Oikeus kuuli tänään Anneli Auerin lapsia aikoinaan puhuttaneita psykologeja.
MTV:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen seurasi oikeudenkäyntiä paikan päällä Turussa, tiedot päivittyvät tähän juttuun.
Syyttäjien todistajina oikeuden eteen kutsuttiin tänään todistajiksi Auerin poikaa ja nuorinta tytärtä aikoinaan haastatelleet psykologit. He olivat laatimassa aikoinaan itse luotettavuuslausuntoa lapsille tekemistään haastatteluista ja arvioivat oman työnsä hyväksi.
Kaikki rikossisällöt MTV Katsomossa
Rikospaikka, true crime -dokkarit, rikostoimittajien analyysit ja puhuttavimmat rikostapaukset.
Puolustus on moittinut psykologeja siitä, että he arvioivat lasten mielikuvitukselliset kertomukset uskottaviksi siksi, että lapsista oli löytynyt lääkärintutkimuksissa jälkiä pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta väkivallasta.
Eilen oikeudessa nähtiin erittäin hämmentävä käsittelypäivä, kun lapsia aikoinaan tutkinut gynekologi ja naistentautien erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilälle näytettiin lapsista aikoinaan otettuja UV-valokuvia. Joki-Erkkilä ei löytänyt suurimmasta osasta aikoinaan otetuista valokuvista enää mitään arpia.
Kun puolustus marssitti oikeuden eteen Auerin toiseksi nuorimman tyttären ja pyysi Joki-Erkkilää näyttämään tämän olkapäässä aikoinaan havaitun X-kirjaimen muotoisen arven, Joki-Erkkilä näytti kohdan iholla. Kukaan muu ei tuntunut kuitenkaan näkevän kyseisessä kohdassa mitään.
Kello 15.55
Oikeudenkäynti päättyi nyt tältä päivältä. Samalla päättyy myös MTV:n tekstiseuranta.
Käsittely jatkuu huomenna ja MTV on tuolloinkin paikalla. Kiitos mielenkiinnosta tältä päivältä!
Kello 15.52
Todistajan kuuleminen päättyi.
Kello 15.50
Fredman nostaa esiin kohdan Nuotion lausunnossa, jossa tämä kytkee kaikki pojan kertomukset yhteen. Nuotio myöntää tehneensä näin ja sanoo, ettei hänen käsityksensä ole muuttunut tuon jälkeen.
Syyttäjä haluaa vielä esittää muutaman kysymyksen. Kysymykset koskevat Nuotion luotettavuuslausunnon rakennetta.
Kello 15.44
Nuotio sanoo, että heillä on hypoteesilausuntoa kirjoitettaessa ollut tieto, että sijaisperheessä on ollut jotakin puutteita. Vuonna 2011 hänellä ei ole ollut tällaista tietoa, vaan Nuotio on kuvitellut olosuhteita hyviksi.
Gummerus kysyy, että tuliko Nuotiolle tietoon se, että pojan kertomuksen mukaan hänen vanhin sisko, tapahtuma-aikaa 10–11-vuotias, oli kovin innokas harrastamaan seksiä Jens Kukan kanssa.
– Tuohon mä en pysty ollenkaan vastaamaan, Nuotio vastaa.
Gummerus kysyy, olisiko tämä tavallista, että tämän ikäinen lapsi voisi olla innokas tällaisessa tilanteessa.
– Tuohon en ota kantaa, mutta joskus lapset haluavat miellyttää niin paljon vanhempiaan, että esittävät innokasta, Nuotio vastaa ja täsmentää Gummeruksen pyynnöstä, että tämä koskee kaikkia huoltaja-asemassa olevia.
Gummerus kysyy, että olivatko Auerin pojan kaikki kertomukset teemasta riippumatta tyylillisesti samankaltaisia.
– En osaa vastata, olen valmistautunut tänne tullessa vain seksuaalirikosasian käsittelyyn, Nuotio vastaa.
Hän vetoaa samaan useissa kohdissa.
Kello 15.34
Gummerus kysyy, että jos yksikössä ei tehdä lausuntoja aikuisista, miksi siellä on tehty lausunto Auerin aikuisista lapsista.
– Siinä ei ole luotettavuusarviota, eikä johtopäätöksiä. Pelkästään hypoteeseja siitä, miksi kertomukset ovat voineet muuttua, Nuotio vastaa.
Gummerus kysyy, onko Nuotio itse lausunnossaan arvioinut haastattelunsa laadullisesti erittäin hyväksi.
– Sitä mä en enää muista. Tuolloin haastattelija saattoi itse tehdä rakenneanalyysin, mutta nykyisin kollega tekee sen, Nuotio vastaa.
Gummerus toteaa, ettei löydä Auerin pojan haastattelusta paljoakaan sitä, että tämä toisi esiin tuntemuksiaan liittyen väkivalta- ja seksuaalitekoihin.
– Toi hän esiin, että sattus, kun häneltä kysyttiin. lapset ovat tässä erilaisia, Nuotio vastaa.
– Ja kertoi hän, että jälkeenpäin oli kakatessa sattunut, mikä on aika spesifi tieto.
Kello 15.23
Gummerus kysyy Nuotiolta, kuinka monta viranomaisneuvottelua järjestettiin ennen Auerin lasten haastatteluja.
– Varmaankin ainakin kymmenen, Nuotio vastaa.
Tuohon aikaan tavallista oli, että tällaisia järjestettiin yksi per rikosasia. Tässä jutussa oli kuitenkin kaksi rikoskokonaisuutta ja siksi Nuotion mukaan viranomaisneuvotteluita järjestettiin näin paljon.
