähetettiin kotiin lihasrelaksanttien ja kipulääkkeiden kanssa.
– Kipu ei koskaan helpottanut. Tunsin sen aina, kun hengitin syvään.
Jemina hakeutui uudelleen lääkäriin, jossa päädyttiin ottamaan röntgenkuvat.
– Jostain syystä sain keuhkokuumediagnoosin ja antibiootit, vaikka kuvissa ei näkynyt mitään siihen viittaavaa. Kipu kyllä katosi sen jälkeen noin viikoksi, mutta palasi taas kovana.
Jemina Pallari ennen syöpähoitoja toukokuussa 2023 ja nyt, heinäkuussa 2024.Jemina Pallari
Jemina kävi kesän aikana lääkärissä aina uudelleen ja uudelleen kovien kipujen vuoksi.
Joka kerta Jeminan kivut sekä kohonneet tulehdusarvot kuitattiin lihasjumin tai keuhkokuumeen jälkitilan aiheuttamiksi oireiksi.
– Minulta otettiin verikokeet kerran viikossa läpi kesän. Aina, jos tulehdusarvot olivat laskeneet, minut laitettiin kotiin ja kerrottiin, että jäädään seuraamaan tilannetta.
– En pystynyt tekemään sinä kesänä mitään, koska olin koko ajan kipeä. Istuin vain kotona odottamassa, koska kipu helpottaa.
Lue myös: 40 prosenttia syövistä voisi välttää – tällaisilla ratkaisuilla vähennät riskiä
Oireet paniikkihäiriön piikkiin
Elokuun alussa Jemina hakeutui jälleen päivystykseen, koska kipu oli jo niin kovaa, ettei edes pinnallinen hengitys tahtonut enää onnistua.
– Soitin itselleni ambulanssin, mutta sitä ei lähetetty, joten menin päivystykseen.
Päivystyksessä otetuista röntgenkuvista ei silläkään kertaa löytynyt selitystä Jeminan tuskaan.
– Sitten minua tutkineet henkilöt huomasivat, että olin joskus aiemmin saanut paniikkihäiriödiagnoosin, ja yhtäkkiä he olivat varmoja, että hengittäminen sattui, koska olin ahdistunut.
Jeminalle tarjottiin keskusteluapua, mutta hän ei ottanut sitä vastaan, sillä oli varma, että kyseessä ei ollut paniikkihäiriöoireilu.
– Tiesin kipuni olevan aitoa fyysistä kipua ja jotain olevan vialla, en vain kuvitellut kipuani. Olihan minulla epäilyni tueksi dataa, kuten kohonneet tulehdusarvot.
Lue myös: Harmiton kysta tai viaton kyhmy rinnassa nostaa rintasyövän riskiä
Kasvaimen löytyminen oli helpotus
Elokuun 2023 lopussa Jeminan kohdalle osui viimein lääkäri, joka ymmärsi, että Jeminan oireet vaatisivat tarkempaa tutkimista.
Jemina kertoo lääkärin olleen turhautunut ja ihmetelleen, miksi Jemina oli saanut keuhkokuumediagnoosin ilman siihen viittaavia tutkimustuloksia. Ihmetystä herätti myös kuukausia jatkunee lihasrelaksantti- ja kipulääkekuurit.
Lääkäri kirjasi Jeminan tietoihin, että tällä kertaa oireet tulisi ottaa vakavasti ja tutkia huolellisesti.
– Päivystyksessä meni koko päivä, mutta pääsin viimein magneettikuvaan, johon en vielä kertaakaan aiemmin ollut päässyt.
Vielä saman iltana, 21. elokuuta 2023, lääkäri kertoi Jeminalle, että magneettikuvassa loisti kahdeksan senttimetrin kokoinen kasvain keuhkojen välissä.
– Siinä hetkessä olin vain hirveän helpottunut. Tiesin, että minussa oli ollut joku vialla jo monta kuukautta. Kun syy oireisiin löytyi, olin onnellinen, vaikka kyseessä oli todennäköisesti syöpä.
Lue myös: Niinan syöpä leikataan Saksassa, kun HUS kieltäytyi kahdesti: "Kumpi parantaa elämänlaatuani, mahdollisuus parantua vai hoidot, joiden jälkeen kuolen?"
Primaari mediastinaalinen suurisoluinen b-solulymfooma
Kasvaimesta otetusta koepalasta selvisi, että Jemina oli sairastunut primaariin mediastinaaliseen suurisoluiseen b-solulymfoomaan.
Lymfoomat eli imukudossyövät kuuluvat yleisimpiin syöpätauteihin. Lymfooma ei ole yksi sairaus, vaan ryhmä erilaisia pahanlaatuisia imukudoskasvaimia, kertoo Syöpäjärjestöt.
Lymfoomaan sairastuu vuosittain yli 2 100 suomalaista, ja se on alle 30-vuotiaiden yleisin syöpä.
– Minulla kyseessä oli hieman harvinaisempi ja aggressiivisempi lymfoomatyyppi kuin yleisesti, Jemina kertoo.
