Synt. 15.7.1898 Helsinki
†23.7.1982 Helsinki
Erik Wilén on kaikkien aikojen eniten SM-kilpailuiden mitaleja voittanut yleisurheilija. Hän saavutti pitkän uransa aikana 50 kultamitalia (29 yksilölajeissa ja 21 viestinjuoksuissa), 15 hopeamitalia ja 8 pronssimitalia. Vuonna 1924 Pariisissa hänet palkittiin olympiakisojen hopeamitalilla 400 metrin aitajuoksussa.
Erik Wilén ilmestyi HIFK:n yleisurheiluharjoituksiin Eläintarhan kentälle 16-vuotiaana vuonna 1915. Siitä alkoi ainutlaatuisen pitkä ja menestyksellinen juoksijanura. Erik – tai Erkka, jonka nimisenä hänet paremmin tunnettiin – nousi nopeasti Suomen kansalliselle huipulle. Ensimmäiset SM-kilpailuiden mitalinsa hän saavutti jo 18-vuotiaana vuonna 1916.
Erik Wilénin ura SM-kilpailuissa on todellinen aarreaitta. Ensiesiintyminen SM-kilpailuissa tapahtui siis vuonna 1916. Viimeisen kerran Erkka kilpaili SM-kilpailuissa vuonna 1933. Väliin mahtuu uskomaton määrä SM-mitaleja. Yksilölajeissa kultamitaleja kertyi vuosina 1918-1932 peräti 29.
Kultamitalisarja varsinkin 400 metrin aitajuoksussa on huikea: 12 voittoa. Tässä lajissa Erkka ei SM-kilpailuissa hävinnyt kenellekään vuoden 1917 jälkeen. Hän on kaikkien aikojen sekä nuorin että vanhin Suomen mestari tässä lajissa.
Myös 400 metrin juoksussa ja 110 metrin aitajuoksussa Erkka teki vakuuttavaa jälkeä: nelosella 6 mestaruutta ja pika-aidoissa 7. Voittojen luetteloon pitää vielä lisätä kaksi mestaruutta 800 metrillä sekä 100 metrin ja 200 metrin voitot vuonna 1919.
HIFK:lla oli Erik Wilénin aikoihin mahtava juoksijakaarti. Paraatilaji oli 4x400 metrin viestinjuoksu. Erkan aktiivikaudella HIFK nappasi tässä lajissa mestaruuden kaikkina vuosina paitsi 1916, 1928, 1929 ja 1932. Näinäkin vuosina HIFK oli hopealla. Erkka oli joukkueessa kaikkina vuosina paitsi vuonna 1927, jolloin revähdys jalassa esti osallistumisen. Tästä yhdestä lajista kertyi Erkan palkintokaappiin siten 13 kultamitalia ja 4 hopeamitalia!
Pikaviestissä Erkka oli HIFK:n voittajajoukkueessa kuusi kertaa. 4x800 metrin mestaruuksiakin hän voitti kaksi. Kun Erik Wilénin kaikki kultamitalit lasketaan yhteen, nousee määrä ihmeelliseen tasalukuun: 50. Se on luku, jonka lähelle kukaan muu ei ole päässyt eikä tule pääsemään.
Erik Wilén oli äärimmäisen luotettava myös maaotteluratsuna. Erkka osallistui yhtä lukuunottamatta Suomen kaikkiin 12 ensimmäiseen maaotteluun vuosina 1922-1934.
Erik Wilénin pitkään uraan mahtuu huikeita kohokohtia. Suurin saavutus on epäilemättä vuoden 1924 Pariisin olympiakisojen hopeamitali 400 metrin aitajuoksussa. Loppukilpailussa Erkka aloitti suhteellisen rauhallisesti. Takakaarteessa hän aloitti kovan loppukirin, joka lopulta nosti hänet kolmanneksi. Voittaja oli Yhdysvaltain Frank Morgan Taylor maailmanennätyksellä 52,6. Hämmästys oli suuri, kun Suomen lippu nostettiin salkoon hopeamitalin merkiksi. Toiseksi tulleen Yhdysvaltain Charles Brookinsin juoksu oli hylätty virheellisen aidanylityksen takia.
Silloisen käytännön mukaan aikoja ei yleensä otettu muille kuin voittajalle. Muiden ajat arvioitiin välimatkan perusteella. Aikalaislähteiden mukaan Wilénin ajaksi saatiin 53,8. Nyttemmin tilastoitsijat ovat tutkineet valokuvat ja ajat uudestaan. Kansainvälisen yleisurheilutilastoitsijoiden liiton (ATFS) julkaisussa on Erik Wilénin tulokseksi arvioitu 53,6.
