Suomalaiset talousvedet sisältävät alustavan selvityksen mukaan vain vähän mikromuovia. Vedenkäsittelyprosessit poistavat tehokkaasti hiukkasia raakavedestä, josta talousvesi valmistetaan, kertoo laaja yhteistutkimus.
Ruotsi kieltää mikromuovit kosmetiikasta. Katso video!
2:06
Suomen ympäristökeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Vesilaitosyhdistyksen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä vesihuoltolaitosten yhteisessä selvityksessä tutkittiin talousveden valmistukseen käytettävää raakavettä, vesijohtoverkostoon lähtevää käsiteltyä talousvettä ja verkostovettä kolmelta erityyppiseltä vedenkäsittelylaitokselta ja niiden jakelualueilta.
Tutkitut vesilaitokset olivat Nurmijärven Teilinummen pohjavesilaitos, Tuusulan Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitos ja Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitos.
Kahdessa jälkimmäisessä käsitellään Päijänteeltä peräisin olevaa pintavettä.
– Tutkimukseen otettiin mukaan Suomessa käytettävät erityyppiset raakavedet ja yleisimmät vedenkäsittelyprosessit. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin mikromuoveja kahden eri valmistajan pullovesistä, tutkija Julia Talvitie SYKE:stä kertoo.
– Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää menetelmä mikromuovien tutkimiseen talousvedestä ja samalla luoda ensimmäinen katsaus suomalaisen juomaveden mikromuovipitoisuuksiin, Talvitie sanoo.
Vain muutamia muovihiukkasia litraa kohden
Tutkituista vesijohto- ja pullovesistä löytyi muutamia, 0-9 kappaletta, yli 10 mikrometrin kokoisia muovihiukkasia litraa kohden.
Mikromuoveilla tarkoitetaan alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Koska kyseessä oli varsin suppea esiselvitys, ei tulosten perusteella voi vetää johtopäätöksiä mikromuovien esiintyvyydestä verkostovesissä laajemmin.
Kaikilla tutkituilla vedenkäsittelylaitoksilla on raakaveden laatuun nähden asianmukainen käsittelyprosessi, jonka todettiin poistavan raakavedestä tehokkaasti kiintoainetta, myös mikromuoveja.
Tutkimusmenetelmiä yhtenäistettävä, jotta vertailu onnistuisi
– Juomavesien mikromuoveja on tutkittu muutamassa maassa kuten Saksassa ja Tsekissä. Raportoidut mikromuovipitoisuudet vaihtelevat tutkimusten välillä suuresti ja vaikuttaa siltä, että valitut tutkimusmenetelmät ovat vaikuttaneet pitoisuuseroihin, toteaa hankkeesta vastannut ryhmäpäällikkö Markus Sillanpää SYKE:stä.
– Tulosten perusteella voidaan sanoa, että mitä pienempiä mikromuoveja tutkimuksessa on pystytty analysoimaan, sitä isompia määritetyt pitoisuudet ovat olleet, Sillanpää sanoo.
Suomalaisessa esiselvityksessä tutkittiin yli 10 mikrometrin kokoisten mikromuovihiukkasten määrää, kun taas joissakin tutkimuksissa on raportoitu yli 1 tai yli 100 mikrometrin kokoisten hiukkasten esiintymistä.
Tutkijoiden mielestä mikromuovien näytteenotto- ja analyysimenetelmiä on välttämätöntä kehittää, harmonisoida ja standardisoida. Näin tuloksia voidaan vertailla eri tutkimusten välillä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
– Ihmiset voivat altistua mikromuoveille ravinnon ja hengitysilman välityksellä, mutta toistaiseksi eri altistusreittien osuutta mikromuovien kokonaisaltistukseen ei tunneta, toteaa THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta.
– Tämän selvityksen ja muun olemassa olevan tiedon perusteella voidaan arvioida, että Suomessa altistuminen mikromuoveille vesijohtoveden välityksellä on vähäistä verrattuna muihin altistuslähteisiin, Kiviranta linjaa.