Gummerus kysyy, että tuliko näissä esiin viiltelyepäilyt.
– Mun mielestä tässä oli jonkinlainen järjestys, että ensin tuli murhapuheet, sitten tuli puheita pahoinpitelyistä ja sitten oli tauko ja tuli puheet seksuaalirikoksista, Nuotio vastaa.
– Se mitä muistan, ennen murha-asiaa ei tullut tietoa viiltelyistä.
Nuotion mukaan lapset kertoivat itse näistä haastatteluissa, jolloin tieto tuli uutena asiana haastattelijalle. Gummerus kysyy, että katsottiinko tässä vaiheessa lasten käsiä tai jalkoja, että onko heillä jälkiä viiltelyistä.
– Mä en muista tuota. Lapsissa ei ollut haastatteluhuoneessa mitään näkyvää, Nuotio sanoo.
– Siitä oli kulunut aikaa neljä vuotta. Olisi epätodennäköistä, että näkyisi jälkiä.
Nuotion mukaan heiltä laitetaan yleensä Tyksiin tai Satakunnan sairaalaan lapset somaattisiin tutkimuksiin. Hän ei muista, miten tuli puheisiin, että Minna Joki-Erkkilä tuli Tampereelta tekemään tutkimuksen.
Nuotion mukaan sijaisvanhempia haastatelleet psykologit totesivat, ettei heidän yksikössään tehdä aikuisille tehdyistä haastatteluista luotettavuusarvioita.
Kello 15.14
Nyt oikeudenkäynnissä selviää, että hypoteesilausunto koskien Auerin lasten muuttuneita kertomuksia koskee vain seksuaalirikosasioita, ei pahoinpitelyrikoksia. Syyttäjä on luullut tähän saakka, että lausunto koskee molempia rikoksia.
– Tietenkin siinä on jotakin yleistettävissä. Tämähän koskee sitä, mitä Anneli Auer on tehnyt Jens Kukan kanssa lapsille, Nuotio sanoo.
Kello 15.08
Oikeudenkäynti jatkuu, tauko on ohi.
Kello 14.57
Oikeus pitää lyhyen tauon.
Kello 14.56
Fredman kaivaa esiin Nuotion lausunnon ja toteaa, etteivät psykologit ole tehneet mitään itsenäistä arviota tai analyysia lapsen puheista vaan vedonneet vain somaattiseen tutkimukseen.
– Oletteko ottaneet huomioon sen, että mitään viiltoja ei ole, somaattisen tutkimuksen tehnyt lääkäri on erehtynyt? Fredman kysyy.
– Me ei tehdä sellaisia hypoteeseja. Siinä vaiheessa Minna Joki-Erkkilä oli arvostettu lääkäri omalla alallaan, ei me niitä kyseenalaistettu. Koska teot ovat olleet poikkeuksellisia näissä kertomuksissa, on ollut tärkeää nämä somaattiset löydökset, Nuotio vastaa.
Fredman kysyy, missä määrin pojan kertomukset isän murhasta, saatananpalvonnasta, viiltelystä ja seksuaalirikoksista muodostavat kokonaisuuden.
– Tämä on hyvin laaja kysymys, en osaa tähän vastata, Nuotio sanoo.
Fredman kysyy uudestaan Vaasan hovioikeuden päätöksestä, jossa oikeus on todennut Auerin pojan sepittäneen tarinat isänsä murhasta. Oikeuden mukaan pojan kertomus ei voi pitää paikkansa. Fredman kysyy, että onko tällä merkitystä pojan pari viikkoa myöhemmin antamaan kertomukseen, jossa hän kertoo äidistään ja isosiskostaan kauheuksia.
– En ota kantaa tähän, tämä ei liity tähän asiaan, Nuotio vastaa.
Kello 14.40
Nuotio ei suostu ottamaan kantaa siihen, olivatko Auerin pojan kertomukset sepitettä. Hän ei myöskään ota kantaa Vaasan hovioikeuden tuomioon, jossa pojan kertomukset murhasta on katsottu pötypuheeksi.
– Jos heinäkuun lopulla poika kertoo, että äiti ja isosisko murhasi isän ja sitten viikon kuluttua, että ne vielä viilteli ja raiskasikin, niin näettekö nämä erillisinä kertomuksina, Fredman kysyy.
– Mä en ota kantaa, Nuotio vastaa.
Fredman kysyy, oliko Nuotiolla tietoa, että Auerin lapsilla oli väkivaltafantasioita.
– Kyllä mä olin lukenut niistä, Nuotio vastaa muttei halua vastata siihen, voisiko pojan viiltelykertomuksilla olla yhteyttä väkivaltafantasioihin.
– Kertomusta voidaan tietenkin arvioida alusta loppuun, että miten tapahtui tai onko uskottavia piirteitä.
Fredman kysyy, huomasi Nuotio, etä poika oli katsonut Sinkkuelämää-sarjaa televisiosta. Nuotio muistaa tämän, mutta ei pidä kyseistä sarjaa riittävänä pojan seksuaalirikoskertomusten syntymiselle.
Kello 14.20
Fredman kysyy, että oliko somaattisilla tutkimuksilla merkitystä arvioon pojan kertomusten luotettavuudesta. Nuotion mukaan oli.
– Ei me lähdetä kyseenalaistamaan lääkärintutkimusta. Somaattinen tutkimus on tärkeä, Nuotio sanoo.
Fredman penää psykologin itsenäistä arviota lapsen kertomuksista.
