Julkaistu 26.11.2008 17:49(Päivitetty 23.09.2009 09:40)
Kirkkonummen kivinyrkki "Idi" Amin Asikainen (s. 21.1.1976) on noussut suomalaisen ammattinyrkkeilyn keulakuvaksi. Asikainen iski tiensä nyrkkeilyn ystävien sydämiin valloittamalla Euroopan mestaruustittelin kaikkien aikojen neljäntenä suomalaisnyrkkeilijänä vuonna 2006.
Asikaisen äiti on suomalainen ja isä marokkolainen. Hänellä on myös velipuoli ja kaksi sisarta, jotka ovat Aminin isän Muhamed Elissaouin uudesta liitosta. Suomessa vuodet 1974-1990 viettänyt Elissaoui asuu nykyään Tanskassa. Amin on käynyt useita kertoja Marokossa ja on ylpeä juuristaan.
- Kyllä mä tunnen olevani suomalainen. Mutta toisaalta, Marokossa mä tunnen olevani osa sitäkin. Elämänmeno ja monet asiat tuntuu siellä ihan tutuilta, vaikka mä en oo siellä koskaan asunu. Käyny vaan. Se, etten huolestu enkä hätäänny pienistä, sellainen elämäntyyli mussa on marokkolaista, Asikainen kertoi Pekka Jaatisen kirjassa Silmää räpäyttämättä - Amin Asikaisen tarina.
Asikainen erosi alkuvuonna 2008 avopuolisostaan Minna Waltherista. Pariskunnalla on tytär Viviana.
Nyrkkeilyä ja kolttosia
Amin oli lapsena urheilullinen, villi ja vilkas. Amin aloitti jalkapallon harrastamisen kuusivuotiaana ja nyrkkeilemisen 12-vuotiaana. Muihin Aminin nuoruuden harrastuksiin kuuluivat mm. mopolla ajelu ja erilaisten kolttosten tekeminen. Koulussa hän ei erityisemmin viihtynyt. Seitsemännellä luokalla Amin passitettiin tarkkailuluokalle.
- Siitä tarkkisporukasta yks sälli on hirttäny itsensä linnassa ja toista veli on ampunu haulikolla mahaan, Amin kertoi Jaatisen kirjassa.
Jalkapalloa Amin pelasi 24-vuotiaaksi asti, vaikka nyrkkeilystä oli jo aiemmin tullut hänen päälajinsa. Myöhemmin Amin on harrastanut myös salibandyä.
Amin Asikaisen ensimmäinen nyrkkeilyvalmentaja oli Olli Mäki, entinen ammattinyrkkeilyn Euroopan mestari ja toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on otellut ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruusottelussa. Vuodesta 1995 alkaen Aminia on valmentanut Ollin poika Pekka Mäki. Ensimmäisen amatööriottelunsa Amin kävi jo alle kuukauden nyrkkeilyharjoittelun aloittamisesta. Vuonna 1993 Amin alkoi panostaa tosissaan nyrkkeilyyn.
Amatöörinä Amin nyrkkeili yhteensä 175 ottelua ja voitti niistä 135. Miesten Suomen mestaruudet Asikainen voitti vuosina 1996, 1998, 1999 ja 2001. Amin iski useita kansainvälisiä turnausvoittoja ja edusti Suomea kolmesti MM-kilpailuissa sekä kerran EM-kilpailuissa. Asikaisen amatööriura päättyi vuoden 2001 Belfastin MM-kilpailuihin, joissa Amin yhden otteluvoiton jälkeen kärsi 31-21 pistetappion Italian Ciro Di Gorcialle.
Ammattilaiseksi
Amin Asikaisen esikuvina nyrkkeilyssä ovat olleet ammattinyrkkeilijät "Sugar" Ray Leonard ja Thomas Hearns. Vuoden 2001 Aminille siunaantui mahdollisuus siirtyä ammattinyrkkeilijäksi, kun hänen valmentajansa Pekka Mäki perusti kahden yhtiökumppaninsa kanssa P3 Boxing -nimisen ammattinyrkkeilytallin. Mäen valmennettavista Asikainen ja Juho Tolppola riisuivat paitansa ja huippuamatööri Joni Turunen puolestaan päätti jatkaa olympiatyylin nyrkkeilyn parissa.
