Britannia 2008. Ohjaus, käsikirjoitus ja musiikki: Chris Waitt. Kuvaus: Steven Mochrie. Leikkaus: Chris Dickens, Mark Atkins. Tuotanto: Mary Burke, Henry Trotter, Mark Herbert. Pääosassa: Chris Waitt. Kesto: 95 min.
Kolmikymppinen lontoolainen Chris Waitt on tehnyt sekalaisia hommia tv- ja elokuva-alalla näyttelijänä, ohjaajana, käsikirjoittajana ja säveltäjänä. Chrisillä on takanaan myös 13 päättynyttä seurustelusuhdetta, joissa hän on aina tullut lempatuksi. Tällaisella työ- ja ihmissuhdehistorialla voikin mainiosti tehdä matkan epäonnistuneiden ihmissuhteiden ytimeen.
Waittin tunnustuksellisessa videopäiväkirjassa puheenvuoron saavat ne tyttöystävät, jotka eivät haistatellen paiskaa luuria korvaan kuullessaan exänsä äänen. Jututtamalla niitä, jotka ovat hänet joskus jättäneet, Chris uskoo löytävänsä syyn epäonniseen rakkauselämäänsä.
Elokuvan ensimmäinen puolisko esittelee tapoja ja selityksiä, joilla tyttöystävät ovat jättäneet Chrisin. Tavatessaan exänsä uudestaan naiset ovat lähinnä hämmentyneitä huomatessaan, ettei minkäänlaista kehitystä ja kypsymistä ole eron jälkeen tapahtunut. He pitävät tätä laiskana vetelehtijänä, joka ei ole koskaan tehnyt kunnollista työtä ja jonka koti ja ulkonäkö näyttävät kroonisesti yhtä siivottomilta. Waittin nuhjuista ja ryhditöntä elämää katsellessa ihmettelee, kuinka hän on ikinä onnistunut hankkimaan ainoatakaan tyttöystävää?
Yltiömäisen lannistavasta palautteesta seuraa potenssiongelmia, jotka musertavat miehen itsetuntoa niin, että hän on valmis kokeilemaan mitä tahansa. Hänen uinuvaa libidoaan yritetään herätellä muun muassa aromaattisilla öljyillä ja ruoskalla. Lopulta hän popsii yliannoksen viagraa ja ajautuu kadulle kerjäämään ohikulkijoilta seksiä. Niin, nämä kohtaukset ovat ilmiselvästi lavastettuja ja käsikirjoitettuja. Koko elokuvakin saattaa olla huolella käsikirjoitettu vitsi, jolla on vain ohut side Waittin oikeaan elämään. Yliampuva (joskin hauska) on myös telttarakennelman suojaan piiloutuva, ainoastaan tietokoneen kautta kommunikoiva ex-heila.
Elokuvassa on liikaa kankeaa pelleilyä, joka usein huvittaa enemmän elokuvan tekijöitä kuin sen katsojia. Ainoastaan Chrisin ja hänen elämänsä suuren rakkauden Vickyn kohtaamisessa on lämpöä ja kaipuuta, toden maku. Mainio henkilö on niin ikään Waittin äiti, jonka käsitys omasta pojastaan ei ole ex-tyttöystävien näkemystä ruusuisempi. Mutta kun nöyryytysten määrä aina vain kasvaa ja häpäisyt muuttuvat yhä rankemmiksi, on lupa uskoa, että tapahtumien kulkua ohjaa pikemminkin huolellinen käsikirjoitus kuin todellisuuden sanelema dramaturgia.