Kello 14.21
Nuotio sanoo, ettei ole havainnut vieraannuttamista. Nuotion mukaan yleisesti vieraannuttaminen voi vaikuttaa lapsen negatiivisesti käsitykseen kohteena olevasta vanhemmasta tai sitten vieraannuttajasta.
Fredman kysyy, millä menetelmällä lapsen kertomuskesta voi erottaa valheelliset ja todelliset asiat.
– Toikin on tosi laaja kysymys ja yleinen, en osaa siihen kattavasti vastata. Jos kertomuksesta löytyy sisäisiä ristiriitoja ja epärealistista, joka ei ole luonnonlakien vastaista, kyllä me kysytään siitä, Nuotio sanoo.
Fredman kysyy, onko luonnonlakien vastaista pojan kertomus siitä, että äiti nosti hänet pippelistä ja pudotti saunan lauteilta. Tai että äiti roikotti pikkusiskoa jaloista ja heitti seinään niin, että veri roiskui.
– Pojan kertomuksissa oli jotain liioittelua, Nuotio vastaa.
Nuotio ei osaa sanoa, minkälainen valheiden määrä muuttaa koko kertomuksen epäuskottavaksi.
– Pojan kertomuksessa on varmaan jotain lievää liioittelua, Nuotio sanoo.
Kello 14.14
Nyt on puolustuksen vuoro kysellä. Fredman kysyy, miksi haastatteluja ei tehdä enää monena päivänä niin kuin ennen.
– Siihen on varmaan monta syytä, virka-apujen määrän on moninkertaistunut. Kaiken puolinen työn ratinalisointi on lisääntynyt, ne pitää saada nopeammin tehtyä, Nuotio vastaa.
Fredman kysyy, miksei Nuotion esitietoaineistossa ollut lastensuojelun kirjauksia lapsista. HUSissa ne olivat käytössä, kun Auerin vanhinta lasta tutkittiin.
– Mä en osaa siihen vastata. Mä ymmärtäisin, että tässä on perehdytty osaan näistä kirjauksista huolellisesti, Nuotio sanoo.
– Näillä haastatteluilla oli kiire. En osaa tasan tarkkaan sanoa mihin se liittyi. Liittyikö se Anneli Auerin vapautumiseen tai johonkin sellaiseen prosessiin. Ne tulivat meille nopeasti ja me pyrittiin tekemään ne nopeasti, myös lausunnot.
Nuotion sanoo ymmärtäneensä, että Auerin pojan välit olivat olleet aina huonot isosiskoon. ja hyvät pikkusisaruksiinsa.
– Jos Ulvilassa hän ei luottanut isosiskoonsa. Tämä oli valehdellut, manipuloinut ja muuta, Nuotio sanoo.
Nuotio sanoo ymmärtäneensä, että lastensuojelu tuli mukaan vasta silloin, kun perhe asui Turun Halisissa. Fredman lukee lastensuojeluasiakirjoista, että lasten huostaanottohetkellä kaikilla lapsilla olivat hyvin läheiset ja lämpimät välit. Mitään ongelmia ei ollut, ennen kuin lapset sijoitettiin sijaisperheeseen.
– Vuosi siitä, kun kaikki oli hyvin, poika kertoo siskonsa murhanneen isän ja olleen viiltelemässä häntä, Fredman sanoo.
– Mulla on sellainen käsitys, että nuorimmat vanhemmat olivat haluttomia tapaamaan isosiskoaan, Nuotio sanoo.
Fredman kysyy, että mikä merkitys tällä lastensuojelun merkinnöillä on, jos Nuotio olisi tiennyt, että lasten välit olivat rikkoutuneet muutama kuukausi ennen haastatteluja.
– En osaa tuohon vastata, enkä tiedä. Mä ajattelen, ettei ole tämän asian kannalta oleellinen tieto, Nuotio vastaa.
Fredman kysyy, millä tavalla Nuotion käsityksen mukaan sijaisvanhemmat suhtautuivat Anneli Aueriin ja Auerin vanhimpaan tyttäreen.
– Mun käsitys perustuu tähän seksuaalirikoslausuntoon. Mitä tietoa olen saanut pojalta ja esitutkinnasta. Mulla ei ole omaa käsitystä, Nuotio vastaa.
Nuotio kertoo, että poika oli itse kertonut, että kun he kertovat hyviä asioita äidistään, sijaisvanhemmat olivat iloisia. Ja pahoista kertomuksista tulivat surullisiksi.
– Ja sama koski Jensiä ja isosiskoa. Tästä tulee kuva, että sijaisvanhemmat eivät ole vahvistaneet negatiivista kuvaa heistä, Nuotio sanoo.
Fredman kysyy, miten Nuotion suhtautumiseen vaikuttaa se, että sijaisvanhemmat ovat yksiselitteisesti kieltäneet pikkusisaruksia tapaamasta nuorempia sisaruksiaan, vaikka sosiaalitoimi on yrittänyt niitä järjestää.
– Sitä en tiedä, mistä tämä tieto on peräisin, Nuotio sanoo.
Hän kiistää havainneensa Auerin nuorimpien lasten osalta mitään vieraannuttamiseen viittaavaa.
– Käsitykseni mukaan tuolloin sijaisisä oli käynyt sosiaalitoimessa neuvottelemassa siitä, että lapset palaavat äidilleen seuraavaan kevääseen mennessä, Nuotio sanoo.
Kello 13.55
Syyttäjä kysyy, miten Nuotio luonnehtii Auerin pojan kertomaa väkivaltarikoksista.