Jeminan syöpähoidot alkoivat 7. syyskuuta 2023.
Sytostaattihoidot rytmittivät hänen elämäänsä vuoden loppuun asti.
– Niitä annettiin suoraan suoneen viiden päivän ajan, minkä jälkeen palasin kotiin kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Sitten palasin taas kotoa Rovaniemeltä sairaalaan Ouluun viideksi päiväksi saamaan sytostaatteja.
– Rankinta hoidoissa oli yksinäisyys. Kaikki läheiseni olivat monien satojen kilometrien päässä juuri, kun itsellä oli kaikista kamalinta olla.
Lue myös: Syöpäleikkaus Saksassa maksaa Niinalle kymmeniätuhansia eikä Kela korvaa senttiäkään – näissä tilanteissa Kela korvaa hoidot Suomen ulkopuolella
Hiukset ja ripset lähtivät, vaihdevuodet alkoivat
Koska Jemina ei vielä osaa sanoa, haluaako lapsia, suojattiin hänen munasarjansa lääkityksellä, joka lopetti niiden toiminnan väliaikaisesti.
Käytännössä Jeminalla ovat kuluneen vuoden ajan olleet vaihdevuodet.
– Jos syöpähoitojen aloituksella ei olisi ollut niin kiire, munasolujani olisi kerätty pakastimeen talteen. Sen sijaan hedelmällisyyteni suojattiin lääkkeillä, koska sytostaatit tuhoavat syöpäsolujen lisäksi myös terveitä soluja.
Jemina kuvailee viime vuoden olleen henkisesti yhtä vuoristorataa.
– Itsetunto oli koetuksella, kun hiukset, ripset ja kulmakarvat lähtivät. Lisäksi olen kärsinyt klassisista vaihdevuosioireista: kuumista aalloista ja unettomuudesta.
Jemina kertoo, että sytostaattihoitojen jälkeen tyypillinen päivä kotona meni sohvalla kissojen kanssa lepäillen.Jemina Pallari
Nyt, kun viimeisestä sytostaattihoitojaksosta on aikaa seitsemän kuukautta, Jeminan keho on alkanut hiljalleen palautua.
– Kuukautiset palasivat. Samalla tosin palasi myös akne, jota ei tarvinnut miettiä syöpähoitojen aikaan, koska jostain syystä silloin ihoni oli täydellisessä kunnossa.
Valitettavasti uniongelmat ja väsymys vaikuttavat arkeen edelleen.
– Huomaan, että sytostaatit vaikuttavat edelleen muistiini ja ryhtini on aivan surkea, koska olen vain maannut kivuissani, hoidoissa tai lepäämässä viimeisen vuoden.
Lue myös: Saida Kilpisuon vaimo kuoli pian yhteisen lapsen syntymän jälkeen: "Leskeyden tabu on ollut minulle iso yllätys"
Magneettikuvan pieni loistava piste ei pelota
Kasvaimen löytymisestä on pian kulunut tasan vuosi.
Sitä, onko syöpä parantunut vai ei, lääkärit eivät voi varmaksi sanoa.
– Jokin magneettikuvissa edelleen loistaa keuhkojen välissä, eikä sitä tiedetä, onko kyseessä syöpä vai ei, mutta en jaksa pelätä
– Kertymästä pitäisi ottaa koepala, mutta vielä tässä vaiheessa sitä ei lähdetä tekemään, koska kyseessä olisi iso operaatio.
Lääkäreiden mukaan hyvä merkki on se, ettei kertymä ole lähtenyt kasvamaan, niin kuin todennäköisesti kävisi, jos kyseessä olisi syöpä.
Seuraavan kerran Jeminan keuhkot kuvataan elokuussa.
Lue myös: 19-vuotiaan Jennyn oudot oireet kuitattiin paniikkikohtaukseksi ja flunssaksi – punkin purema vei sporttisen nuoren tehohoitoon
"Kukaan ei tule koskaan vastaamaan siihen, miksi"
Jemina kertoo, ettei ole osannut pelätä kuolemaa.
– Syövän löytymisen jälkeen olin vain helpottunut. Ei oikeastaan ole ollut aikaa ajatella kuolemaa ensin oireiden ja sitten hoitojen keskellä.
– Silloin, kun kärsin kivuista ja muista oireista enkä tiennyt, mikä mulla on, pelko oli suurimmillaan.
Jeminaa ehti tutkia kaikkiaan noin 20 eri terveydenhuollon ammattilaista ennen kuin hänet lopulta lähetettiin ratkaiseviin magneettikuviin.
– Kukaan ei tule koskaan vastaamaan minulle, miksi kesti niin kauan, että minut tutkittiin kunnolla. Olen ollut vihainen, mutta toisaalta ymmärrän. Suomen terveydenhoito on kriisissä.
– Olen jaksanut tämän kaiken avomieheni, äitini ja kissojeni ansiosta. Kissani olivat luonani aina silloinkin, kun infektioriskin vuoksi en voinut tavata juuri muita ja avomieheni oli töissä.