Tutustu ammunnan ohjelmaan Lontoon olympialaisissa
Ammunta kuului asiaan jo ensimmäisissä nykyaikaisissa olympiakisoissa Ateenassa 1896. Se on ollut ohjelmassa kaikissa kisoissa paitsi vuosina 1904 ja 1928. Alkuvuosina kisaohjelmaa kasvattivat monenlaiset joukkuekilpailut. Vuodesta 1932 lähtien olympia-ammunnoissa on kilpailtu kuitenkin vain henkilökohtaisissa lajeissa.
Naiset pääsivät ampumaan miesten joukossa Mexicossa 1968. Ensimmäiset naisten omat kivääri- ja pistoolilajit tulivat ohjelmaan vasta 1984. Barcelonassa 1992 kiinatar Zhang Shan voitti kultaa skeetissä, minkä jälkeen naiset ovat saaneet omat kilpailunsa myös haulikkolajeissa.
Peruskilpailun jälkeiset erilliset, laukaus kerrallaan ammuttavat finaalit otettiin olympiatasolla käyttöön Soulissa 1988. Suomen ampujat ovat Lontoosta 1908 lähtien osallistuneet kaikkiin olympiakisoihin lukuun ottamatta Los Angelesiä 1932. Ensimmäiset mitalit saatiin jo Tukholmassa 1912.
Kiväärilajit
Vanhin olympiakisojen kiväärilaji oli sotilaskivääri, joka jäi pois olympiaohjelmasta 1924 jälkeen. Vapaakiväärillä 300 metristä ammuttiin viimeisen kerran Münchenissä 1972. Nykyisenkaltaisesta pienoiskivääristä tuli olympia-ase 1952, ilmakivääristä 1984.
Suomi on voittanut kiväärilajeissa 3 hopeaa ja 3 pronssia. Viimeisin mitalistimme ennen Pekingin kisoja oli Juha Hirvi, joka saavutti hopeaa pienoiskiväärin kolmiasentokilpailussa Sydneyssä 2000. Hirvi oli lähellä saman lajin mitalia jo Barcelonassa 1992, jolloin hän voitti alkukilpailun, mutta putosi finaalissa neljänneksi. Pekingissä Henri Häkkinen täydensi Suomen juhlapäivän yltäen pronssille 10m ilmakiväärin kisassa. Naisten kiväärilajeissa Suomen paras sijoitus on Pirjo Peltolan viides tila ilmakiväärillä Soulissa 1988.
Pistoolilajit
Erilaiset pistoolilajit ovat kuuluneet olympiaohjelmaan alusta lähtien. Nykyisen kaltainen vapaapistoolikisa ammuttiin ensi kerran 1936. Kuvioammuntakilpailu sai nykymuotonsa (”olympiapistooli”) 1948. Ilmapistooli tuli mukaan 1988.