– Kerronta oli tarkkaa ja yksityiskohtaista. Niissä oli sama omakohtaisuus kuin seksuaalirikoksissa ja myös ulkopuolisia todisteita, Nuotio kertoo.
Syyttäjä kysyy pojan viiltelykertomuksista.
– Mun täytyy sanoa, etten ole lukenut tätä lausuntoa. En muista sitä viiltelyä muutoin kuin etäisesti.
Syyttäjä kysyy, muistaako todistaja, että poika olisi näyttänyt jotakin viiltelykohtia Nuotiolle.
– Mä en muista. En ole havainnut hänessä arpia, Nuotio sanoo.
Nuotion mukaan murha-asia ja seksuaalirikosasiat on jaettu omiksi osikseen poliisin toimesta.
Kello 13.44
Lasten seksuaalirikoskertomukset tulivat hyvin lyhyellä ajalla. Nuotion mukaan tällaisten keksittyjen tarinoiden syntyminen olisi vaatinut pitkäaikaisen johdattelun.
Nuotio sanoo, että tällaiset tapahtumat ovat hyvin harvinaisia, joten mistä sijaisvanhemmat olisivat keksineet tällaista. Poika kertoi Nuotion mukaan myös hyvin ikätasoisesti asioista, eikä hänen kertomuksessaan ollut paljon aikuismaisia muotoiluja.
Nuotio sanoo, että poika kuvaili välejään sijaisvanhempiinsa sekä heille että lastenpsykiatrian työntekijöille. Poika kertoi Nuotion mukaan hänen haastattelussaan samalla tavalla kuin oli kertonut lastenpsykiatrisella.
– Tällainen kuva tuli, että oli turvallista, Nuotio sanoo.
Hän ei saanut vaikutelmaa, että poika olisi pelännyt sijaisvanhempiaan.
Syyttäjä kysyy, onko lasten muuttuneisiin kertomuksiin voinut vaikuttaa perheen yhdistyminen eli palautunut kontakti äitiin ja isosiskoon.
– Me ollaan tähän otettu siinä hypoteesilausunnossa kantaa. Siinä on erilaisia hypoteeseja siitä, mitkä voi vaikuttaa aikuisten lasten kertomusten muuttumiseen päinvastaisiksi siihen nähden, mitä he kertoivat silloin 2011, Nuotio sanoo.
– Silloin sijaisvanhemmat olivat hyviä ja turvallsiia. Nyt he ovat pahoja ja manipulatiivisia. Totta kai vuorovaikutus äitiin ja siskoon voi vaikuttaa siihen, mitä he haluavat muistaa menneisyydestä.
Kello 13.31
Auerin poika on kuvaillut hyvin tarkasti asentoja myöten seksuaalista tapahtumista. Nyt aikuisena hän on kertonut oikeudelle, ettei ole altistunut lapsena millekään seksuaaliselle materiaalille.
Syyttäjä kysyy, että pystyykö lapsi kuvailemaan tällaista ilman minkäänlaista seksuaalista altistumista.
– Vähintään jonkin tason altistumista pitää olla, esimerkiksi pornografian katsomista ja useita kertoja. Mutta kyllä mä sanoisin, että ei. Hänhän kielsi, ettei ole katsonut pornoa kavereiden kanssa ja sijaisvanhempien mukaan netin käyttö oli rajoitettuja, Nuotio sanoo.
– Pojan kertomukset olivat sadistisia ja väkivaltaisia ja aikuisen pakottavaa käytöstä kuvaavaa. En tiedä, mistä netistä tällaista olisi löytynyt 14 vuotta sitten. Ja mikä motiivi olisi tällaista katsoa.
Nuotion mukaan pojan kertomukset olivat monimutkaisia tapahtumakuvauksia. Nuotio kertoo yhden pitkän tarinan, jonka poika on haastattelussa kertonut.
Kello 13.25
Nuotio kertoo tavanneensa Auerin poikaa perheenisän kuoleman jälkeen neljä kertaa noin kuukauden sisällä. Käynnit loppuivat, kun Anneli Auer katsoi paremmaksi lopettaa käynnit.
– Jos se olisi jatkunut, se oltaisiin voitu luokitella hoitosuhteeksi, Nuotio sanoo.
– Siinä oli työryhmä takana ja työryhmän vetäjä teki sitten lastensuojeluilmoituksen siitä, että äiti lopettaa lasten kriisikäynnit. Poika puhui silloin hyvin niukasti mistään.
Kun Auer-tapaus tuli sitten yksikköön neljä vuotta myöhemmin hoidettavaksi, Nuotio kertoo ilmaisseensa, että tiesi perheen pojan.
– Sitä ei silloin katsottu hoitosuhteeksi.
Nuotion mukaan pojalla ei ollut muistilappuja tähän rikosasiaan liittyvissä haastatteluissa.
Syyttäjä kysyy, että vaikuttaako lapsen kognitiivinen lahjakkuus siihen, että lapsi pystyy valehtelemaan asiassa. Auerin poika oli syyttäjän mukaan kognitiivisesti lahjakas.
– Kognitiivisesti hyvin kehittyneellä lapsella on paremmat edellytykset valehdella kuin sellaisella, jolla ei ole niin hyvät kielelliset taidot. Kuitenkin se, että Auerin poika olisi valehdellut olisi ollut hyvin haastavaa hänelle, Nuotio sanoo.
Nuotion mukaan pojan kertomukseen ei tullut sellaisia sisäisiä ristiriitoja, joka olisi tehnyt kertomuksen epäilyttäväksi.
