Vanhan rakennuksen korjauksessa on muistettava ottaa huomioon monenlaisia seikkoja. Tärkeintä on tietenkin se, mitä itse halutaan ja mitkä ovat omat tarpeet. On myös muistettava rakennusfysiikan lait – pahimmillaan on tehty korjauksia, jotka ovat lahottaneet niin uudet kuin vanhat rakenteet 5–10 vuoden kuluttua. Ja on tietysti ratkaistava, kuinka muutokset saadaan istumaan vanhan talon habitukseen.
Kun hirsitalon lattiarakenteet avattiin, ei havaittu mitään erityisen pahoja vaurioita. Vanhat kantavat rakenteet olivat tietenkin painuneet jonkin verran puutavaran taipuessa vuosikymmenien saatossa. Ensimmäiseksi lattiat vaa´itettiin ja niille etsittiin oikeat peruskorkeudet. Kun se oli selvitetty, rakennettiin pilarituenta – yksi palkistolinja – tukemaan vanhoja lattiavasoja.
Vasojen alle kiinnitettiin harvalaudoituksella 25 mm paksu Runkoleijona -levy. Se tulee tavallaan tuulensuojalevyksi ja sopii valmistajan ohjeiden mukaan hyvin alapohjaan, koska se on tehty jo valmistusvaiheessa kosteutta kestäväksi – materiaaliin on lisätty hartseja ja vahaa, joten se pysyy hyvin muodossaan. Ennen kaikkea se kuitenkin kantaa mainiosti alapohjan lämmöneristeet.
Ennen eristeiden asentamista naulattiin ulkoseinien ja lattian nurkkaukseen kolmiorima, jonka alle tuli 100 x 10 mm pellavarivekaista. Tällä haluttiin tiivistää huokoisen puukuitulevyn ja ulkohirsiseinärakenteen välinen hankala kohta, johon ei keksitty oikeastaan muuta järkevää vaihtoehtoa.
