Jari-Matti Latvala matkusti marraskuun lopussa Japaniin juhlistamaan johtamansa Toyotan rallitallin triplamestaruutta yhdessä japanilaisyhtiön edustajien ja tallin yhteistyökumppaneiden kanssa. Tasan kaksi vuotta aiemmin Latvala oli kuullut samassa paikassa menettäneensä unelmiensa työpaikan.
Toyota jysäytti 18. joulukuuta 2020 melkoisen uutispommin tiedottaessaan, että Latvala seuraisi Tommi Mäkistä Toyota Gazoo Racing -rallitallin johdossa. Kukaan ei osannut odottaa tällaista käännettä.
Juttu jatkuu kuvan alla.
LUE MYÖS: Kommentti: Jari-Matti Latvala jysäytti uutispommin – kovia kokeneella suomalaisella on ominaisuus, joka helposti unohtuu kylmässä urheilubisneksessä
Vuotta aiemmin ennätyksellisen pitkän kuljettajauransa pakon sanelemana keskeyttänyt Latvala ei ollut vielä omasta mielestään sanonut viimeistä sanaansa huippukuljettajana. Unelma ja tavoite, maailmanmestaruus, siinsi edelleen kirkkaana mielessä.
Ei ihme, että Latvala meni Japanista esitetyn yllättävän kysymyksen edessä hiljaiseksi. Vain 30 sekunnissa hän kuitenkin ymmärsi, ettei vastaavaa tarjousta todennäköisesti esitettäisi enää toista kertaa.
Allekirjoittaessaan sopimuksen tallipäällikön tehtävistä Latvala hyvästeli paitsi pitkään eläneen unelmansa myös identiteetin, joka hänelle oli vuosien ja vuosikymmenten saatossa muodostunut.
– Kun lähdettiin Monte Carloon, oli hyvin jännittävää olla tässä uudessa roolissa. Oli paljon uutta ja ihmeellistä opittavaa, ja Monte menikin siinä sivussa. Kuukautta myöhemmin ajettiin Rovaniemellä, ja siellä oli aivan älyttömän upeat talviolosuhteet. Silloin tuli se harmitus, että olisin halunnut ajaa. Sitä oli vaikea katsoa sivusta, Latvala muistelee uuden elämänvaiheen alkua MTV Urheilulle.
Vastaava tunne toistui kauden mittaan myös lokakuussa Jyväskylässä, kotikisassa, ja Espanjassa.
– Espanjassa harmitti se, että se on paras asfalttiralli MM-sarjassa ja sen voitto jäi monta kertaa niin lähelle. Se oli kisa, jonka olisin halunnut voittaa mutta en voittanut. Tämä tunne realisoitui, kun menin sinne, ja nyt sitä mahdollisuutta voittoon ei enää ole.
Satunnaisesta haikeudesta huolimatta Latvala sanoo tehneensä kauden mittaan lopullisen rauhan oman päätöksensä kanssa.
– Vaikka ralli on aina ollut minulle iso asia ja olen halunnut ajaa huipulla, niin tämän vuoden jälkeen hinkua sinne ei enää ole. Haluan toki ajaa rallia edelleen, mutta halu huipulle on hiipunut.
– Laji on muuttunut. Pojat tekevät tällä hetkellä ihan älyttömästi videotöitä. On oltava tosi skarppi.
LUE MYÖS: Jari-Matti Latvalan aamurutiini löi Toyotan pääjohtajan ällikällä – "Arvostan häntä siitä"
Suuri osa lajin parissa työskentelevistä ihmisistä on kuitenkin edelleen niitä samoja ihmisiä, joihin Latvala pääsi tutustumaan lähes 18 vuoden ja kaikkiaan 209 MM-osakilpailun mittaiseksi venähtäneellä kuljettajaralliurallaan.
– Vastaanotto huoltoalueella oli vuoden tauon jälkeen tosi hyvä ja lämmin. Tunnen kaikki ihmiset, ja kovasti kaikki toivottivat tervetulleeksi. Monet olivat ihmeissään, että olin malttanut lähteä tähän hommaan, mutta kaikki he kehuivat, että hieno juttu. Sain arvostusta osakseni.