– Mutta ne tapahtumat, mitä hän kuvasi, olivat hyvin poikkeuksellisia.
Kello 13.14
Oikeuspsykologisessa yksikössä kuultiin myös Auerin lasten sijaisvanhempia. Nuotion mukaan tämä oli normaalikäytäntö tuohon aikaan.
– Siihen aikaan meillä kuultiin myös epäiltyjä. Tässä tapauksessa sijaisvanhemmat liittyivät myös epäilyjen syntyhistoriaan, siksi katsottiin, että heidät olisi hyvä kuulla meillä, Nuotio kertoo.
Syyttäjä kysyy, miten kuulusteluhypoteesit asetetaan.
– Me tehdään aina hypoteesit alustavan tiedon mukaan. Saadaan tehtyä lapselle kysymyksiä mahdollisimman kattavasti kaikista vaihtoehtoisista hypoteeseista käsin, Nuotio kertoo.
Nuotio sanoo, että vaikka he ovat kuulleet lapsia ja ottaneet kertomukset vastaan mahdollisimman neutraalisti, ei tarkoita sitä, että he olisivat uskoneet kaiken lapsen kertoman.
– Mutta sellaista kyseenalaistamista tässä ei ole tehty. Me otettiin kuitenkin huomioon, että heillä on poikkeuksellisen paljon traumaattisia tapahtumia. Isä on kuollut, heidät on sijoitettu ja sitten äidin oikeusprosessi. Ja pojan tapa kertoa, hän oli hyvin jännittynyt ja häpeissään, niin sellaista kyseenalaistamista ei tässä tehty, Nuotio sanoo.
Lapset ovat alkaneet kertoa rikoksista vasta kolme vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen.
– Siinä on varmaan montakin motiivia ja syytä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on lasta itseään koskeva teko ja hyvin vaikea kertoa erityisesti pojille. Silleen se voi olla ymmärrettävää, että tämä kerrotaan viimeisenä, Nuotio sanoo.
– Mutta se, että kertomukset ovat alkaneet tulla murhaan liittyen ja isosiskoon liittyviin pelkoihin liittyen, he olivat olleet jo vuoden ajan sijoitettuina. Heille oli jo kehittynyt turvallinen suhde sijaisvanhempiin ja sitten he ovat alkaneet kertoa näitä. Ja käynnit perheterapiassa ovat luullakseni aktivoineet sitä, että ovat ottaneet nämä asiat puheeksi.
Nuotion mukaan on tyypillistä, että seksuaalisesti hyväksikäytetyt kertovat vasta viiveellä asioista tai jättävät ne kokonaan kertomatta.
Kello 12.59
Nuotio sanoo, että yksityiskohtien laatu merkitsee myös merkitsee, asentojen tarkat kuvaukset, mitä ajatellut ja tuntenut teon aikana.
– Seksuaalirikoksissa myös se, että lapsella on varhaiskypsää tietoa tietyistä teoista, Nuotio sanoo.
– Me pohditaan myös sitä, kuinka realistinen kertomus on. Onko looginen, sopiiko yksityiskohdat toisiinsa. Sitten kaikki tekninen tutkinta, mikä liittyy asiaan, somaattinen tutkimus on yksi näistä. Aina haetaan ulkoisia todisteita, että menevätkö yksiin lapsen kertomuksen kanssa.
Nuotion mukaan Julia Korkman ei ollut osa Auerin lapsia tutkinutta työryhmää, mutta on lukenut hänen haastatteluaan koskevaa lausuntoa, kommentoinut sitä ja sen johtopäätöksiä. Korkman on ohjeistanut Nuotion mukaan esimerkiksi kysymysten tekemisessä.
– Hän on sitten myöhemmin ikään kuin sanoutunut vastuusta irti ja mennyt puolustuksen asiantuntijaksi, Nuotio sanoo.
Nuotio kertoo, että työryhmän jäseniin otettiin yhteyttä, kun poliisi oli tekemässä virka-apupyyntöä Auerin murha-asiaan liittyen. Näin he valikoituivat haastattelemaan Auerin kolmea nuorinta lasta.
Toimituksen huomautus: Auerin vanhin lapsi tutkittiin Helsingissä, hän on kertonut alusta saakka asioista eri tavalla kuin nuoremmat sisaruksensa.
Kello 12.44
Nyt kuullaan psykologi Sanna-Kaija Nuotiota, joka haastatteli aikoinaan vuonna 2011 Auerin poikaa nyt kyseessä olevista rikosasioista. Hän antaa todistajanvakuutuksen, kuten muutkin todistajat ovat antaneet.
Syyttäjä aloittaa kyselyn.
Nuotio kertoo olevansa psykologian maisteri ja työskennelleensä oikeuspsykiatrian yksikössä 17 vuotta. Tämän lisäksi hän on psykoterapeutti.
Syyttäjä kyselee ensin yleisiä asioita, jotka ovat hyvin paljon samoja kuin mitä syyttäjä kysyi edelliseltä todistajalta.
Nuotio kertoo, että menetelmät ovat kehittyneet ajan saatossa.
– Nykyisin lapsen ei tarvitse kertoa perheeseensä liittyvistä asioista. Nykyisin haastattelut ovat menneet tiiviimmiksi ja yritetään tehdä yhdessä päivässä, Nuotio kertoo.
Syyttäjä kysyy, millaisia seikkoja otetaan huomioon arvioitaessa lapsen kertomuksen luotettavuutta.
