Stiina kohtasi tyttärensä Jenna Lepomäen tappajan kasvokkain, ystävät pitivät hulluna: "En mennyt vankilaan taputtamaan häntä päähän" 

Loppuvuodesta 2014 Stiina Saarinen sai puhelun. Soitto tuli Espoon poliisista. He kysyivät, haluaisiko hän tehdä yhteistyötä Kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa. Kuulemma mies, joka tappoi hänen tyttärensä, haluaisi pyytää tekoaan anteeksi.

Tapahtuneesta oli kulunut reilut kolme vuotta. Saarisen tytär Jenna oli tapettu Espanjan aurinkorannikolla kesällä 2011. Hänen ruumiinsa löydettiin vasta lokakuussa, joten murheellista uutista edelsi melkein neljän kuukauden raastava epätietoisuus.

Jennan tappajiksi myöhemmin paljastuneet matkatoverit valehtelivat Saariselle, että eivät tienneet, minne tyttö oli kadonut.

Äidin huoli tyttärestään päättyi ikävimmällä mahdollisella tavalla lokakuisena iltana 2015.

– Illalla kuuden nurkilla soi ovikello ja poliisipartio tuli. Kyllähän sen tiesi heti, kun katsoi ovisilmästä ja näki poliisin, että minkä takia ne ovat siinä, Saarinen kertoi MTV Uutisten haastattelussa vuonna 2016.

Lue myös: Kuinka elämä jatkuu, kun oma tytär on tapettu? Jenna Lepomäen äiti kertoo surujen vuosista: Viha ei tuo tytärtäni takaisin

"Halusin tavata hänet kasvotusten"

Nyt MTV Uutisten haastattelema Saarinen puhuu siitä, millaista on osallistua vakavien rikosten jälkikäsittelyyn ja kohdata henkilö, joka on aiheuttanut suunnatonta tuskaa.

Saarinen kokee, että Jennan tappajan kohtaamisella on ollut olennainen rooli surunkäsittelyssä. Tapaaminen oli hänen mielestään ehdottoman hyvä ratkaisu.

– Minulle oli selvää, että jos tekijä haluaa pyytää anteeksi, niin ehdottomasti kasvotusten. Kirjallinen tai puhelimessa esitetty anteeksipyyntö eivät kelvanneet.

Tapaaminen oli osa Kriminaalihuollon tukisäätiön kehittämää Sauma-hanketta, joka antaa vakavan rikoksen uhrille tai omaiselle mahdollisuuden käsitellä rikoksen aiheuttamia seurauksia. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että uhri tai omainen ja rikoksen tekijä tapaavat turvallisessa ympäristössä ja ammattilaisten välityksellä.

– Tapasin ensin työntekijöitä, jotka valmensivat minua muutaman kuukauden ajan tapaamista varten. He varmistivat, että sekä minä että tekijä olimme oikeasti valmiita tapaamiseen. Minulla oli myös oikeus perääntyä tapaamisesta milloin vain.

Lue myös: Espanjassa kuolleen Jenna Lepomäen äiti tappajan vapautumisesta: ”En pelkää, sillä pahin on kohdallani jo tapahtunut”

Kaikki eivät ymmärtäneet Stiinan ratkaisua

Saarisen mielestä mahdollisuus tyttärensä taposta tuomitun kohtaamisesta tuli juuri sopivaan aikaan.

– Jos se olisi tullut hieman aikaisemmin, en olisi ehkä ollut vielä valmis. Tuolloin kuitenkin koin tilanteen hyväksi, ja pidin ideaa heti hyvänä.

Hyvän valmennuksen ansiosta Saarinen koki olonsa turvalliseksi ja tyyniksi ennen tapaamista.

– Olen lapsesta saakka ollut tosi huono nukkumaan, mutta tapaamista edeltävän yön nukuin hyvin. Käsitin, ettei toinen osapuoli kokenut aivan samoin. Hän oli kuitenkin tappanut tyttäreni, joten hän saattoi ehkä luulla, että tulen huutamaan hänelle.

Lue myös: Äiti menetti kaikki lapsensa yhden ihmisen päätöksen vuoksi – jakoi koskettavan kuvan haudalta

Tapaaminen meni kuitenkin "rauhallisesti ja hyvässä hengessä". Hänen ratkaisunsa herätti kuitenkin kummastusta ystäväpiirissä.

– Ihmiset tuntuivat luulevan, että menen vankilaan taputtamaan tappajaa päähän tai antamaan hänelle anteeksi. Menetin ystäviäkin. Minua haukuttiin hulluksi ja idiootiksi, vaikka yritin vääntää rautalangasta, että menen tapaamiseen itseni takia.

"Ei tarvitse antaa anteeksi, jos ei halua"

Rikosseuraamuslaitoksen hankekoordinaattori ja psykologian tohtori Arja Konttila avaa vakavien rikosten jälkikäsittelytoiminnan periaatteita MTV Uutisille.

– Tärkeintä tässä on muistaa, että rikoksen tekijälle ei tietenkään tarvitse antaa anteeksi, jos ei halua.

Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö kohtaaminen olisi hyvä ja etteikö dialogiin olisi mahdollisuutta.

– Meille on tehty vuosien aikana yli 160 aloitetta, joista kolmasosa on edennyt dialogiin. Uskallan sanoa, että kaikki nämä kohtaamiset ovat olleet positiivisia.

Jotta kohtaaminen voi onnistua, pitää varmistaa, että molemmat osapuolet ovat soveltuvia prosessiin. Siksi heidän edellytyksensä arvioidaan huolella.

– Nämä rikokset ovat hyvin vakavia: henkirikoksia ja niiden yrityksiä, seksuaalirikoksia, törkeitä pahoinpitelyjä. Vaadimme tekijältä, että hän myöntää teon, on pahoillaan sitä ja osoittaa katumusta. On myös saatava varmuus siitä, ettei tekijällä ole psykopaattisia taipumuksia.

Lue myös: KKO ei käsittele Jenna Lepomäen tappoa

Uhrit ja omaiset jäävät usein ilman tukea

Konttila on huomannut, että vakavien rikosten uhrit tai uhrien omaiset jäävät helposti ilman yhteiskunnan tukea. Myös Saarinen kertoo aluksi jääneensä yksin ja vaille kriisiapua.

– Lähes poikkeuksetta kaikki haastattelemamme omaiset ovat jääneet yhteiskunnan taholta yksin ja ilman apua, Konttila toteaa.

Konttilan mukaan henkirikosten uhrien omaisiin pitäisi olla aktiivisesti yhteydessä myös oikeusprosessien päättymisen jälkeen. Hänen mukaan heille tulisi laatia pitkän tähtäimen suunnitelma surutyön tukemiseksi. Tällä hetkellä näin ei ole.

– Teemme kuitenkin tiivistä yhteistyötä myös poliisin ja tutkinnanjohtajien kanssa.

Helpotusta traumaan, vastauksia kysymyksiin

Kohtaamiseen valmistautuminen kestää yleensä usein noin vuoden, mutta itse kohtaaminen on verrattain lyhyt: vain parisen tuntia.

– Eräässä tapauksessa rikoksen uhrin omainen oli murehtinut tapahtunutta ja kärsinyt posttraumaattisista stressireaktioista kymmenen vuoden ajan. Kohtaaminen toi näihin tuntemuksiin valtavasti helpotusta.

– Vaikkei antaisikaan anteeksi, on hyvä kuulla tekijän anteeksipyyntö ja saada vastauksia vuosia mielessä pyörineisiin kysymyksiin, hän jatkaa.

Lue myös: Kun Hermannin vaimo kuoli, neljä lasta jäi ilman äitiä ja isä joutui valtavan urakan eteen: "Toivottavasti lapset muistavat, että isä yritti parhaansa"

Sekä Konttila että Saarinen näkevät menettelyn eduksi sen, että se auttaa näkemään ihmisen tekojen takana, mikä lieventää vihaa ja antaa vastauksia kysymyksiin.

– Varmistuin tapaamisen myötä siitä, ettei minun tai kenenkään läheiseni tarvitse pelätä sen jälkeen, kun tekijä pääsee vapaalle jalalle. Tuomio on kuitenkin lyhyt ja Suomi on pieni maa, Saarinen sanoo.

Saarisesta tuli aktivisti

Saarinen on puhunut henkirikoksen uhrin omaisen elämästä useissa tilaisuuksissa. 

– Kuulin, että eräs nuori nainen päätti tarinani kuultuaan lähteä jälkikäsittelyyn käytännössä suoraan tapetun veljensä hautajaisista.

Hän kokee, että Sauma-projekti on ollut paljon parempi tapa käsitellä surua kuin "psykiatriapolilla tentattavana istuminen". Erityisen hienoja ovat olleet vankilaryhmissä koetut hetket.

– Välillä tuolla vankilassa oikein kuulee, että vangilla kuuluu päässä "klik", joka pistää ajattelemaan asioita uudestaan. Se tuntuu todella voimauttavalta ja antoisalta.

Lue myös: Taiteilija Meiju Niskala, 41, menetti äitinsä sekä erosi miehestään samana päivänä, sitten hävisi puhekyky – kokemuksista syntyi esikoisromaani ja veistoksia