Yliopistoväen työhyvinvointi kärsinyt

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan yli viisi vuotta samassa yliopistossa työskennelleet näkivät lain vaikuttaneen keskimäärin kielteisesti erityisesti työn kuormittavuuteen, työssä jaksamiseen sekä työmotivaatioon.

Työn ja muun elämän tasapainoon, työn sisällön mielenkiintoisuuteen sekä oman työpanoksen ja osaamisen arvostukseen työyhteisössä lailla ei sen sijaan nähty olleen vaikutusta.

Näkemykset lain vaikutuksista vaihtelivat henkilöstöryhmittäin. Ylimmän ja yksikön johdon mukaan lakiuudistus on vaikuttanut kielteisesti työn kuormittavuuteen.

Kolmannes johdosta näki kuitenkin, että laki on vaikuttanut myönteisesti työn sisällön mielenkiintoisuuteen. Professorit ja muu tutkimus- ja opetushenkilöstö suhtautuivat lain vaikutuksiin kielteisimmin.

Valta keskittyi

Yliopistolakiuudistuksen myötä johtamisjärjestelmästä tuli johtajakeskeisempi. Raportin mukaan toimivallan keskittyminen yliopiston ja yksiköiden johtajille on mahdollistanut nopeamman, joustavamman ja ketterämmän päätöksentekorakenteen, mutta samalla yliopistoyhteisö on etääntynyt päätöksenteosta. Uudessa hallintomallissa hallituksen puheenjohtajan ja rehtorin roolit korostuvat. 

Uuden lain keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa yliopistojen vastuuta omasta taloudesta, henkilöstöstä ja toiminnan strategisesta johtamisesta.

Raportin mukaan yliopistojen hallinnolliset prosessit ja menettelytavat ovat pitkälle samoja kuin aikaisemmin.

Yliopistot eivät ole myöskään hyödyntäneet täysimääräisesti aikaisempaa vapaampaa mahdollisuuttaan suunnata voimavarojaan omien tavoitteidensa mukaisesti. Lisääntynyt autonomia on kasvattanut jossain määrin yliopistojen taloudellista liikkumatilaa, mutta Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitus ohjaa yliopistojen toimintaa voimakkaasti.

Myös taloudellisen liikkumatilan lisääntyminen on toistaiseksi ollut vähäistä.