Ristiriitainen havainto
Alkuviikon nuotituksesta alkava ja sunnuntain samppanjasuihkuihin päättyvä ralliviikonloppu näyttäytyy tallipäällikölle hyvin erilaisena kuin kuljettajalle.
Latvala sanoo panneensa eron merkille heti Monte Carlossa.
– Ralli on kuljettajan silmin sitä, että ensin mennään kelloa vastaan paikasta toiseen ja sitten ajetaan kelloa vastaan. Nyt se ei ollutkaan sitä. Ei ollut enää samanlaista kiirettä, ja siihen ei ollut tottunut.
LUE MYÖS: Toyotan pääjohtaja hämmästyi nähdessään videon Jari-Matti Latvalasta – tallipäällikkö paljastaa tekonsa taustat
Kun aikaa oli aiempaa enemmän, ympärillä tapahtuvia asioita oli mahdollista seurata entistä tarkemmin.
Tämä johti Latvalan kohdalla ristiriitaiseen havaintoon. Hän kertoi kauden päätösosakilpailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ymmärtäneensä tämän vuoden aikana sen, miksi ei itse voittanut koskaan maailmanmestaruutta.
– Tajuan nyt ne virheet, joita tein. Se oli tietyllä tavalla hienoa nähdä, mutta tavallaan se oli myös surullista tajuta vasta jälkeenpäin.
– Olen nähnyt Sébastien Ogierin toimintamalleja ja sen, mitä Elfyn Evans ja Kalle Rovanperä tekevät. Käytin itse energiaa vääriin asioihin. Mietin liikaa, enkä tehnyt nopeita päätöksiä. Jahkailin esimerkiksi renkaiden kanssa aivan liian paljon, yritin hakea parasta mahdollista ratkaisua miettimällä hirveästi ja vertailemalla. Tämä johti siihen, että olin käyttänyt hirveän paljon energiaa vaikkapa rengasvalintaan enkä kohdistanut sitä ajamiseen.
Latvalan mukaan ongelma korostui erityisesti hänen uransa viimeisinä vuosina.
– Ehkä kun mestaruutta ei ollut tullut, aloin tehdä vääränlaisia ratkaisuja.
Uusi arki tutuksi
Tallipäällikkönä Latvala naulasi jo etukäteen tavoitteekseen olla kuin Volkswagen-vuosien pomonsa Jost Capito. Nykyisin Williamsin F1-tallissa vaikuttava saksalainen jäi Latvalan mieleen siitä, että tämä luotti alaisiinsa eikä edes yrittänyt tunkea nenäänsä joka paikkaan. Rallien jälkeisistä kokouksista Capitoa oli turha etsiä.
– Mielestäni onnistuin. En puuttunut tekniseen puoleen, vaikka muutamia keskusteluja olenkin käynyt. Kun kauden aikana oli ongelmakohtia, niistä kokoustettiin, mutta muuten en ottanut mitään kantaa enkä sekaantunut.
– Jossain rallissa juttelin Kallen kanssa. Esimerkiksi Jyväskylässä hänellä oli vähän vaikeaa, eikä auto ollut oikein iskussa. Minulla oli pari ajatusta, ja kerroin, mikä voisi omasta mielestäni auttaa.
Isoin muutos kuljettajasta tallipäälliköksi siirryttäessä pitää Latvalan mukaan tapahtua pään sisällä. Kun kuljettajana tärkeintä on oma henkilökohtainen onnistuminen, tallipäällikkönä omat onnistumisen kokemukset ovat täysin riippuvaisia siitä, miten tallin kuljettajat onnistuvat.
LUE MYÖS: Jari-Matti Latvala oppi tallipäällikkönä kipeän asian omasta itsestään: "On vähän surullista sanoa tämä"
Latvala kuitenkin painottaa, että tallipäällikkönä voi kaikesta huolimatta kokea vastaavia tunteita kuin kuljettajana, niin hyvässä kuin pahassa.