– Kertomuksen syntyhistoria on hyvin tärkeä. Asiakirjamerkintöjä tutkitaan tarkkaan, että onko lapsi puhunut jollekin ulkopuoliselle näistä. Sitten arvioidaan lapsenkykyä kertojana, muistia. Mistä on kuullut epäilyistä puhuttavan, onko saanut ulkopuolisia vaikutteita, Nuotio kertoo.
– Sitten on kertomuksen laatu, kuinka seikkaperäisesti, yksityiskohtaisesti ja omin sanoin pystyy kertomaan ja onko aikuisilta omaksuttuja. Sitten ajoitusta, paikkaa ja minkälaisia tekoja liittyy.
Kello 12.32
Lounastauko on loppu, oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 11.12
Oikeus pitää nyt lounastauon.
Kello 11.10
Aromäki-Stratos kertoo olleensa hyvin kriittinen lasten kertomuksille, kunnes lääkärinlausunnot antoivat niille vahvistuksen.
Nyt todistajan kuuleminen päättyy.
Kello 11.08
Todistaja myöntää Fredmanille, että oikeuspsykologiset tutkimukset perustuivat somaattisiin löydöksiin. Sellaista vaihtoehtoa ei otettu huomioon, että somaattiset löydökset olisivat voineet olla vääriä.
– Ne tukivat lasten kertomuksia, Aromäki-Stratos vastaa.
Nyt Jens Kukan puolustaja Kaarle Gummerus kyselee todistajalta. Hän kysyy, sattuiko kukaan psykologeista kurkkaamaan lasten ihoa, että löytyykö heistä tällaisia jälkiä.
– En muista, Aromäki-Stratos vastaa ja lisää, että somaattisen tutkimuksen tekee lääkäri.
Todistaja sanoo, että 7-vuotias tyttö näytti hänelle kertoessaan viiltojen paikkoja kehollaan, mutta ihoa hän ei tarkastanut.
– Ihmettelen, Gummerus toteaa.
Gummerus toteaa, että lapset ovat kertoneet oikeudessa katsoneensa esimerkiksi Sinkkuelämää televisiosta. Hän kysyy, että onko tämä voinut vaikuttaa lasten kertomuksiin.
– Mutta miksi he olsivat puhuneet äidistään? Aromäki-Stratos vastaa.
Gummerus kysyy, että havaitsiko todistaja luotettavampana Auerin kotona vai Kukan asunnolla tapahtuneet asiat. Kun Kukan pojat ovat kertoneet oikeudelle, ettei tällaisia asioita tapahtunut heidän kotonaan.
– Mutta pojathan olivat teini-ikäisiä ja varmasti aika paljon huoneessaan. Että olisivatko he nähneet tällaista? Aromäki-Stratos kysyy.
– Niin, niin. Että toisessa huoneessa olisi samaan aikaan sidottu yhtä lasta ja 11-vuotias olisi harrastanut seksiä isän kanssa, Gummerus kuittaa todistajalle.
– Niin, en tiedä, todistaja vastaa.
Kello 10.57
Fredman kysyy todistajalta, miten Auerin nuorimman tytön kertomukseen on voinut vaikuttaa se, että hänen isosiskonsa oli sijaisisän ilmaisua käyttäen "heitetty pihalle" sijaisperheestä. Ja kertomuksen aikaan sijaisperhe oli harkinnut myös nuorimman tytön pihalle heittämistä, kun vielä äiti oli vankilassa ja isä kuollut.
– Miten tämä vaikuttaa lasten kertomuksiin? Fredman kysyy.
– No meillähän ei ole mitään tietoa, oliko näistä puhuttu lasten kuullen, Aromäki-Stratos kysyy.
Fredman kysyy, miten oleellisia sijaisisän lapsista kuvaamat videot olivat oikeuspsykologien työlle.
– Jos muista oikein, niin ainakin osittain niistä teemoista kysyttiin lapsilta, todistaja vastaa.
Fredman kysyy, millä menetelmällä kertomuksista voi erottaa valheelliset asiat.
– Ammattilaisetkin ovat huonoja tässä. Tietenkin jos siinä on paljon epärealistisia asiaoita, mutta me ollaan ylipäätään aika huonoja erottamaan valhetta toistemme puheista, Aromäki-Stratos vastaa.
Hän ei osaa vastata Fredmanin kysymykseen siitä, kuinka suuri osuus valhetta kertomuksessa muuttaa koko kertomuksen epäuskottavaksi.
Fredman kysyy, että kun lainvoimaisesti on todettu, että Auerin kolmen lapsen kertomukset ovat esimerkiksi isänsä murhasta valetta. Samoin kertomukset perheen ulkopuolisten lasten joutumisesta seksuaalirikosten uhriksi on todettu paikkansa pitämättömiksi.
– Yksi hypoteesi on, että voisiko tämä olla paikkansa pitämätöntä, Aromäki-Stratos vastaa.
Jos kolme lasta sepittää saman tarinan, se ei todistajan mukaan tarkoita välttämättä sitä, että kertomuksia on syöttänyt joku ulkopuolinen.
– Heillä voi olla joku motiivi kertoa tällaista, todistaja sanoo.
Aromäki-Stratos toteaa, etteivät lasten tarinat olleet streotyyppisiä keskenään, vaan niissä oli jokaisella omakohtaisia kokemuksia.
Kello 10.37
Nyt on puolustuksen vuoro kysellä. Anneli Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman kysyy, missä määrin lasten kertomukset isän murhasta, saatananpalvonnasta ja seksuaalirikoksista liittyy toisiinsa.
