Marko Yli-Hannuksela ei vähästä hätkähdä. Tai ei paljostakaan, jos olympialainen pronssimitali on paljon.
Yli-Hannuksela päästi tunteensa julkisesti valloilleen tasan kaksi kertaa voitettuaan Sydneyn olympialaisissa kreikkalais-roomalaisen painin 76-kiloisten sarjassa kolmannen palkinnon.
Yli-Hannukselan ensimmäinen ilonpurkaus osui hänen isäänsä. Suomen painijoukkueen päävalmentaja
Seppo Yli-Hannuksela tömähti poikansa ristivyöheiton lähettämänä molskiin, kun pronssiottelu oli päättynyt. Seppo Yli-Hannukselan alastuloa helpotti painijoukkueen johtaja ja lääkäri Tuomo Karila, joka osui parahiksi tantereen ja valmentajan väliin. -Ei yhtään sattunut, Seppo Yli-Hannuksela vakuutti.
Sydneyn messuhalliin rakennetun painipyhätön palkintokorokkeella Marko Yli-Hannuksela oli iloinen ja tuuletti mitali kaulassaan ja kukkakimppu kädessään. Varjoon jäi hopeaa napannut yhdysvaltalainen Matt James Lindland, jonka venäläinen Murat Kardanov rökitti loppuottelussa.
Palkintojenjaon, doping-testin ja yleisen riepottelun jälkeen Marko Yli-Hannuksela oli vaisu ja väsynyt. Rankka ottelu oli vienyt miehestä mehut tai olympiamitalin arvokkuus ei vielä ollut iskostunut ilmajokisen tajuntaan. Kotiinkaan hän ei ehtinyt soittaa tunteihin.
Meinasi pimetä
Marko Yli-Hannuksela myönsi pronssin tyydyttävän. Yli-Hannuksela sanoi, ettei hänen saavutuksensa ollut jättipotti, mutta toisti heti perään tyytyväisyytensä. Jokin kuitenkin kaiveli. -Ei tämä nyt niin järisyttävä kokemus ollut, loistava tietenkin, Yli-Hannuksela pyöritteli runsas tunti kamppailun jälkeen.
-Suuri unelmani on ollut menestyä olympialaisissa. Ei se siellä palkintokorokkeella niin ihmeellistä ollutkaan, Yli-Hannuksela latisti.
Yli-Hannuksela oli pronssitaistossa menettää tajuntansa. Suomalaiselle pistein 2-4 hävinnyt Ukrainan David Manukian nappasi Yli-Hannukselasta avauserän päätteeksi kravattiotteen. -Siinä punnittiin. Taju melkein lähti ja kieli halkesi, Yli-Hannuksela kuvaili raisun otteen tuomisia. Yli-Hannukselan silmissä musteni ja hänen kielensä jäi hampaiden väliin. Kielenkannassa oli haava. Yli-Hannuksela tiesi, että tuossa tilanteessa kuupahtaminen olisi vienyt himmeimmänkin mitalin. Liekö vaisuus säikähdyksen ja tajunnan rajamailla liikkumisen aiheuttamaa.