Kauden parhaaksi hetkekseen Latvala nostaa Sardinian MM-rallin jälkeisen tunteen, kun Toyota juhli kaksoisvoittoa perinteiseen tapaan hyppäämällä huoltoalueen laiturilta Välimereen.
– Se fiilis siellä meressä, kun olimme porukalla, oli ihan se sama tunne, kun on itse voittanut MM-rallin. Tuli se tunne, että me olemme voittaneet.
Voitonjuhlat tuntuivat erityisen makeilta myös siksi, että niitä olivat edeltäneet vastaavasti kauden vaikeimmat hetket.
– Kallella oli (Portugalissa ja Sardiniassa) teknisiä vastoinkäymisiä. Kävimme läpi, mistä ne ongelmat johtuivat, ja siinä oli sellaisia asioita, jotka eivät olleet Kallesta kiinni. Niitä ei ollut helppo kommunikoida ulospäin eikä tiimin sisälläkään.
– Kuljettajaa ei saa syyttää, jos ongelma ei ole hänestä riippuvainen. Meidän pitää tiiminä pystyä olemaan rehellisiä siinä, jos olemme tehneet virheen. Portugalissa kysyttiin kauheasti, miksi Kalle joutui keskeyttämään, mutta siinä kohtaa teimme ratkaisun, että emme sitä sano. En sanonut sitä silloin enkä sano vieläkään.
Tilanne oli pitkän linjan tallipäälliköille ja poliitikoille tuttu, Latvalalle ei niinkään. Täytyi osata väistää kysymyksiä ja vastata sanomatta oikeastaan yhtään mitään.
– Kuljettajana olin suora ja minusta näki suoraan, mikä fiilis milloinkin on. Nyt olen yrittänyt ajatella rationaalisesti ja antaa vastaukset siltä puolelta. Tallipäällikkönä on se hyvä puoli, että haastatteluihin on aikaa valmistautua; ehtii vähän miettiä, mitä tullaan kysymään. Kuljettajana erikoiskokeen maalissa on tunteet pinnassa eikä ehdi oikein rauhoittua. Siinä tulee sanoneeksi sen, mitä oikeasti ajattelee.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Parhaana henkilökohtaisena onnistumisenaan Latvala pitää sitä, miten hän onnistui tukemaan entistä tallikaveriaan, ensi kaudeksi Toyotalle palaavaa Esapekka Lappia, kun tämä valmistautui antamaan Toyotalle näyttöjä lokakuisessa Jyväskylän MM-rallissa.
– Kun istuin hänen kyydissään (testeissä), sanoin, että "jos tätä vauhtia ajat, se riittää". Arvioin, että hän pystyisi olemaan viiden joukossa tekemättä mitään ihmeellistä.
– Se meni juuri niin kuin olimme keskustelleet. Hän oli neljäs, ja sitä kautta oli helppo perustella, että hän on meidän kuljettajamme 2022. Se oli ratkaiseva näyttö, ja siitä tuli tosi hyvä mieli, että onnistuimme siinä. Saimme rakennettua riittävän luottamuksen Esapekalle, ja Esapekka hoiti sen homman tosi hienosti.
Onni kääntyi – viimeinkin
Latvalan ensimmäinen kausi tallipäällikkönä oli kokonaisuutena hyvin erilainen kuin hänen uransa kuljettajana.
Ratin takana ollessaan Latvala alkoi vuosi vuodelta muistuttaa yhä enemmän Aku Ankkaa: sympaattista hahmoa, joka jaksaa sinnikkäästi yrittää ja antaa kaikkensa, mutta mikään ei tunnu loppujen lopuksi onnistuvan eikä onnikaan ole suosiollinen.
Kaudella 2021 kaikki oli toisin. Rovanperän teknisiä murheita lukuun ottamatta Toyota Yaris oli paitsi nopea myös luotettava, kun taas Hyundailla meni varsinkin alkukaudesta kaikki pieleen.