Useat kotimaiset nyrkkeilyasiantuntijat kyseenalaistivat Asikaisen menestymismahdollisuudet ammattinyrkkeilyssä. Heidän mukaansa Asikaisen suoria suosiva ottelutyyli ei sopisi ammattilaiskehiin. Pekka Mäki oli kuitenkin toista mieltä ja uskoi vahvasti siihen, että Asikainen olisi ammattinyrkkeilysäännöillä parhaimmillaan.
Ammattilaisdebyytissään 10. joulukuuta 2001 Asikainen iski avauserän keskeytysvoiton Unkarin Istvan Mohacsysta. Seuraavana vuonna Asikainen iski kaksi nopeaa keskeytysvoittoa. Yleensä ammattinyrkkeilijöiden uria kehitetään askel askeleelta kohti pidempiä ja kovempia otteluita, mutta Amin otteli jo neljännessä ammattilaisottelussaan ja alle neljän erän ammattilaiskokemuksella rutinoitunutta Kai Kauramäkeä vastaan 10-eräisen keskisarjan Suomen mestaruusottelun. Asikainen voitti kovavauhtisen ottelun ylivoimaisesti kaikin tuomariäänin. Arvostelutuomarien pisteissä Asikainen hävisi ottelussa vain yhden erän. Viidennessä erässä Kauramäki kävi tutustumassa kanveesiinkin.
Vain Mestaruus Kelpaa
Vuoden 2005 loppuun mennessä Amin Asikainen oli voittanut kaikki 15 ammattilaisotteluaan, joista peräti 11 tyrmäyksellä. Vuoden loppupuolella Pekka Mäki neuvotteli sopimuksen Live Nationin Risto Juvosen kanssa "Vain Mestaruus Kelpaa" -projektista, jonka tavoitteeksi sovittiin, että Amin Asikainen ja Juho Tolppola pyritään saamaan Euroopan mestaruusotteluihin vuoden 2007 aikana. Tavoite oli todella kova, sillä edellisen kerran suomalaisnyrkkeilijä oli otellut EM-tittelistä vuonna 1991 ja viimeksi suomalainen oli voittanut Euroopan mestaruuden vuonna 1964.
"Vain Mestaruus Kelpaa" -projektin ensimmäinen nyrkkeilyilta pidettiin 16. tammikuuta vuonna 2006. Asikaisen vastustajaksi tuli lyhyellä varoitusajalla argentiinalainen veteraani Walter Fabian Saporiti, jonka Asikainen voitti teknisellä tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Ottelulla oli yli 250 000 TV-katsojaa, ja Asikaisen kehääntulomusiikkina ollut AC/DC:n "Hell´s Bells" jäi monien mieleen Asikaisen räväköiden otteiden ohessa.
Projektin toisessa nyrkkeilyillassa toukokuussa 2007 Asikainen sai mahdollisuuden otella vapaana olleesta European Boxing Unionin (EBU) EU:n mestaruustittelistä. Toinen virallinen haastaja tittelille oli Englannin Steve Bendall, joka ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Asikaisen kohtaamisesta. Näin Asikaiselle tuli vastustajaksi kokenut Christophe Tendil Ranskasta. Tendilia ei ollut aiemmin tyrmätty, mutta Asikaista vastaan hän koki rajun tyrmäystappion. Asikainen hallitsi ottelun alkueriä ja kun viidennessä erässä Tendil lähti hyökkäämään, niin Asikainen pääsi iskemään häntä vastapalloon takimmaisen käden iskulla. Ottelu päättyi siihen, ja Asikaisesta kruunattiin uusi keskisarjan Euroopan unionin mestari.
Euroopan mestaruus
Jo ennen EU:n mestaruusottelua hallitsevan keskisarjan Euroopan mestarin Sebastian Sylvesterin taustajoukot olivat tarjonneet Asikaiselle EM-ottelua, tietysti sillä ehdolla että Asikainen voittaa EU:n mestaruustittelin. Asikainen ei itse tiennyt asiasta Tendilia vastaan otelleessaan, sillä manageri-valmentaja Pekka Mäki ei halunnut häiritä Asikaisen keskittymistä tulevaan otteluun.
EM-ottelu varmistui noin viikkoa Tendil-ottelun jälkeen. Ottelu käytäisiin mestari Sylvesterin kotikehässä Saksassa ja jo 3. kesäkuuta. Kyseessä oli Sylvesterin vapaa tittelinpuolustus, eli hän sai valita otteluun vastustajan Euroopan listalta. Asikaisen valintaan vaikutti myös hinta, sillä Asikainen lähti haastamaan mestarin hyvin edullisesti. Häviämään Saksaan ei olisi kannattanut lähteä, mutta Amin ja Pekka uskoivat tuovansa EM-tittelin Suomeen.
