Mainos

Annelin nikamat murtuivat tavallisissa kodin askareissa, terveyskeskuksessa hoidoksi annettiin vain särkylääkettä: "Ajattelin, että elämäni loppuu tähän"

5:30

Annelin osteoporoosi paheni nopeasti syöpädiagnoosin saamisen jälkeen. Terveyskeskuksessa ei kuitenkaan yritetty selvittää kovien kipujen syytä, vaan Annelille tarjottiin vain särkylääkkeitä.

Katso yllä olevalta videolta vinkkejä vatsalihasten vahvistamiseen!

Helsinkiläinen Anneli Kerminen oli viisikymppinen, kun hän sai ensimmäisen selän nikamamurtumansa. Ennestään hän oli ollut täysin terve ja elänyt liikkuvaa ja terveellistä elämää.

– Kun otin ämpärillä kaivosta vettä mökillä, selkää vihlaisi kovasti. En tiennyt silloin vielä mitä oli tapahtunut, Anneli kertoo MTV Uutisille.

Nikamamurtumat ovat yleisimpiä osteoporoosiperäisiä murtumia. Jopa 70 prosenttia niistä jää diagnostisoimatta. Nikamamurtumiin liittyy kuitenkin kahdeksankertainen kuolleisuus.

– Selkä oli todella kipeä. Kestin sitä muutaman viikon ja odotin, että se menisi ohi. Mutta se ei mennytkään. Kipu rupesi rajoittamaan liikkumista, etukumara-asennossa selkää koski enemmän.

Anneli pääsi ortopedin vastaanotolle, ja sai lähetteen luuntiheysmittaukseen. Tutkimus paljasti, että hänellä oli osteoporoosi.

Luusto oli haurastunut jo niin paljon, ettei se ollut kestänyt vedennostamisesta aiheutuvaa äkillistä liikettä ja painavan ämpärin nostamista.

"Makaamalla ei olla Suomessa yhtään selkää parannettu"

Anneli aloitti osteoporoosiin luulääkehoidon ja alkoi syödä kalsiumia ja D-vitamiinia. Lisäksi hän aloitti fysioterapian, vesijuoksun, sauvakävelyn sekä kuntosalilla käymisen.

– Lääkäri sanoi minulle, että "makaamalla ei ole Suomessa yhtään selkää parannettu". Ne sanat muistan aina, Anneli kertoo.

Kun luutiheyttä tutkittiin taas parin vuoden kuluttua, todettiin Annelin osteoporoosin parantuneen. Luulääkitys lopetettiin, mutta liikuntaa Anneli jatkoi säännöllisesti.

Syöpähoidot heikensivät kuntoa, nikamat alkoivat murtua

2010-luvun vaihteessa elämä sai kuitenkin uuden, ikävän käänteen. Annelilla todettiin rintasyöpä. Hän joutui leikkaukseen ja sytostaattihoidot aloitettiin.

Sytostaattihoidot jouduttiin kuitenkin keskeyttämään, sillä Annelin selkä oli jälleen alkanut oireilla ja hänen kuntonsa heikkeni.

– Puoli vuotta olin ihan potilas. Tämän puolen vuoden aikana alkoi tulla näitä uusia selkänikamamurtumia, jotka olivat todella pahoja, Anneli kertoo.

Osteoporoosi ei "tunnu", joten sairaudesta ei ole mahdollista tietää etukäteen ilman mittauksia. Kun syntyy osteoporoosiin liittyvä luunmurtuma, taustalla on yleensä vuosikausia kestänyt luukato.

Murtuma voi tulla selkänikamaan pienen tärähdyksen yhteydessä, jolloin nikama luhistuu kasaan. Oireena on kova kipu, joka paikallistuu selkärangan johonkin osaan.

Annelin nikamat murtuivat aivan tavallisissa kodin askareissa.

– Kun minulla oli vielä sytostaattihoito menossa, yritin ottaa mattoa lattialta viedäkseni sen tuuletusparvekkeelle. En saanut sitä mattokääröä lattialta ylös, kun siinä oli taas tämä etukumaraliike ja selkänikamiin sattui niin kovasti.

