FC Haka on monen mittarin mukaan Veikkausliigahistorian menestynein joukkue. Tärkein näistä mittareista on mestaruudet, sillä vuodesta 1995 lähtien FC Haka valloittanut Suomen mestaruuden neljä kertaa. Kahden vuoden "kuiva" kausi - joista kumpikin toi kuitenkin europaikan ja viime vuosi Suomen cupin Koskiin - on päättymässä. FC Hakaa on hyvin vaikea pysäyttää juuri nyt.
Hakan vahvuutena on ollut jatkuvuus. Jukka Vakkila toi kaupunkiin himoitun pokaalin vuonna 1995, sitten ruokahalu kasvoi liiaksi eikä joukkue toipunut mestaruuskrapulastaan koko vuonna. Edessä oli putoaminen Ykköseen. Silloin hätiin hankittiin Keith Armstrong ja loppu olikin koskilaisen - ja suomalaisen - jalkapalloilun historiaa.
Jo ensimmäisellä kaudella Armstrong johti Hakan ylivoimaiseen nousuun sekä Suomen cupin voittoon. Seuraavat kolme kautta toivat kolme perättäistä mestaruutta, sitten tuli pieni notkahdus ja Keke matkusti Helsinkiin voittaakseen HJK:n kanssa uransa neljännen mestaruuden viime kaudella. Valmennuksen jatkuvuus kuitenkin säilyi, sillä koko Armstrongin ajan kakkonen, Olli Huttunen, otti ohjat Armstrongin jälkeen.
Huttunen Olavi, FC HakaVeikkausliiga 2003
Huttunen on muuttanut joukkuetta hallitusti. Ulkomaalaispelaajat putsattiin pois ja tilalle hankittiin kotimaista voimaa joko hillitysti siirtomarkkinoilta tai sitten omista kasvateista. Armstrongin aikaan ei omia kasvatteja juuri käytetty eikä Huttunenkaan ole kovin montaa kasvattia kentälle tuonut - mutta penkille ja harjoitusrinkiin kuitenkin.
Jatkuvuudesta kertoo sekin, että Huttusen lisäksi joukkueen pelaajista olivat jo 1995 juhlimassa mestaruutta Lasse Karjalainen, Harri Ylönen ja Valeri Popovits. Kolmen mestaruuden ja kahden cupin miehiä ovat ja , tosin vaihtelevassa roolissa. on periaatteessa ollut mukana koko ajan ja jo pitkään. Perusrunko on pysynyt erittäin hyvin kasassa ja voittamisen kulttuuri on vahvassa. Tämä on yksi suurimmista syistä miksi Haka on jälleen varteenotettava ennakkosuosikki mestariksi.
FC Haka ei viimekään kaudella ollut mitenkään erityisen ahkera siirtomarkkinoilla. Omista kasvateista nostettiin pari pelaajaa, joista Jarkko Riihimäki on saanut jonkin verran peliaikaa. Jani Kauppila on valtaamassa avauksen paikkaa, mutta hänkin on tulevaisuuden hankinta. Sama pätee Toni Lehtiseen. Mika Nenonen on väläytellyt ajoittain, mutta hankinnoista Mika Helin ei ole juurikaan peliaikaa saanut.
Hakan merkittävimmät hankinnat tapahtuivatkin itse asiassa jo viime vuoden puolella. Lähes koko kauden loukkaantumisista kärsinyt Sami Ristilä on ottamassa sen aseman, jota paluumuuttajana häneltä odotettiin pitkän ja värikkään kiertueen jälkeen. Merkittävin yksittäinen hankinta oli kuitenkin Sergei Terehhov, joka tuli kesken viime kautta ja pelaa näin ensimmäistä täyttään Veikkausliigassa.