– Entinen managerini Jouhkin Timokin sanoi puolivälissä kautta, että: "Käsittämätöntä Jari-Matti. Jos sulla ei ollut kuljettajana tuuria matkassa, niin nyt sitä on." En tiedä, mitä on tapahtunut.
Kuvaavaa on, että Toyota repi kauden kuudessa ensimmäisessä osakilpailussa 59 pisteen kaulan Hyundaihin. 12 osakilpailusta koostuneen kauden päätteeksi eroa oli 58 pistettä.
– On myönnettävä rehellisesti, että emme olleet silloin keväällä nopeimpia, mutta meidän kuljettajamme ajoivat tasaisesti, kestivät paineen alla eivätkä tehneet virheitä. Se ratkaisi mestaruuden meille. Hyundailla oli nopeutta, mutta heidän autonsa eivät kestäneet.
Vaikeuksista voittoon
Lienee paikallaan sanoa, että Latvala on tuurinsa myös ansainnut.
Kaksi vuotta sitten elämä potki miestä kovasti päähän, kun taistelu tallipaikasta sai rinnalleen lehtien parisuhdelööpit ja verottajallakin oli Latvalan elämään oma sanansa sanottavana.
– Olen ollut näin onnellinen viimeksi loppuvuodesta 2018, kun varmistin Toyotalle valmistajien maailmanmestaruuden.
Korvien välissä tapahtunut muutos parempaan on pantu merkille myös Latvalan lähipiirissä.
– Siitä he ovat sanoneet, että ehkä en kotipuolessa häsää ihan niin rajusti. Olen pystynyt olemaan rauhallisempi. Kun meni huonosti, yritin siirtää huonoja tuntemuksia ja ajatuksia tekemällä koko ajan jotakin. Nyt pystyn olemaan paikallaan.
Onnellisia ovat kiistatta monet muutkin. Latvalan ja Toyotan tämänvuotista menestystarinaa on seurattu Suomessa suurella mielenkiinnolla, ja takavuosien irvailut sosiaalisessa mediassa ovat vaihtuneet ihmisten vilpittömään iloon.
– Olen aina yrittänyt olla helposti lähestyttävä ihminen ja antaa aikaa faneille. Totta kai fanit olisivat varmasti halunneet, että olisin voittanut mestaruuden, mutta en ole sitä voittanut. Ehkä minua fanittaneilla on nyt jokin kollektiivinen tunne, kun pystyin tällä tavalla saavuttamaan menestystä. On tosi hieno fiilis. Viestejä on tullut 200–300 – enemmän kuin koskaan.
LUE MYÖS: MM-ralli ennennäkemättömällä ryminällä C Moren tarjontaan – "Lajin televisioinnissa siirrytään uudelle aikakaudelle"
Yhden viestin Latvala haluaa lähettää myös toiseen suuntaan, niille ihmisille, jotka ovat vastaavassa tilanteessa kuin hän itse oli kaksi vuotta sitten, kun mikään ei tuntunut onnistuvan ja seinät kaatuivat päälle.
– Se on musertava tunne, kun tulee se fiilis, että miksi minä, miksi aina minä. Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Se ei tule niin, että huomenna on kaikki hyvin, jos tänään on tosi huono päivä. Se ottaa aikaa, ja siinä prosessissa pitää vain jaksaa mennä eteenpäin. Täytyy jaksaa tehdä töitä ja uskoa. On löydyttävä positiivisia asioita. Sitä kautta se rakentuu. Jos koko ajan pyörii negatiivisten ajatusten ympärillä, sieltä kehästä on erittäin vaikea tulla ulos.
Erityisen vaikeaa se on silloin, jos kehästä yrittää irtautua yksinään.
– Mitä enemmän on yksin, sitä hankalampaa se on, mutta silloinkin pitää vain yrittää löytää niitä positiivisia asioita. Me kaikki tarvitsemme onnistumisen tunteita, ja ne vievät eteenpäin.