– Luulin myös, että pystyn itse siirtämään auton renkaita vaihtamista varten peräkonttiin. Nyt jälkeenpäin naurattaa, koska sehän oli ihan hulluuden huippu, ei tällaisella osteoporoottisella selällä pysty itse siirtämään ja vaihtamaan renkaita. Se jäi tekemättä, Anneli kertoo.

Voltarenia ja särkylääkettä

Sytostaattihoitojen jälkeen Anneli haki itselleen myös kyynärsauvat ja alkoi käyttää niitä päivittäin, jotta pystyisi liikkumaan.

Kävelyn lisäksi myös kotiaskareiden tekeminen vaikeutui. Anneli ei esimerkiksi enää pystynyt tiskaamaan tai laittamaan ruokaa.

– Kun tiskaa, ei saa käsillä mistään tukea. Vasemmassa kädessä on lautanen ja oikeassa harja, ja silloin kroppa on täysin selkärangan varassa. Kun on murtumia, ne painavat siinä nikaman etureunassa ja aiheuttavat kipua, Anneli selittää.

Puolen vuoden aikana Anneli hakeutui usean kerran terveyskeskukseen kipeän selän takia, keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa. Silti häntä ei ohjattu jatkotutkimuksiin, vaan kivut kuitattiin noidannuolina ja lihasrevähdyksinä, joihin lääkkeeksi tarjottiin vain Voltarenia ja särkylääkettä.

Sängystä ylös ambulanssimiesten avulla

Pahimmillaan yksin asuva Anneli ei päässyt edes ylös sängystä, sillä juuri etukumara-asento oli mahdoton.

– Kerran jouduin soittamaan hätänumeroon, kun en päässyt pitkältäni enää sängystä ylös, vaikka yritin kuinka itseäni sentti sentiltä taivuttaa. Ambulanssi tuli, he antoivat relaksanttipistoksen ja auttoivat, että pääsen päivystykseen.

Lääkäri näki Annelin vanhoista röntgenkuvista, että useita selkänikamia oli murtunut.

– Hän sanoi, että sinulla on paljon ongelmia siellä selässä, mutta niille ei voida tehdä mitään, Anneli kertoo.

– Kun tulin kotiin ajattelin, että minun elämäni loppuu tähän selkävammaan. Joudun pyörätuoliin ja istun hoitokodissa, kun en päässyt edes sängystä ylös enkä pystynyt edes laittamaan itselleni ruokaa.

Syöpäsairaalassa todettiin osteoporoosi

Anneli ajatteli, että selkäoireet saattoivat johtua siitä, että syövän etäpesäkkeet olisivat levinneet selkärankaan. Hän soitti Syöpäklinikalle. Lääkäri otti asian heti vakavasti ja Anneli kutsuttiin tutkimuksiin, jotta epäilys voitaisiin poistaa.

Tutkimuksissa selvisi, että Annelin lannerangassa kaikki nikamat olivat haurastuneet ja menneet kasaan, ja hänen kehossaan oli myös lukuisia muita nikamamurtumia. Osa oli tuoreita, osa vanhempia.

– Onni oli kuitenkin se, että ei ollut syövän etäpesäkkeitä. Lausunnossakin sanotaan, että nämä murtumat katsotaan osteoporoosin aiheuttamiksi, Anneli kertoo.

Hänellä aloitettiin tehokas osteoporoosilääkitys pistoksina, ja sen rinnalla Anneli hoiti luustoa D-vitamiinin, terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla.

– Se auttoi. Taisin olla kuukauden verran saanut pistettävää lääkettä, kun pääsin jo kävelemään ilman kyynärsauvoja, Anneli kertoo.

"Nyt täytyy käyttää harkintaa eikä rehkiä liikaa"

Nykyisin Annelin selkä on jo paremmassa kunnossa, mutta sitä särkee edelleen säännöllisesti. 77-vuotiaalla rouvalla käy esimerkiksi apuna siivooja, sillä etukumara-asennot ovat edelleen kivuliaita.