Hannoverissa käyty Euroopan mestaruusottelu käynnistyi tasaisissa merkeissä. Seitsemän erän jälkeen Sylvester johti ottelua arvostelutuomarien pisteissä äärimmäisen niukasti (67-66, 67-66 ja 68-66). Kahdeksannessa erässä Amin lähti hakemaan ratkaisua ja satutti Sylvesteriä erän alussa useilla iskuilla. Sylvester näytti kestävän tällit, mutta erän loppupuolella Asikainen ujutti vasemman käden koukkuiskun Sylvesterin leukaan. Saksalainen tippui kanveesille ja kehätuomari keskeytti ottelun. Amin Asikaisesta tuli kautta aikojen neljäs suomalainen ammattinyrkkeilyn Euroopan mestari. Sylvesterin kukistaminen nosti Asikaisen myös maailman arvostetuimman nyrkkeilyjulkaisun The Ringin maailmanlistalle mestari Jermain Taylorin seitsemänneksi haastajaksi.
Asikainen kuvailee urheilua elämäntavakseen. Hän ei lähtenyt juhlimaan mestaruuttaan Hannoverin yöhön, vaan yritti saada unta hotellihuoneessaan.
Katkera tappio Zwickaussa
Asikainen sai EM-tittelin voitettuaan luvan EBU:lta vapaaseen tittelinpuolustukseen. Vastustajaksi lokakuun 6. päivän tittelinpuolustukseen valittiin saksalainen Alexander Sipos, jolla oli ennen Asikaisen kohtaamista listallaan 17 voittoa, yksi tappio ja kaksi ratkaisematonta. Ottelu oli kautta aikojen kahdeksas Suomessa järjestetty EM-ottelu ja ensimmäinen sitten vuoden 1967. Sipos tarjosi Asikaiselle hyvän vastuksen, mutta mestari piti tittelivyönsä kaikin tuomariäänin.
EBU nimesi ex-mestari Sebastian Sylvesterin Asikaisen seuraavaksi pakolliseksi haastajaksi. P3 Boxing ja Sauerland Event eivät päässeet sopimukseen ottelusta, joten EBU määräsi ottelusta palkkiohuutokaupan, jonka Sauerland Event voitti niukasti 254 321 euron tarjouksellaan. Tuosta summasta mestari sai 60 prosenttia ja haastaja 40 prosenttia. Ottelun piti olla 20. tammikuuta 2007 Sveitsin Baselissa, mutta joulukuun lopussa Sauerland Event ilmoitti että ottelu joudutaan siirtämään myöhemmäksi ajankohdaksi Sylvesterin käsivamman vuoksi.
P3 Boxing anoi EBU:lta lupaa Asikaiselle vapaaseen tittelinpuolustukseen ennen Sylvesterin kohtaamista. Lopulta Asikaisen toinen tittelinpuolustus tapahtui 30. tammikuuta Hartwall Areenalla Italian 34-2-1 - listaista italialaista Lorenzo Di Giacomoa vastaan "Tittelitupla" -nimisessä nyrkkeilyillassa. Asikainen voitti ottelun selvin pistein kaikin tuomariäänin.
Asikaisen ja Sylvesterin toinen kohtaaminen toteutui lopulta vasta kesäkuun 23. päivä 2007 Saksan Zwickaussa. Uusinta lykkäntyi vielä kahdesti vuoden 2007 puolella kahdesti - ensin Asikaisen selkävamman vuoksi ja myöhemmin Sylvesterin loukkaantumisen vuoksi. Ennen uusintaottelua Asikainen voitti "väliottelussa" 18. toukokuuta Latvian Martins Kukulsin teknisellä tyrmäyksellä.
Tammikuisen Di Giacomo -ottelun jälkeen Pekka Mäki neuvotteli pitkään MM-otteluista Jermain Tayloria ja Arthur Abrahamia vastaan. Molemmat ottelut kariutuivat erimielisyyksiin Asikaisen palkkiosta. Ottelut olisivat olleet Taylorille ja Abrahamille vapaita tittelinpuolustuksia, eivätkä heidän taustajoukot siksi halunneet maksaa haastajille kelpo palkkioita. Asikaisen ja Sylvesterin uusintaottelu varmistui vasta toukokuun viimeisenä päivänä eli vain kolme viikkoa ennen ottelua. Asikaisen valmistautuminen otteluun ei ollut lähellekään yhtä pitkä kuin normaalisti.