– Voin puhua vain tämä nuorimman tytön asiasta ja hän ei puhunut isänsä murhaan liittyen mitään, eikä hän voinut muistaakaan niitä. Ihan samalla tavalla hän kertoi niistä kaikista, Aromäki-Stratos vastaa.
Todistaja sanoo ajattelevansa, että valehteluun liittyy aina jokin motiivi.
Fredman kysyy lausunnosta, johon todistaja on kirjoittanut, että lisäkysymyksillä vahvistui sijaisvanhempien neutraali suhtautuminen Aueriin, Kukkaan ja Auerin vanhimpaan tyttäreen. Todistaja ei oikein muista sitä. Fredman kysyy, miten todistajan arvioon olisi vaikuttanut, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus perehtyä lastensuojelun asiakirjoihin.
– Niistä ilmenee, että sijaisvanhemmat ovat suhtautuneet hyvin vihamielisesti ensin Auerin vanhimpaan tyttäreen ja sitten Aueriin, Fredman sanoo.
Todistaja sanoo olleensa siinä käsityksessä, että sijaisisä uskoi siskonsa syyttömyyteen, kunnes muutti näkemystään.
Fredman kysyy, miten todistaja nyt arvioisi asiaa, kun on käynyt ilmi, että lapset on täysin vieraannutettu kaikista läheisistään.
– Ja kuka sanoo, että se on vieraannuttamisprosessi? Sitä pitäisi sitten miettiä taas kokonaisuutena. Totta kai jos on vieraannuttamista, se vaikuttaa yleensä lasten näkemyksiin siitä vieraannutettavasta vanhemmasta, Aromäki-Stratos vastaa.
Kello 10.12
Pieninä lapset kertoivat, että heillä oli turvalliset olot sijaisperheessä. Nyt aikuistuttuaan he ovat kertoneet täysin toisin ja kuvailleet olot vankilamaisiksi ja pelon ilmapiirissä elämisessä.
Syyttäjä kysyy, että tuliko todistajalle olo, että lapset elivät pelon ilmapiirissä.
– Ei tullut. Päinvastoin he kertoivat, miten heillä oli turvallista ja hyvät olot, kun vihdoinkin heille oli asetettu säännöt ja rajat, Aromäki-Stratos sanoo.
Syyttäjä kysyy, että mikä merkitys muistikuvien muuttumiseen voi olla sillä, että lapset ovat aikuistuttuaan alkaneet olla yhteydessä äitiinsä ja isoimpaan siskoonsa.
– Yksi hypoteesi voi olla, että tämä yhteyden luominen on taustalla siinä, että he haluavat unohtaa nää asiat, todistaja vastaa.
Hänen mukaansa muistikuvat saattavat muuttua tilanteessa, jossa tietyt asiat halutaan painaa unohduksiin.
Syyttäjä kysyy, että mikä vaikutus kaikella mediakirjoittamisella, kriittisillä lausunnoilla ja keskenään keskusteluilla on lasten muistikuviin.
– Ainahan kaikkiin keskusteluihin tai siihen, mitä luen, on vaikutusta ajatuksiin ja muistikuviin. Paljon mahdollista, että on vaikuttanut, mitä ajattelen itse ja myös toivon, että asiat olisi, Aromäki-Stratos vastaa.
– Varmaan siellä on osittain toive, ettei tällaista olisi tapahtunut ja oltaisi voitu elää normaalia elämää, eikä tällaiset asiat olisi varjostaneet meidän kehitystä. Tää varmaan yksi asia siellä taustalla.
Kello 10.02
Lapset ovat kertoneet yksityiskohtaisia asioita rikoksista. He eivät ole kuitenkaan välttämättä osanneet kertoa paikkaa, missä tämä on tapahtunut. Syyttäjä kysyy, mitä todistaja ajattelee tästä.
Todistajan mukaan kyse voi olla kertomusta heikentävästä asiasta, mutta toisaalta jos asiat ovat toistuneet usein ja paikka on ollut tuttu, niin se voi jäädä huomioimatta.
– Yleensä traumaattisissa tilanteissa ihminen kiinnittää vähemmän huomiota ympäristöön, Aromäki-Stratos vastaa.
Kello 9.58
Auerin kaikki lapset on todettu aikoinaan kognitiivisesti lahjakkaiksi. Syyttäjä kysyy, että voiko tällainen lapsi keksiä tarinoita.
– Tää 7-vuotiaskin poikkeuksellisen hyvin kertoi näitä asioita. Ajattelen, että totta kai lapset voivat keksiä kaikenlaisia asioita. Tytön haastattelussa oli varmasti paljon keksittyä asioita, mutta se ei tarkoita sitä, että koko kertomus olisi väärä, Aromäki-Stratos sanoo.
– Ainahan jos kertomuksessa on vääriä elementtejä, pitää miettiä koko kertomuksen luotettavuutta. Siksi olen sanonut lausunnossa, etten pysty arvioimaan, onko hän tullut hyväksikäytetyksi. Siellä on kuitenkin sellaisiakin asioita, jotka voisivat hyvinkin olla totta ja hän kertoo asioista hyvin omakohtaisesti. Että en tiedä.
Todistaja sanoo miettineensä, että kuinka paljon tyttö tuotti tarinaa siksi, että halusi olla yhtä hyvä kertoja kuin isosisaruksensa. Lapsilla on usein tällaista keskinäistä kilpailuja keskenään.
Syyttäjä kysyy, voisiko 7-vuotias lapsi itse keksiä sellaisia seksuaalisia asioita, jos niitä ei olisi tapahtunut.