Mökillä Anneli edelleen puuhaa, mutta selälle sopimattomat työt hoidetaan talkoovoimin. Painavia esineitä hän ei pysty nostelemaan.

Vesijuoksussa ja kävellessä selkä on oireeton, mutta uhkarohkeasti Anneli ei voi liian pitkille lenkeille lähteä. Noin 2,7 kilometrin matka alkaa olla maksimi.

– Pitää tietää, mitä pystyn tekemään ja mikä on viisainta jättää tekemättä. Nuoren tuli tehtyä enemmän uhkarohkeita juttuja ja ennen sairastumista, nyt täytyy käyttää harkintaa eikä rehkiä liikaa. Lepo on tarpeellista, Anneli kertoo.

Nyt Anneli toimii myös Suomen Luustoliitossa hallituksessa ja jakaa muillekin omia kokemuksiaan siitä, miten osteoporoosi vaikuttaa elämään ja miten luustoa voi hoitaa.

– D-vitamiini, kalsium, terveellinen ravinto ja liikunta ovat ne tärkeimmät. Itse en syö erikseen kalsiumia, sillä pidän sellaisesta ravinnosta, jossa sitä on jo paljon. Eli tykkään syödä jogurtteja, juustoa, rahkaa, raejuustoa ja juoda maitoa, piimää, Anneli luettelee.

"Jopa jotkut lääkärit vähättelevät, ettei se ole mikään sairaus"

Omalle terveyskeskuslääkärilleen Anneli on myös kiitollinen tämän ammattitaitoisesta hoidosta. Annelin mukaan ihmiset alkavat myös nykyisin ymmärtää, kuinka tärkeää luustoterveydestä huolehtiminen on.

Ennakkoluuloja riittää silti.

– Jotkut ihmiset suhtautuvat osteoporoosiin hyvin ennakkoluuloisesti ja sanovat, että se ei ole mikään sairaus, vaan se johtuu vain huonoista elintavoista. En myönnä sitä koskaan sitä, että minulla olisi ollut huonot elintavat, ne ovat aina olleet ihan terveelliset. En ole esimerkiksi ikinä tupakoinut, Anneli sanoo.

Osteoporoosin syntymiseen vaikuttavat perinnölliset seikat. Vaiva on yleisempi naisilla kuin miehillä. Osteoporoosin riskitekijöitä ovat muun muassa vähäinen liikunta, tupakointi, liiallinen laihuus, vähäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, jotkin lääkkeet esim. epilepsialääkkeet sekä jotkin sairaudet, kuten keliakia.

– Jopa jotkut lääkärit vähättelevät, ettei se ole mikään sairaus eikä siihen tarvita lääkettä. Heidän mukaansa se on medikalisoitu, ja kun lääkkeet ovat vielä kalliita, että lääkefirmat sillä vain tienaavat. Osittain suhtautuminen on todella kieroa.

Edelleen Anneli myös miettii, miten hänen olisi käynyt, jos hän ei olisi ollut vielä Syöpäsairaalan seurantapotilas ja soittanut sinne.

– Kun selkääni koski, terveyskeskuksessa lääkittiin niitä oireita, mutta sitä ei tutkittu, mikä sen kivun aiheuttaa. Potilas vain hoidettiin pois sieltä vastaanotolta sillä, että kirjoitetaan resepti kolmiolääkkeisiin ja neuvottiin sivelemään voidetta. Siinä meni puoli vuotta aikaa, ja selkänikamat vielä nähtiin röntgenkuvista, Anneli sanoo.

– Kuka muu olisi uskonut, että tarvitsen apua ja lähettänyt minut sinne tutkimuksiin? Ei kukaan turhaan mene terveyskeskukseen sanomaan, että en pääse sängystä ylös tai pysty tiskaamaan.

Tällä viikolla vietetään Suomessa Luustoviikkoa.

Faktalaatikoiden lähteinä Luustoliitto.fi ja Terveyskirjasto.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja