Rikostoimittajan kommentti: Koskelan surman yksityiskohdat järkyttävät, mutta meidän on tiedettävä ne, jotta vastaavaa ei koskaan enää tapahtuisi

On sietämätöntä ajatella, mitä 16-vuotias uhri joutui elämänsä viimeisinä hetkinä kokemaan. Eikä vain elämänsä viime hetkinä, vaan viimeisinä kuukausina. Poikaa oli pahoinpidelty jo aiemmin useita kertoja ja viime elokuussa hänen epäillään joutuneen ryöstön uhriksi.

Tekijät ovat samat, joita nyt syytetään murhasta. Lapsuudenkaverit, joiden kanssa poika oli leikkinyt päiväkodista saakka.

Oikeudenkäynnin alettua alkoi myös kiivas keskustelu työpaikoilla, ystävien ja tuttujen kesken sekä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset kauhistelivat, järkyttyivät, surivat.

Iso osa julisti kovaan ääneen sitä, miten näin kauheista asioista ei edes pitäisi uutisoida. Todettiin, ettei juttuja aiheesta haluta lukea tai kuulla.

Jotkut kertoivat itkeneensä, toiset raivostuivat, muutamat kuvailivat fyysistä pahoinvointia asiasta lukiessaan. Sisuskalut vääntyivät, unet menivät.

Mutta juuri siltä sen kuuluukin tuntua.

Koskelan teinisurma oli järkyttävä, julma ja sadistinen teko – juuri niin kuin poliisi sitä aiemmin kuvaili.

Nyt tiedämme siitä enemmän, ja se on hyvä asia.

Lue myös: Koskelan julman teinisurman uhri kuoli lukuisiin vammoihin – syyttäjän teonkuvaus on pitkä ja karu

Lue myös: Koskelan julman teinisurman yksityiskohdat julki: Syyttäjä kuvaili raakaa tekoa – uhri jätettiin pitkään jatkuneen väkivallan jälkeen tiedottomana puistoon

Meidän on luettava, kuultava ja saatava tietää, koska vain sillä tavalla me kaikki voimme havahtua ja oppia. Koskelan kaltaista tragediaa ei saa tapahtua enää koskaan.

Aivan kuten Vilja Eerikan raaka murha vuonna 2012 osoitti meille vakavia puutteita lastensuojelussa ja viranomaisten välisessä tiedonkulussa, on tästäkin kauheudesta opittava jotain.

Vain tiedostamalla, että tällaistakin voi tapahtua, pystymme ehkä ennalta ehkäisemään uutta Koskelaa. Tämä nuori poika kuoli täysin turhaan ja liian aikaisin, eikä se saa enää toistua.

Oikeudenkäynnin alussa pohdittiin sen julkisuutta. Syyttäjät, puolustus ja tuomaritkin olivat yhtä mieltä siitä, että juttu on käsiteltävä mahdollisimman julkisesti, koska sillä on iso yleinen intressi. On yhteiskunnallisesti tärkeää, että tapaus kerrotaan julkisuuteen.

On myös hyvä, että poliisi selvittää koulun ja lastensuojelun toimia asiassa.

Turvaverkot pettivät, kun nuori poika, lastensuojelun asiakas, ei saanut tarvitsemaansa apua, vaan joutui kerta toisensa jälkeen vakavan väkivallan kohteeksi. Kunnes se väkivalta yltyi ja tappoi hänet.

Yksityiskohdat Koskelasta järkyttävät useimpia, ja aina on mahdollisuus jättää jutut lukematta.

Mutta silmiään ei voi sulkea todellisuudelta.

Koskelan uhrin kohdalla ne silmät suljettiin. Kukaan ei nähnyt, millaisen kaltoinkohtelun kohteeksi tuo poika joutui.

Aikuisten tehtävä on suojella lapsia ja se on meidän kaikkien yhteinen vastuu.

Opitaan Koskelasta ne tärkeimmät: puututaan asioihin, tarkkaillaan ja seurataan ympäristöämme. Ollaan kiinnostuneita lapsistamme ja nuoristamme. Jos epäillään jotakin pahaa, kysytään. Ei käännetä selkää ja suljeta silmiä, koska jokainen voi auttaa ja kantaa vastuuta.

16-vuotias uhri ansaitsee sen, että kukaan ei sulje tällaiselta silmiään, sano ettei halua tietää tai juokse karkuun.

Lue myös: Syyttäjä Koskelan teinimurhan motiivista: ”Meillä ei ole oikein käsitystä, miksi näin on toimittu”