– Mä ajattelen, että jollekin he ovat altistuneet. Onko isosisaruksien jutuille, sijaisvanhempien kysymyksille vai mille. Hänhän puhui panemisesta, että jollekin aikuisen puheelle hän on altistunut, Aromäki-Stratos sanoo.
Lapset ovat aikuistuttuaan kertoneet, etteivät olleet altistuneet millekään seksille. Syyttäjä kysyy, mitä todistaja ajattelee tästä.
– Kyllä tulee mieleen, mistä he olisivat osanneet kertoa tällaista. Että jos sijaisvanhemmat olisivat johdatelleet, kyllä siitä haastattelusta olisi kuulunut enemmän aikuisen puhetta.
Todistaja pohtii, että tytön isoveli oli sen ikäinen, että varmasti jotakin tiesi seksuaalisista asioista. Todistajan mukaan on epätodennäköistä, että 7-vuotias tyttö olisi its ekeksinyt näitä asioita.
Kello 9.43
Todistajan mukaan lapsilla ei ollut muistilappuja haastattelutilanteessa.
– Ainakaan en muista sellaista, Aromäki-Stratos sanoo.
Puolustus on moittinut haastatteluja kritiikittömiksi. Aromäki-Stratos kertoo ajatelleensa, ettei kaikki Auerin nuorimman tytön kertoma voi pitää paikkansa.
– Kyllä ajattelen, että ollaan pohdittu sitä, että mikä tää juttu on ja miksi lapset kertovat tällaisia asioita.
Syyttäjä kysyy, mitä todistaja ajattelee siitä, että lapset alkoivat kertoa näin paljon jälkikäteen asioista.
– Siinä on varmaan monta asiaa, enkä ole kaikkea osannut varmaan ajatellakaan. Varmaan lasten sijoitus oli yksi ja se, että äiti oli vapautumassa vankilasta ja heillä oli ollut turvalliset olosuhteet puolitoista vuotta. Varmaan siinä oli huolta ja pelkoa, Aromäki-Stratos sanoo.
– Jos lapsi on turvattomissa olosuhteissa, ettei hänellä ole ketään joka uskoo tai auttaa, sitten lapsi ei kerro.
Kello 9.36
Syyttäjä aloittaa kyselyn.
Todistaja kertoo olevansa psykologian tohtori ja työskennelleensä aiemmin lasten oikeuspsykiatrian yksikössä Tyksissä. Enää hän ei työskentele siellä.
Todistaja kertoo muutoksista, joita ajan kuluessa on tullut lasten oikeuspsykologiseen haastattelun ohjeisiin ja käytäntöihin. Hän ei muista kaikkea.
Todistajan mukaan aiemmin lasta kuultiin kolme kertaa, nykyisin tapauksia on niin paljon, että haastattelut pyritään tekemään yhdellä kerralla. Lapsen kertomuksen tarkentuminen haastatteluiden edetessä on normaalia.
Syyttäjä kysyy, että mitkä asiat painavat lapsen kertomuksen luotettavuusarvioinnissa.
– Kertomuksen syntyhistoria, miten kertomus on lähtenyt liikkeelle ja onko jollakin motiivia kertoa tällaista. Lapsen kehitys, kertomuksen loogisuutta ja mitä kaikkea muuta evidenssiä on löytynyt esimerkiksi poliisitutkinnassa, Aromäki-Stratos vastaa.
– Esimerkiksi poliisin esitutkintapöytäkirjat, laitetutkinnat, somaattisen puolen löydökset. Meillä on laajat tiedonsaantioikeudet.
Auerin nuorimman tyttären kertomuksen luotettavuutta ja tytölle tehdyn oikeuspsykologista haastattelua koskevan luotettavuuslausunnon on allekirjoittanut Aromäki-Stratos itse ja toinen henkilö, joka toimi sairaanhoitajana ja perheterapeuttina. Oikeuspsykologien työnohjaajana toimi Julia Korkman, jota kuullaan myöhemmin oikeudessa todistajana.
– Muistan kun somaattiset tutkimustulokset tulivat, oltiin kaikki yhtä hämmentyneitä niistä. Oltiin, että ehkä jotain on sitten tapahtunut, kun somaattiset tulokset ovat näin painavia, Aromäki-Stratos sanoo.
Kello 9.22
Nyt kuullaan oikeuspsykologi Anu Aromäki-Stratosta, joka suoritti aikoinaan Auerin nuorimman tyttären haastattelut liittyen poliisin tutkimiin rikosepäilyihin. Hän saapuu todistajan paikalle ja antaa todistajanvakuutuksen.
Rebekka Härkönen työskentelee MTV Uutisten rikostoimituksessa rikos- ja oikeustoimittajana.
Härköseen voit olla yhteydessä rikos- ja oikeusaihealueen juttuvinkkeihin ja silminnäkijähavaintoihin liittyen. Härkönen ottaa mieluusti myös vastaan ajankohtaisia valokuvia sekä videoita esimerkiksi onnettomuus-, rikos- ja viranomaisoperaatiopaikoilta.
Härkönen on syntyjään helsinkiläinen mutta asunut ja työskennellyt parin vuosikymmenen ajan Turussa, joten Varsinais-Suomen asiat tuntuvat läheisiltä. Toiselta ammatiltaan Härkönen on rikoskirjailija.
Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat tavallisten ihmisten oikeudet, yhteiskunnan järjestelmävirheet, viranomaisväärinkäytökset ja järjestäytynyt rikollisuus.
YHTEYSTIEDOT:
Puhelinnumero: 050 4777 174 (Parhaiten tavoittaa WhatsApp-viestillä tai perinteisellä tekstiviestillä.)
