Kynttilämeri rikospaikalla, rahankeräys uhrin vanhemmille ja kiusaamisen vastaiseen työhön sekä järkytystä sosiaalisessa mediassa.
Koskelan traagisen henkirikoksen käynnistämä kollektiivinen sureminen ja sympatia näkyvät yhä laajasti.
Traumaterapian uranuurtajana Suomessa tunnettu psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula muistuttaa tähän liittyvästä vaarasta.
– Jos olet jo valmiiksi ahdistunut, neuvoisin päinvastoin rajoittamaan median ja somen seuraamista. Tragediauutisoinnin jatkuva seuraaminen lisää ahdistusta, Poijula sanoo.
Esimerkiksi Facebookin yksityiseen Oikeutta Koskelan uhrille - kiusaamista ja kouluväkivaltaa vastaan -ryhmään oli liittynyt maaliskuun puolivälissä jo reilusti yli 7 000 ihmistä.
Poijulan mukaan saman tapahtuman järkyttämille ihmisille vertaistuki on usein terapeuttista.
– Ihmiset saavat kokemuksen empaattisesta jakamisesta helpotusta. Tunnevaltaisuus liittyy avuttomuuden kokemiseen eikä siksi pidemmän päälle ole tehokas selviytymiskeino.
Vapaiden foorumien harkitsemattomat kannanotot voivat kuitenkin pahentaa joidenkin seuraajien ahdistusta.
– Voimakkaiden tunteiden vallassa tehdyt kannanotot voivat lietsoa enemmän aggressiivisuutta ja negatiivisuutta kuin rakentaa selviytymistä.
Kielteisten tunteiden lietsomisen sijaan Poijula kehottaakin säätelemään omia tunteita.
– Aikuiset ihmiset ovat ensisijaisesti itse vastuussa omista tunteistaan, olivatpa ne sitten vihaa, pelkoa tai ahdistusta.
Kiusattujen vanhemmat voivat tarvita tukea
Koskelan joulukuisen henkirikoksen perusasetelmaa on vaikea ymmärtää.
Kolme syytettyä ja väkivallan seurauksena kuollut uhri olivat teon aikaan 16-vuotiaita. Kaksi syytetyistä oli tuntenut uhrin päiväkodista asti. Syyttäjän mukaan väkivalta kesti useita tunteja ja sisälsi nöyryyttäviä piirteitä.
Soili Poijula sanoo surman synnyttäneen ristiriidan ihmisten mielissä.
– Sekä rikoksen uhri että tekijät ovat nuoria. Rikos rikkoo vallitsevia käsityksiämme ja vahingoittaa syvimmin arvojemme perustana olevaa käsitystä siitä, mitä maailmassa voi tapahtua.
Ihmisten myötätunto on uhrin ja hänen läheistensä puolella. Rikosta ei voi sysätä syrjään ajatellen, ettei oma perhe voisi joutua tällaisen teon osalliseksi.
– Yleensä ajattelemme olevamme itse suojassa tällaisilta väkivallanteoilta. Tässä tapauksessa on pakko katsoa pahuutta silmiin. Emme voi katsoa muualle, Poijula sanoo.
Sellaisissa perheissä, joissa oma lapsi tai nuori on ollut kiusaamisen kohteena, henkirikos koskettaa syvemmin.
– Niissä perheissä vanhemmat reagoivat voimakkaasti Koskelan tapahtumaan. He ehkä tarvitsevat tukea itselleen, että he pystyvät olemaan oman lapsensa tukena.
Nuorten kanssa kannattaa jutella useamman kerran
Poijula pitää muutaman viikon kestävää kollektiivista ahdistusta täysin normaalina. Stressin voimistuminen ja muu reagointi on aina yksilöllistä. Osa voi kärsiä uniongelmista.
– Muutaman yön unettomuuden jälkeen sekä äärimmäisen voimakkaan ahdistuksen, paniikkikohtausten tai itsetuhoisten ja väkivaltaisten impulssien ilmaantuessa pitää nopeasti hakeutua psykiatrisen ammattiavun piirin.
Useimmille ahdistuneille riittää, kun on olemassa ainakin yksi ihminen, johon voi turvautua. Joitakin voi helpottaa fyysinen tekeminen, kuten liikkuminen.
Lue myös: Kansalaisaloite kouluväkivallan kriminalisoimiseksi etenee eduskuntaan
Vanhempien ja muiden nuorten kanssa toimivien aikuisten on syytä puhua asiasta nuorten kanssa.
– Yläasteikäisten ja sitä varttuneempien kanssa on hyvä keskustella luontevissa yhteyksissä useamman kerran.
Aikuisten tehtävänä on tuoda ymmärrystä ja perspektiiviä. Lapsille ja nuorille välittyy turvallisuuden tunne siitä, että aikuiset eivät välttele, vaan kestävät vaikeasta aiheesta puhumisen.
Ahdistusta kokevalle lapselle tai nuorelle on tärkeää, että hänelle tarjotaan tapa ilmaista tunteitaan, mielikuviaan ja ajatuksiaan, neuvoo Poijula.
– Siihen tarvitaan aikuisia auttamaan. Se helpottaa lapsen ahdistusta, kun hän saa joko puhumalla tai piirtämällä ilmaistua ja sanotettua sen, mikä hänen mieltään painaa. Puhuminen on kuin pahanmakuinen lääke, jonka ottaminen helpottaa.
Uutisoimalla tragediasta syntyy oikea kuva
Koskelan henkirikoksen uutisointi on tärkeää, perusteltua ja myös median velvollisuus. Tätä mieltä on Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja, Ilta-Sanomien rikostoimittaja Rami Mäkinen.
– Kansalaisilla ja päättäjillä laajasti ymmärrettynä on oltava oikea käsitys siitä, missä tässä yhteiskunnassa mennään ja mistä on oikeasti kysymys, hän perustelee.
Mäkinen sanoo ymmärtävänsä hyvin ystäviään ja kollegoitaan, jotka eivät halua seurata Koskelan henkirikoksen uutisointia. Poikkeuksellisen rankan rikoksen uutisoinnissa vaaditaan toimituksissa erityistä harkintaa siltä osin, mitä yksityiskohtia julkaistaan.
– Raportointi on tehtävä tosiasioihin perustuen ja kaunistelematta. Se ei tarkoita teoilla mässäilemistä, mutta ikävät tosiseikat on kerrottava.
Parikymmentä vuotta rikostoimittajana työskennellyt Mäkinen sanoo, että Suomen rikoshistoriaan mahtuu meneillään olevan vuosituhannen aikana useita rankkoja väkivaltarikoksia.
– Koskelan henkirikos on kuitenkin poikkeuksellinen käytetyn väkivallan määrän ja laadun lisäksi sekä tekijöiden että uhrin alaikäisyyden ja heidän keskinäisten suhteidensa näkökulmasta.
Yksittäiset tapaukset paljastavat yhteiskunnallisia ongelmia
Myös vuonna 2012 perheväkivaltaan kuolleen 8-vuotiaan helsinkiläistytön tapauksen laaja uutisointi puolsi Mäkisen mukaan paikkaansa. Tytön isä ja äitipuoli tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin murhasta.
– Sen kautta selvisi isoja, laajoja ja vakavia puutteita suomalaisessa lastensuojelussa. Yksittäisen traagisen tapauksen kautta voi paljastua yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ongelmia.
Koskelan henkirikoksen mahdollisten jälkiseuraamusten arvioinnin aika on Mäkisen mielestä edessä myöhemmin.
– Poliisi on käynnistänyt esiselvityksen siitä, onko koulu- ja sosiaaliviranomaisten toiminnasta syytä aloittaa esitutkinta. Poliisi lähtee rikosoikeudellisesta näkökulmasta.
Rikos on luonteeltaan sellainen, jossa myös koulu- ja sosiaaliviranomaisten olisi Mäkisen mielestä syytä selvityttää prosessejaan.
– Kysymys siitä, miksi näin pääsi käymään, on minusta tärkeä.