Törkeistä väkivalta- ja seksuaalirikoksista syytetty Anneli Auer vaatii syytteidensä hylkäämistä. Hänen perustelunsa tulivat ensi kertaa julkiseksi tänään tiistaina ja ovat karua luettavaa.
Syyttäjän mukaan rikokset kohdistuivat Auerin lapsiin. Puolustus toteaa omassa vastauksessaan, että syytteet perustuvat Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin vuonna 2011, jotka nämä ovat peruneet nyt aikuistuttuaan. Lapset sanovat nyt, että rikoksia ei tapahtunut.
Auerin mukaan syy lasten kertomuksille on se, että sijaisvanhemmat vieraannuttivat heitä voimakkaasti äidistään, isosiskostaan ja muista sukulaisista.
– Sijaisvanhempien toiminnan seurauksena he olivat ilmeisesti alkaneet epäillä äitiään isänsä murhasta ja vaarallisena myös heille itselleen, Auerin kirjallisessa vastauksessa todetaan.
Puolustuksen mukaan sijaisperheessä Auerin kolme nuorinta lasta "saatiin kauhulla pelkäämään äidin luokse palaamista", mikä oli myös heidän motiivinsa valehtelulle. Auerin mukaan lapset valehtelivat myös miellyttääkseen sijaisvanhempia, joiden luona asuivat.
Auerin mukaan asiantuntijat eivät päässeet puhumaan ensin lasten kanssa, kuten normaalisti lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikostutkinnoissa on käytäntönä.
Lue myös: Anneli Auerin oikeudenkäynnissä luvassa pitkiä päiviä – tallenteita katsottavana 20 tuntia
Uutta näyttöä
Syyttäjän haastehakemus tuli julkiseksi ensi kertaa viime viikon keskiviikkona Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa järjestetyssä valmisteluistunnossa. Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman arvosteli jo tuolloin tuomioistuinta epätasa-arvoisesta kohtelusta, kun syytettyjen vastaukset pysyivät yhä salaisina ja ”media toistelee vain syyttäjien näkökulmaa”.
Nyt Auerin vastauksesta ilmenee, että asiaan on saatavilla runsaasti uutta näyttöä.
Puolustuksen mukaan sosiaalitoimen asiakirjoista ilmenee, että Auerin lasten ensimmäinen vastuusosiaalityöntekijä jätettiin aikoinaan täysin kuulematta esitutkinnassa ja oikeudessa. Asiakirjojen mukaan hän oli huolestunut sijaisvanhempien toiminnasta.
Puolustuksen mukaan asiakirjat paljastavat myös, että sosiaalityöntekijät harkitsivat jo heinäkuussa 2010 lastensuojeluilmoituksen tekemistä sijaishuoltajien menettelystä. Sittemmin sosiaalityöntekijä teki rikosilmoituksen sijaisvanhempien kasvatustavoista, mutta poliisi ei ottanut asiaa tutkittavakseen.
Myöskään lasten kertomukset väitetyistä väkivalta- ja seksuaalirikoksista eivät puolustuksen mukaan syntyneet niin oma-aloitteisesti kuin aiemmin on kuviteltu.
Lapset kertoivat seksuaalirikoksista vasta, kun poliisi kehotti heidän sijaisvanhempaansa kysymään lapsilta, oliko sellaisia tapahtunut.
Lue myös: Näillä todisteilla Anneli Aueria ja ex-miesystävää syytetään seksuaalirikoksista – miehen pahoinpitelemät lapset kuultavina
Ensikertomukset sijaisvanhemmille
Puolustuksen mukaan kertomukset on annettu sijaisvanhemmille eivätkä asiantuntijat ole päässeet puhuttamaan lapsia asianmukaisissa olosuhteissa ennen kuin tarinat olivat jo koossa, harjoiteltuina ja lapset olivat vaikuttaneet toistensa kertomuksiin.
– Puhuttajina toimineiden sijaisvanhempien motiiveja on syytä arvioida kriittisesti.
Auerin vastauksen liitteenä on myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lausunto, joka käsittelee ultraviolettivalon käyttötarkoituksia ja hyödyllisyyttä vammojen tutkimisessa.
Lausunnon allekirjoittajina ovat oikeuslääketieteen erikoislääkärit Sirkka Goebeler ja Pia Wahlsten.
