Tuotantovuosi: 2006. Ohjaus: Gary Winick. Tuotanto: Paramount. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.78:1. Ääni: DD 5.1. Kesto: 1h 33min.
Lotta ystäväni perustuu E.B. Whiten samannimiseen lastenkirjaan. Elokuva seuraa Baben jalanjälkiä ja esittelee lauman puheliaita eläimiä. Tarinassa maatilalla perheensä kanssa asuva nuori Fern (Dakota Fanning) kiintyy nuoreen porsaaseen ja nimeää tämän Wilburiksi. Wilburia hoivaava Fern ei kuitenkaan voi lopulta estää possun muuttoa karsinaan, missä töpselikärsä tutustuu maatilan muihin eläimiin. Näihin lukeutuu Ike-hevonen, hanhipariskunta, lampaita ja lehmiä. Paikan päältä löytyy kuitenkin myös rojua kotikoloonsa raahaava Templeton-rotta sekä Charlotte-hämähäkki, johon muut eläimet suhtautuvat kalseasti. Fern kuitenkin ystävystyy Charlotten kanssa ja luo positiivista ilmapiiriä eläinten keskuuteen. Kun Wilbur kuulee tulevaisuudestaan ruokapöydän antimena, Charlotte lupautuu auttamaan häntä välttämään kovan kohtalon.
Lotta ystäväni on tarina ystävyydestä ja uskollisuudesta. Elokuvassa, joka on dvd:llä katsottavissa alkuperäiskielellä englanniksi tai suomeksi dubattuna, nähdään pääosin oikeita, mutta myös tietokoneella luotuja eläimiä, kuten Templeton-rotta. Eläinten animointi on toteutettu mallikkaasti. Näiden ääniksi on alkuperäisversiossa saatu joukko julkimoita, joiden nimiä en kuitenkaan tässä listaa illuusion säilyttämiseksi katselukokemuksessa. Itse kun en osannut nimetä yhtäkään eläinäänistä ennen loppukrediittien katsastamista. Ihmispuolella pääroolissa nähtävä lahjakas Dakota Fanning on tuttuun tapaansa fiksu ja sympaattinen roolissaan. Eläinpuolella kaikki eivät ole yhtä mielenkiintoisia tapauksia. Wilbur, Charlotte, Templeton ja Ike ovat selkeästi viihdyttävämpiä tapauksia kuin lehmät, lampaat ja hanhet, joiden välillä toivoisi olevan oikeiden eläinten tapaan puhekyvyttömiä. Vaikka Lotta ystäväni tuppaa toistamaan itseään hieman liikaa, eikä se ole Baben veroinen tapaus, on se silti lapsia varmasti riemastuttava elokuva, jonka parissa myös aikuinen viihtyy.
Ekstroja levyltä löytyy rutkasti, ja ne on tekstitetty suomeksi. Kaikki katsastaa mieluusti läpi, eikä mukana ole juuri mitään tyhjänpäiväistä. Kommenttiraitoja on kaksi kappaletta. Toisella puhuu ohjaaja Gary Winick, toisella tuottaja Jordan Kerner yhdessä erikoistehosteista vastaavan John Andrew Berton Jr.:n kanssa. Making Some Movie on hyvä, lähes puolituntinen dokumentti elokuvan teosta. Some Voices haastattelee elokuvan ääninäyttelijöitä. Flacka's Pig Tales on 11-minuuttinen lapsille suunnattu, sian juontama making of -dokumentti. 5-minuuttinen How Do They Do That? keskittyy elokuvan eläinten kouluttajiin. Viisi minuuttia kestävä What Makes A Classic puhuu alkuperäiskirjan teemoista. 7-minuuttinen Where Are They Now? selvittää, mitä elokuvassa Wilburia esittäneille porsaille kuuluu. Ellei halua rikkoa mielikuvaansa nuoresta Wilburista näyllä kookkaasta siasta, kannattaa tämä jättää väliin.
Elokuvaa hyväksi käyttäviä musiikkivideoita on kaksi, toinen Sarah McLachlanin Ordinary Mircle, toinen Bob Carlislen ja Lucy Kanen Make A Wish. A Day At The Fair on musiikilla höystetty, vajaan minuutin mittainen video, joka näyttää kuvia elokuvasta. Photo Gallery on perinteisempi kuvagalleria, jonka reilua 60:a kuvaa voi itse selailla. Kuvat nähdään hauskasti aidan keskellä, mikä luo niiden katseluun sopivan tunnelman. 3-minuuttisessa Gag Reelissä nähdään mokaotoksia ja yleistä pelleilyä kuvauksissa. Kuusi poistettua kohtausta voi katsoa ohjaajan kommentein tai ilman.
Elokuva: ***½
Ekstrat: *****
Teksti: Atso Suopanki