Ristilä on tehnyt jo viisi maalia tällä kaudella ja Terehhov puolestaan palauttaa mieleen ajat, jolloin Vallu Popovits ja Oleg Ivanov pitivät vastustajia pilkkanaan. Kun tähän joukkoon lisätään uransa parasta kauttaan pelaava Panu Toivonen - joka joutui vuosia tyytymään olemaan todennäköisesti Suomen paras kakkosvahti - on Hakalla kova ryhmä kasassa.
Tiukka puolustus
Valkeakoskella on aina osattu puolustaa, niin nytkin. Se, minkä Huttunen oppi Armstrongilta, on keskuspuolustuksen merkitys koko joukkueelle. Armstrongin alkuaikoina tahtipuikkoa heiluttivat Ari Heikkinen ja Harri Ylönen, sitten mukaan tulivat Jarkko Okkonen, Tero Penttilä, Janne Salli ja uusimpana löytönä Juha Pasoja. Kemiläislähtöinen Pasoja muodostaa yhdessä Okkosen kanssa erinomaisen parivaljakon, joka puolustamisen lisäksi muodostaa uhan erikoistilanteissa.
Laitapakitkaan eivät kalpene vertailussa - Harri Ylönen pelaa vasenta puolustajaa ja Juuso Kangaskorpi oikeaa. Varsinaisen leipätyönsä lisäksi kaksikko pystyy tukemaan hyökkäyksiä taustalta. Ei ole suurikaan ihme, että Haka on päästänyt vain viisi maalia tällä kaudella, kun otteluita on ollut 12. Olisi suuri ihme, jos Hakan puolustus romahtaisi jatkossakaan, ei edes tulevien Euro-kiireiden vuoksi, sillä nelikölle löytyy myös tuuraajia.
Edelleen Vallu
Valeri PopovitsCopyright MTV Oy 2001
FC Hakan paras hyökkäysase on edelleen Valeri "Tsaari" Popovits. Popovitsia on äärimmäisen vaikea pitää, sillä hän ei ole puhtaasti hyökkääjä tai pelkkä maalintekijä. Esimerkiksi pari ottelua sitten Allianssia vastaan hän pelasi puhtaasti keskellä keskikenttä, rauhoitti pelin, jakeli syöttöjä teki ohimennen tehot 1+1. Koko kaudella hän ollut jälleen kerran Hakan hyökkäyspelin sielu, kaikki kaikessa. Poiketen parista viime kaudesta hän ei välttämättä ole ollut mukana Hakan jokaisessa maalissa tekijänä tai viimeisen syötön antajana, mutta erittäin monipuolisena pelaajana hän on useimmiten vähintään käynnistänyt maaliin johtaneen tilanteen.
Eivät Vallun tehotkaan ole olleet mitenkään erityisen heikot, sillä hän on tehnyt kuusi maalia ja antanut viisi maalinjohtanutta syöttöä. Mutta hänen monipuolistunut roolinsa hyökkäyspelissä näkyy parhaiten siinä, että hän johtaa ylivoimaisesti IS:n arvostettua tähtikisaa.
Popovitsin lisäksi Hakalta hyökkäävät Terehhov ja Ristilä, Mika Nenonen, ajoittain Mikko Innanen ja Tommi Torkkeli. Likaisen työn keskikentän keskellä tekevät Jukka Rantala, Jani Kauppila sekä ehkä uransa parasta kauttaan kuudennella Suomen mestaruudella juhliva Lasse Karjalainen, joka sivuaa jo nyt yhden kauden parasta maalimääräänsä.
Hakan keskikenttä pyrkii saamaan pallon nopeasti laitojen kautta ylös ja sieltä Popovitsin kautta jatkojalostukseen. Heti, kun Popovits kerää riittävän määrän miehiä ympärilleen, napsahtaa syöttö laitaan nousevalle pakille tai keskikenttämiehelle. Valtaosaltaan Hakan maalit tulevat juuri laitojen tai päätyjen kautta, harvemmin enää keskeltä, sillä varsinaista keskushyökkääjää Hakalla ei ole.
