Vuodenvaihteessa Suomessa odotti uutta elintä yli 500 ihmistä. Joka vuosi viisi–kymmenen prosenttia jonossa olevista menehtyy, koska sopivaa elintä ei löydy ajoissa. Nyt ajetaan lakimuutosta, joka helpottaisi munuaisen saamista elävältä luovuttajalta.
Suomessa tehtiin viime vuonna kaikkiaan 374 elinsiirtoa. On todennäköisempää, että tarvitsee itse elinsiirron vakavan sairauden hoitoon kuin että päätyy itse elinluovuttajaksi. Silti on tärkeää muodostaa kantansa myös jälkimmäisen vaihtoehdon varalta.
Lain mukaan jokainen on elinluovuttaja, jos ei ole sitä eläessään kieltänyt.
– Paperinen elinluovutuskortti on edelleen hyvä tapa ilmaista elinluovutustahtonsa. Se kertoo kannan selvästi myös omaisille, sillä lääkärit keskustelevat mahdollisin elinluovuttajan mielipiteestä hänen omaistensa kanssa, Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa sanoo.
– Omaisen on vaikea vastata kysymykseen läheisen elinluovutustahdosta, jos siitä ei ole kotona puhuttu. Omaan tahtoonsa vedoten he (omaiset) eivät kuitenkaan lain mukaan voi estää elinluovutusta, Inomaa jatkaa.
Paitsi elinluovutuskortilla ja läheisten kanssa puhumalla, mielipiteensä voi tuoda esiin kaikista sovelluskaupoista ilmaiseksi ladattavalla Elinluovutus-sovelluksella sekä kirjaamalla kantansa Omakanta-palveluun. Omakannasta tieto kulkee kuitenkin vasta osaan hoitoyksiköistä.
Inomaa kehottaa jokaista miettimään omaa suhtautumista elinluovutukseen.
– Tarvitsetko itse elimiäsi kuolemasi jälkeen? Haluatko käyttää viimeisen mahdollisuuden tehdä hyvää? Voisiko jonkun muun ihmisen elämän jatkuminen tuoda vaikeassa tilanteessa lohtua läheisillesi?
