(Warner)
Ensi vuonna 60-vuotta täyttävä ranskalaismuusikko Jean Michel Jarre on julkaissut ties monennenko albuminsa. Jarrea voinee syystä kutsua syntikkapopin isäksi. Jarren ensimmäinen omalla nimellä tehty albumi Oxygene ilmestyi vuonna 1977. Se oli valtava myyntihitti ympäri maailmaa, ja menestystä jatkoi vuotta myöhemmin ilmestynyt Equinoxe. Näiden jälkeen levyjä on tippunut tasaiseen tahtiin eikä linja ole juurikaan muuttunut.
Niinpä Téo & Téa –albumikaan ei juuri yllätä. Silloin tällöin joku Jarren kappaleista on yltänyt jonkun asteiseksi tanssihitiksi, mutta tältä kokonaisuudelta sellainenkin huippukohta puuttuu. Téo & Téa on oikeastaan musiikillista elokuvaa. Tämä kävisi minkä tahansa hieman nyrjähtäneen mykkäelokuvan tunnelmanluojaksi.
Musiikki on tuotettu puhtaasti syntetisaattoreilla. Linjan mukaisesti kappaleet sisältävät hyvin vähän vokaaliosuuksia laulamisesta puhumattakaan. Nimikappaleen alussa sentään spiikki maalailee tuomionpäivän kuvia ja kappaleessa Beautiful agony nainen huokailee eroottiseen sävyyn. Näiden lisäksi ihmisääntä kuullaan hyvin vähän. Ja jos kuullaankin se ei koskaan ole pääosassa, vaan yksi instrumenteista.
Jarren suosio on ollut kautta aikain vahvaa. Hänelle ominaista ovat olleet spektaakkelimaiset konsertit, joissa Jarre käyttää ympäristöä ikään kuin tilateoksena. Jarre pääsi jopa Guinnessin ennätysten kirjaan, kun yli miljoona ihmistä kerääntyi Pariisin Concorde-aukiolle seuraamaan hänen keikkaansa vuonna 1979.
Teksti: Timo Väkimies