Toinen puolisko pahempi
Mutta "tutussa tuoksussa" on vielä täysin liian aikaista aloittaa samppanjapullojen korkkailu tai keskustorin varailu juhlia varten. Joukkueen urakkaa pienentää putoaminen Suomen cupista, mutta toisaalta eurokiireet vaikuttavat joka tapauksessa tilanteeseen. Hajduk Splitin pudottaminen toisi lisää pelejä, mutta jatkopaikan ottaminen tästä parista vaatii täydellistä onnistumista - ja eikä taida Vallu nytkään Splitiin matkustaa.
Mutta itse Veikkausliigassa Haka on pelannut 12 ottelua juuri nyt. Voittoja on yhdeksän, tasapelejä kaksi ja tappioita yksi, HJK:lle toisella kierroksella. Maaliero on huima 29-5. Nollapelejä on tullut kahdeksan ja vain Inter on pystynyt tekemään enemmän kuin yhden maalin Hakan verkkoon. Tällä hetkellä - heinäkuun 28. - Haka on voittanut eniten otteluita, hävinnyt vähiten otteluita, tehnyt eniten maaleja ja päästänyt vähiten osumia.
KatsomoCopyright MTV Oy 1999
Kaiken pitäisi siis näyttää selvältä? Näin ei kuitenkaan ole. Jyrämäisesti etenevä Haka on hyötynyt eniten hieman kaksijakoisesta sarjaohjelmasta. Joukkueella on jäljellä huomattavasti muita kärkijoukkueita vaikeampi loppuohjelma. Pisteitä kitsaasti viime vuosina Hakalle menettänyt MyPa on vielä edessä kahdesti, HJK:n joukkue kohtaa vieraissa, samoin kotonaan kovan TPS:n, taatusti ärsyyntyneen Allianssin vieraissa ja matkat Pietarsaareen ja Poriinkin ovat vielä jäljellä. Liigan toinen puolisko on selvästi pahempi kuin ensimmäinen, sillä Hakalla kävi vähän onneakin ensimmäisellä puoliskolla. Inter oli Hakan vierailun aikana kohtuullisen sekaisin, Allianssi säästeli pelaajiaan Intertotoon, Tampere United ei ollut vielä löytänyt liigarytmiään jne.
Mikään ei välttämättä muuta Hakan rytmiä mihinkään - joukkue johtaa neljän pisteen erolla HJK:ta ja Tampere Unitedia. Klubiin nähden Hakalla on yksi ottelu vähemmän pelattuna. Allianssi on jäänyt kahdeksan pistettä, mutta vantaalaisilla on ottelu vähemmän pelattuna. MyPa sen sijaan on jäänyt yhdeksän pistettä kiistakumppanistaan ja joukkueella on vielä ottelu Hakaa vastaan enemmän pelattuna.
Juuri herkullisimmissa asetelmissa ei voisi hakalaisittain liigan toinen puolisko alkaa. Mutta kaikki on vasta alussa - jos esimerkiksi Valeri Popovits loukkaantuu, joutuu ryhmä todelliseen testiin. Mutta juuri nyt Hakalla on koko Veikkausliigan muuntautumiskykyisin joukkue, jossa jokaiselle pelipaikalla löytyy hyvä ja mitat täyttävä korvaaja. Tästä hyvänä esimerkkinä ottelu Lahtea vastaan, jossa Panu Toivosen sijalle komennettiin kentälle Mikko Vilmunen maaliin. Vilmunen piti nollan. Hämeenlinnaa vastaan Ylösen akillesjänne oli sen verran kipeytynyt, että reserveistä kutsuttiin oma kasvatti Jarkko Riihimäki, joka syötti ottelun voittomaalin.
Kokemusta, syvyyttä, kova henki ja voittamisen kulttuuri. Nämä kaikki aseet on Hakalla käytössään. Sarja on vielä pitkä, mutta juuri nyt näyttäisi siltä, että Olli Huttunen voisi kuitata jälleen yhden suuren menestyksen omaan kunniakirjaansa.