Sebastian Sylvester voitti EM-tittelin takaisin Asikaiselta erittäin kovassa ja tasaisessa ottelussa. Asikainen otteli huomattavasti normaalia aggressiivisemmin ja ottelun alussa hän onnistuikin satuttamaan Sylvesteriä pariin otteeseen. Seitsemännessä erässä Asikainen kävi ensimmäisen kerran ammattilaisuransa aikana kanveesilla, kun hän käveli päin Sylvesterin vasemman käden iskua. Kahdeksannessa erässä Sylvester löi Asikaista kovalla oikean käden iskulla niskaan, eikä italialainen kehätuomari Giuseppe Quartarone antanut Asikaiselle juurikaan toipumisaikaa. Ottelu päättyi 11. erässä Sylvesterin voittoon teknisellä tyrmäyksellä. Keskeytyshetkellä Sylvester johti ottelua kahden arvostelutuomarin pisteissä ja Asikainen yhden tuomarin pisteissä.
Asikainen otti tappionsa rauhallisesti, eikä lähtenyt heti ottelun jälkeen protestoimaan niskaan osunutta iskua. P3 Boxing jätti kuitenkin lopulta ottelusta protestin, mutta sitä EBU ei hyväksynyt. EBU kuitenkin nimesi Asikaisen Euroopan arvolistan ykköshaastajaksi ja myöhemmin nimesi uusintaottelun EBU:n vuoden 2007 parhaaksi otteluksi.
Tie uuteen EM-otteluun
Ensimmäisen tappionsa jälkeen Asikainen palasi nopeasti kehään ja kukisti syyskuussa Ruotsissa ranskalaisen Sylvain Touzet'n pisteillä. Lokakuussa Helsingissä Asikainen voitti jokaisen erän Christophe Karagozia vastaan. Viidennessä erässä Karagoz kävi lattiassa ja tämän jälkeen hän keskittyi vain puolustamiseen.
Asikaisen ensimmäinen merkittävä ottelu Sylvester tappion jälkeen tapahtui 1. helmikuuta 2008 Helsingissä entistä ylemmän välisarjan maailmanmestaria "Yori Boy" Luis Ramón Campasia vastaan. Yli sadan ammattilaisottelun kokemuksen omaava Campas kävi Asikaisen kanssa erittäin yleisöystävällisen ottelun. Ottelun ratkaisu tapahtui seitsemännessä erässä, kun Asikainen osui teräsleukausta Campasia oikealla koukulla vastapalloon. Campas horjui puolustuskyvyttömänä taaksepäin, ja kun Asikainen jatkoi osumien lyömistä, niin kehätuomari Erkki Meronen keskeytti ottelun. Hieno voitto Campasista oli Asikaisen itseluottamuksen ja uran kannalta erittäin tärkeä.
Campas-ottelun toisessa erässä Asikainen loukkasi oikean käden peukalon ja vamma pakotti Asikaisen pitkälle ottelutauolle. Heinäkuussa 2008 Sebastian Sylvester luopui EM-tittelistään otellakseen WBA-liiton maailmanmestaruudesta maamiestään Felix Sturmia vastaan. EBU nimesi Asikaisen ja Khoren Gevorin EM-tittelin haastajiksi.
Elokuun 30. päivä Asikainen haki ottelurutiinia takaisin kukistamalla brasilialaisen Roberto Oliveira de Jesusin rajulla tyrmäyksellä ottelun toisessa erässä. Tampereen ottelu oli osa Asikaisen jo alkanutta valmistautumista EM-otteluun Khoren Gevoria vastaan.
EM-titteli jäi haaveeksi
Asikainen ja Gevor kohtasivat 28. marraskuuta 2008 Hartwall Areenalla. Entinen MM-haastaja Gevor aloitti ottelun ryminällä ja iski avauserän lopussa koukuillaan Asikaisen kanveesille. Asikainen toipui tälleistä hyvin ja ottelun toinen ja kolmas erä olivat erittäin tasaisia. Neljännessä erässä Asikainen selkeästi satutti Gevoria, muttei kyennyt lopettamaan ottelua. Kuudennessa erässä Gevor horjahti kanveesille ja hänelle laskettiin lukua. Gevorin raju painostus alkoi kuitenkin tuottaa tulosta ja seitsemännessä erässä Gevor myllytti Asikaisen kanveesille. Asikainen nousi yli horjuvin jaloin ja Asikaisen valmentaja Pekkä Mäki päätti keskeyttää ottelun.
