Oikeus kuulee tänään Anneli Auerin lapsia aikoinaan puhuttaneita oikeuspsykologeja.
MTV:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen seurasi oikeudenkäyntiä paikan päällä Turussa, tiedot päivittyvät tähän juttuun.
Syyttäjien todistajina oikeuden eteen on kutsuttu tänään todistajiksi Auerin poikaa ja nuorinta tytärtä aikoinaan haastatelleet psykologit. He olivat laatimassa aikoinaan itse luotettavuuslausuntoa lapsille tekemistään haastatteluista ja arvioivat oman työnsä hyväksi.
Puolustus on moittinut psykologeja siitä, että he arvioivat lasten mielikuvitukselliset kertomukset uskottaviksi siksi, että lapsista oli löytynyt lääkärintutkimuksissa jälkiä pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta väkivallasta.
Eilen oikeudessa nähtiin erittäin hämmentävä käsittelypäivä, kun lapsia aikoinaan tutkinut gynekologi ja naistentautien erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilälle näytettiin lapsista aikoinaan otettuja UV-valokuvia. Joki-Erkkilä ei löytänyt suurimmasta osasta aikoinaan otetuista valokuvista enää mitään arpia.
Kun puolustus marssitti oikeuden eteen Auerin toiseksi nuorimman tyttären ja pyysi Joki-Erkkilää näyttämään tämän olkapäässä aikoinaan havaitun X-kirjaimen muotoisen arven, Joki-Erkkilä näytti kohdan iholla. Kukaan muu ei tuntunut kuitenkaan näkevän kyseisessä kohdassa mitään.
Kello 10.12
Pieninä lapset kertoivat, että heillä oli turvalliset olot sijaisperheessä. Nyt aikuistuttuaan he ovat kertoneet täysin toisin ja kuvailleet olot vankilamaisiksi ja pelon ilmapiirissä elämisessä.
Syyttäjä kysyy, että tuliko todistajalle olo, että lapset elivät pelon ilmapiirissä.
– Ei tullut. Päinvastoin he kertoivat, miten heillä oli turvallista ja hyvät olot, kun vihdoinkin heille oli asetettu säännöt ja rajat, Aromäki-Stratos sanoo.
Syyttäjä kysyy, että mikä merkitys muistikuvien muuttumiseen voi olla sillä, että lapset ovat aikuistuttuaan alkaneet olla yhteydessä äitiinsä ja isoimpaan siskoonsa.
– Yksi hypoteesi voi olla, että tämä yhteyden luominen on taustalla siinä, että he haluavat unohtaa nää asiat, todistaja vastaa.
Hänen mukaansa muistikuvat saattavat muuttua tilanteessa, jossa tietyt asiat halutaan painaa unohduksiin.
Syyttäjä kysyy, että mikä vaikutus kaikella mediakirjoittamisella, kriittisillä lausunnoilla ja keskenään keskusteluilla on lasten muistikuviin.
– Ainahan kaikkiin keskusteluihin tai siihen, mitä luen, on vaikutusta ajatuksiin ja muistikuviin. Paljon mahdollista, että on vaikuttanut, mitä ajattelen itse ja myös toivon, että asiat olisi, Aromäki-Stratos vastaa.
– Varmaan siellä on osittain toive, ettei tällaista olisi tapahtunut ja oltaisi voitu elää normaalia elämää, eikä tällaiset asiat olisi varjostaneet meidän kehitystä. Tää varmaan yksi asia siellä taustalla.
Kello 10.02
Lapset ovat kertoneet yksityiskohtaisia asioita rikoksista. He eivät ole kuitenkaan välttämättä osanneet kertoa paikkaa, missä tämä on tapahtunut. Syyttäjä kysyy, mitä todistaja ajattelee tästä.
Todistajan mukaan kyse voi olla kertomusta heikentävästä asiasta, mutta toisaalta jos asiat ovat toistuneet usein ja paikka on ollut tuttu, niin se voi jäädä huomioimatta.
– Yleensä traumaattisissa tilanteissa ihminen kiinnittää vähemmän huomiota ympäristöön, Aromäki-Stratos vastaa.
Kello 9.58
Auerin kaikki lapset on todettu aikoinaan kognitiivisesti lahjakkaiksi. Syyttäjä kysyy, että voiko tällainen lapsi keksiä tarinoita.
– Tää 7-vuotiaskin poikkeuksellisen hyvin kertoi näitä asioita. Ajattelen, että totta kai lapset voivat keksiä kaikenlaisia asioita. Tytön haastattelussa oli varmasti paljon keksittyä asioita, mutta se ei tarkoita sitä, että koko kertomus olisi väärä, Aromäki-Stratos sanoo.
– Ainahan jos kertomuksessa on vääriä elementtejä, pitää miettiä koko kertomuksen luotettavuutta. Siksi olen sanonut lausunnossa, etten pysty arvioimaan, onko hän tullut hyväksikäytetyksi. Siellä on kuitenkin sellaisiakin asioita, jotka voisivat hyvinkin olla totta ja hän kertoo asioista hyvin omakohtaisesti. Että en tiedä.