Euroopan yleisurheilukerma kokoontui heinäkuun alussa vuonna 1923 juhlistamaan Göteborgin 300-vuotista historiaa. Erkka oli tuolloin huippuvireessä ja saavutti upean voiton 400 metrin juoksussa ennen ruotsalaista olympiakisojen mitalimiestä Nils Engdahlia ja hollantilaista Adriaan Paulenia, joka myöhemmin toimi Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) pitkäaikaisena presidenttinä. Wilénin aika oli loistava 49,0. Se kesti Suomen ennätyksenä yli 10 vuotta.
Erik Wilén oli lyhyen ajan myös 800 metrin Suomen ennätyksen haltija. Tämä ennätys syntyi juoksulegendojen Erik Wilénin ja Paavo Nurmen ainoassa kohtaamisessa vuoden 1921 Kalevan Kisoissa Kotkassa. Jännitys oli huipussaan, kun lähtölaukaus pamahti. Wilén säntää johtoon, Nurmi ohittaa hänet 200 metrin kohdalla. Nurmen 400 metrin väliaika on kova 54,8, Erkka seuraa varjona. 80 metriä ennen maalia Erkka aloittaa hurjan kirin, Nurmi ei pysty vastaamaan. Vaikka molemmat uupuvat kovaan alkuvauhtiin, niin Erkan voittoaika 1.57,0 on uusi Suomen ennätys.
Saavutukset:
Olympiakisat: Hopeamitali (400 metrin aitajuoksu 1924).
Suomen mestaruudet: 100 m 1919. 200 m 1919. 400 m kuudesti 1919-1924. 800 m kahdesti 1921-1922. 110 m aitajuoksu 7 kertaa 1921-1926 ja 1933. 400 m aitajuoksu 12 kertaa 1918-1920, 1923-1928 ja 1930-1932). 4x100 m kuudesti 1916-1920, ja 1922. 4x400 m 13 kertaa 1917-1926, 1930-1931 ja 1933. 4x800 m kahdesti 1931 ja 1933. Yhteensä 50.
Suomen ennätykset (myös silloisten sääntöjen mukaan vahvistamattomat, mutta nykyisin ennätyskelpoiset tulokset): 200 m neljästi 1919-1924. 400 m kuudesti 1919-1923. 800 m 1921, 110 m aitajuoksu kolmesti 1923-1926. 200 m aitajuoksu 1925. 400 m aitajuoksu kuudesti 1919-1924. 4x100 m neljästi 1917-1923. 4x400 m viidesti 1919-1923. (Viestinjuoksuissa lisäksi useita seurajoukkueiden Suomen ennätyksiä ja harvoin kilpailtujen matkojen Suomen ennätyksiä 1915-1930.) Yhteensä 30.
Omat ennätykset oman aikansa valossa:
(Tulosten yhteydessä on sulkeissa mainittu nykyhetkeen vertailun helpottamiseksi silloiset ME:t. Osa metrimatkojen ennätyksistä ovat tuolloin yleisten mailimatkojen arvioituja vähimmäisaikoja, jotka on varustettu +-merkinnällä.)
60 m 7,1 1922 (ME 6,7+)
100 m 11,0 1919 (ME 10,6)
150 m 17,1 1920 (ME 16,0)
200 m 22,2 1924 (ME 21,2)
300 m 35,7 1925 (ME 33,2)
400 m 49,0 1923 (ME 47,1+)
800 m 1.57,0 1921 (ME 1.51,5+)
1500 m 4.21,0 (ME 3.52,6)
5000 m 17.25,0 (ME 14.28,2)
110 m aj 15,3 1931 (ME 14,3+)
200 m aj 28,0 1925 (ME 23,7+)
400 m aj 53,6 1924 (ME 52,6)
Korkeus 170 1917 (ME 201)
Pituus 697,5 1923 (ME 769)
3-loikka 13,59 1918 (ME 15,62)
Kuula 11,42 (ME 15,54)
Kiekko 35,45 (ME 48,27)
Keihäs 46,31 (ME 66,10)
Vauhditon korkeus 143,5 (ME 167)
Vauhditon 3-loikka 9,23 (ME 10,89).
(Huom! Heittojen, pitkänmatkanjuoksujen ja vauhdittomien hyppyjen ennätysajankohtaa ei vielä ole tutkimuksissa kyetty vahvistamaan. Näiden lajien yhteydessä mainittu ME on Wilénin parhaan kesän 1924 päättyessä voimassaollut ME.)
(Johan Åström / SUL)