Vuonna 2011 lääkäri löysi lasten iholta ultraviolettivalolla satoja pieniä arpia ja päätteli, että lapsia oli vahingoitettu toistuvasti.
THL:n mukaan ultraviolettivalo ei tuo iholta esiin sellaisia jälkiä, joita ei havaitse paljaalla silmällä. THL:n lausunnossa asetetaan kyseenalaiseksi, että ultraviolettivalolla olisi saatu lasten ihosta esiin sellaisia arpia, jotka eivät näkyisi myös paljaalla silmällä.
Puolustus huomauttaa, että somaattinen todistelu lasten keholla olevista jäljistä on "vain tukitodistelua".
– Jos keholla havaittu jälki voi saada selityksensä ja jopa todennäköisemmän selityksensä jostain muusta kuin syytteessä kuvastusta rikoksesta, ei tällaisella tukitodistelulla ole merkittävää näyttöarvoa edes tukitodisteluna.
Lue myös: Auer taas oikeudessa – nyt syytteessä rikoksista, joiden tuomio on jo lusittu
Epätavanomaisia tarinoita
Auerin puolustus vetoaa myös lasten tarinoiden epätavanomaisuuteen. Vastauksessa todetaan, että olisi äärimmäisen epätavanomaista, että yksinhuoltajaäiti yhdessä vanhimman lapsensa kanssa raiskaisi kolmea nuorempaa lasta satanistisissa menoissa.
– Vielä kun tapaukseen yhdistää sen, että äiti olisi yhdessä isosiskon kanssa myös murhannut lasten isän, voidaan lasten kertomusten mukaista käytöstä pitää täysin ainutlaatuisena ja siten lähtökohtaisesti äärimmäisen epätodennäköisenä.
– Kuvaus äidin ja isosiskon toiminnasta on luonnonvastaista. Tapahtuessaan tuollainen käytös osoittaisi sairautta tai vakavaa kehityshäiriötä, josta täytyisi olla merkkejä muiltakin ajanjaksoilta kuin syytteessä keskeiseltä noin yhdeksän kuukauden ajanjaksolta.
Puolustus huomauttaa, että murha-asian yhteydessä Anneli Auerille on tehty mielentilatutkimus, joka ei millään tavalla tue sitä, että hän olisi mieleltään sairas tai vakavasti luonnehäiriöinen vahingoittaakseen omia lapsiaan.
Puolustus toteaa myös kirjallisessa ennakkovastauksessaan, ettei lasten kuvailemasta saatananpalvonnasta tai siihen liittyvästä rekvisiitasta ole löytynyt konkreettista näyttöä.
– Naapurit eivät ole nähneet pihallaan tapahtuneeksi väitettyjä tapahtumia. Ei ole löytynyt tai nähty mustia raamattuja, kilpiä, salakielen taulukoita tai eläimiä, joita olisi uhrattu.
Lue myös: Aiemmin salatut syytteet julki: Näin järkyttävistä seksuaalirikoksista Anneli Aueria ja ex-miestä syytetään
Syyttäjällä todistustaakka
Syytteet perustuvat Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin vuodelta 2011. Vanhin lapsista on koko ajan kertonut, ettei mitään rikoksia ole tapahtunut. Kolme nuorinta on nyt aikuistuttuaan myöntänyt, etteivät aikanaan annetut kertomukset pidä paikkansa. Rikoksia ei ole tapahtunut.
Auerin puolustuksen mukaan asiassa ei ole kyse siitä, kummat lasten kertomuksista ovat uskottavampia.
– Syyttäjän tulisi näyttää toteen, että lasten alkuperäiset kertomukset ovat totta ilman varteenotettavaa epäilyä. Sen sijaan puolustukselle riittää, että se osoittaa, ettei vaihtoehtoista tapahtumainkulkua voida riittävällä todennäköisyydellä sulkea pois.
– Kirjallisuudessa ja tutkimuksissa on joskus todettu, että syyttäjän tulee näyttää syytteensä toteen yli 90 prosentin todennäköisyydellä.
Auerin puolustus korostaa, että todistustaakka on syyttäjällä. Puolustuksen asiaksi jää näyttää, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on mahdollinen.