Rautateillä voi edetä halutessaan hieman harvinaisemmilla kulkupeleillä: miten olisi resiina, lättähattu tai höyryveturi?
Höyryveturiajeluja järjestää Suomessa kolme alan perinneyhdistystä. Yksi niistä on englantilaisomisteinen Höyryveturimatkat, jonka hallussa on Ukko-Pekka höyryveturi.
– Yhdistykset ovat kunnostaneet höyryjunia käyttöönsä ja tekevät niillä tilausajoja valtion rataverkolla, kertoo Suomen rautatiemuseon johtaja Matti Bergström.
Jos tavallinen höyryveturikyyti ei riitä, Jokioisissa voi kokeilla miltä kyyti maistuu kapearaiteisella museorautatiellä. Jokioisissa ajeluja järjestetään kesäisin joka viikko. Tavallista kapeammalla rataosuudella on epäsäännöllistä höyryveturiliikennöintiä myös Uudenkaarlepyyn kunnassa Kovjoella.
Sinikolla määränpäähän
Sinikolla pääsee nykyään matkustamaan Keravalta Porvooseen. Sinikko tunnetaan paremmin nimellä lättähattu. 1950-luvun nuorisomuodin innoittama nimi lättähattu vakiintui sinisen junan nimeksi, vaikka varsinaisen nimikilpailun voittikin Sinikko.
Lättähatun kyytiin voi Suomessa päästä myös muun muassa Keski-Suomessa ja Oulussa.
– Lättähattu on moottorivaunu eli siinä ei ole erillistä veturia. Lättähatussa on Valmetin dieselmoottori, joka kuljettaa junaa, kertoo Pohjois-Suomen rautatieharrastajat ry:n puheenjohtaja Matti Mäntyvaara.
Aikoinaan lättähattujen etuna oli, että liikkeellelähtö ja pysähtyminen oli huomattavasti joustavampaa kuin isoilla veturijunilla. Lättähatut soveltuivat paljon pysähdyksiä sisältävään lähiliikenteeseen.