Todistaja sanoo miettineensä, että kuinka paljon tyttö tuotti tarinaa siksi, että halusi olla yhtä hyvä kertoja kuin isosisaruksensa. Lapsilla on usein tällaista keskinäistä kilpailuja keskenään.
Syyttäjä kysyy, voisiko 7-vuotias lapsi itse keksiä sellaisia seksuaalisia asioita, jos niitä ei olisi tapahtunut.
– Mä ajattelen, että jollekin he ovat altistuneet. Onko isosisaruksien jutuille, sijaisvanhempien kysymyksille vai mille. Hänhän puhui panemisesta, että jollekin aikuisen puheelle hän on altistunut, Aromäki-Stratos sanoo.
Lapset ovat aikuistuttuaan kertoneet, etteivät olleet altistuneet millekään seksille. Syyttäjä kysyy, mitä todistaja ajattelee tästä.
– Kyllä tulee mieleen, mistä he olisivat osanneet kertoa tällaista. Että jos sijaisvanhemmat olisivat johdatelleet, kyllä siitä haastattelusta olisi kuulunut enemmän aikuisen puhetta.
Todistaja pohtii, että tytön isoveli oli sen ikäinen, että varmasti jotakin tiesi seksuaalisista asioista. Todistajan mukaan on epätodennäköistä, että 7-vuotias tyttö olisi its ekeksinyt näitä asioita.
Kello 9.43
Todistajan mukaan lapsilla ei ollut muistilappuja haastattelutilanteessa.
– Ainakaan en muista sellaista, Aromäki-Stratos sanoo.
Puolustus on moittinut haastatteluja kritiikittömiksi. Aromäki-Stratos kertoo ajatelleensa, ettei kaikki Auerin nuorimman tytön kertoma voi pitää paikkansa.
– Kyllä ajattelen, että ollaan pohdittu sitä, että mikä tää juttu on ja miksi lapset kertovat tällaisia asioita.
Syyttäjä kysyy, mitä todistaja ajattelee siitä, että lapset alkoivat kertoa näin paljon jälkikäteen asioista.
– Siinä on varmaan monta asiaa, enkä ole kaikkea osannut varmaan ajatellakaan. Varmaan lasten sijoitus oli yksi ja se, että äiti oli vapautumassa vankilasta ja heillä oli ollut turvalliset olosuhteet puolitoista vuotta. Varmaan siinä oli huolta ja pelkoa, Aromäki-Stratos sanoo.
– Jos lapsi on turvattomissa olosuhteissa, ettei hänellä ole ketään joka uskoo tai auttaa, sitten lapsi ei kerro.
Kello 9.36
Syyttäjä aloittaa kyselyn.
Todistaja kertoo olevansa psykologian tohtori ja työskennelleensä aiemmin lasten oikeuspsykiatrian yksikössä Tyksissä. Enää hän ei työskentele siellä.
Todistaja kertoo muutoksista, joita ajan kuluessa on tullut lasten oikeuspsykologiseen haastattelun ohjeisiin ja käytäntöihin. Hän ei muista kaikkea.
Todistajan mukaan aiemmin lasta kuultiin kolme kertaa, nykyisin tapauksia on niin paljon, että haastattelut pyritään tekemään yhdellä kerralla. Lapsen kertomuksen tarkentuminen haastatteluiden edetessä on normaalia.
Syyttäjä kysyy, että mitkä asiat painavat lapsen kertomuksen luotettavuusarvioinnissa.
– Kertomuksen syntyhistoria, miten kertomus on lähtenyt liikkeelle ja onko jollakin motiivia kertoa tällaista. Lapsen kehitys, kertomuksen loogisuutta ja mitä kaikkea muuta evidenssiä on löytynyt esimerkiksi poliisitutkinnassa, Aromäki-Stratos vastaa.
– Esimerkiksi poliisin esitutkintapöytäkirjat, laitetutkinnat, somaattisen puolen löydökset. Meillä on laajat tiedonsaantioikeudet.
Auerin nuorimman tyttären kertomuksen luotettavuutta ja tytölle tehdyn oikeuspsykologista haastattelua koskevan luotettavuuslausunnon on allekirjoittanut Aromäki-Stratos itse ja toinen henkilö, joka toimi sairaanhoitajana ja perheterapeuttina. Oikeuspsykologien työnohjaajana toimi Julia Korkman, jota kuullaan myöhemmin oikeudessa todistajana.
– Muistan kun somaattiset tutkimustulokset tulivat, oltiin kaikki yhtä hämmentyneitä niistä. Oltiin, että ehkä jotain on sitten tapahtunut, kun somaattiset tulokset ovat näin painavia, Aromäki-Stratos sanoo.
Kello 9.22
Nyt kuullaan oikeuspsykologi Anu Aromäki-Stratosta, joka suoritti aikoinaan Auerin nuorimman tyttären haastattelut liittyen poliisin tutkimiin rikosepäilyihin. Hän saapuu todistajan paikalle ja antaa todistajanvakuutuksen.
