Pirkkalan koulupuukotusvideot leviävät rajusti sosiaalisessa mediassa.
Videoita ei kuitenkaan pitäisi levittää ja asiantuntija kehottaakin vetoamaan asiassa lasten ja nuorten myötätuntoon.
– Aikuisten on hyvä ymmärtää, että kouluväkivaltaa, kiusaamista ja nöyryyttämistä kuvaavat videot ovat lasten ja nuorten maailmassa valitettavan yleisiä. Aivan valtaosa niistä ei tietenkään sisällä näin graavia väkivaltaa kuin Pirkkalan tapahtumissa, sanoo tutkimusprofessori Taina Laajasalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, THL:stä.
Tuoreimmassa nuorisorikollisuuskyselyssä yli 60 prosenttia nuorista kertoi nähneensä jonkun kiusaamista tai nöyryyttämistä sisältävän videon.
Laajasalon mukaan videoita ei pitäisi kuitenkaan levittää, sillä niiden jakaminen on vahingollista paitsi videoissa esiintyville henkilöille, myös katsojille.
– Niissä kuvataan ihmisten kärsimystä ja videoiden levittäminen lisää sitä potentiaalisesti.
Laajasalo nostaa esiin seksuaalirikosten uhreja koskevan tutkimustiedon. Sen mukaan uhrien tietoisuus tai edes epäily siitä, että heidän kärsimyksestään liikkuu kuvamateriaalia netissä, heikentää uhrien selviämistä ja voi lisätä traumaoireita.
– Olisi tärkeää keskustella lasten ja nuorten kanssa videoiden levittämisen vaikutuksista uhreille, Laajasalo sanoo.
– Ottaisin myös esiin aktiivisesti uhrin näkökulman, sen miltä lapsista ja nuorista tuntuisi, jos heistä itsestään levitettäisiin materiaalia, jossa he esiintyvät esimerkiksi nöyryytettyinä, kaikista heikoimmillaan ja vailla kontrollia.
Lue myös: Osa Pirkkalan Vähäjärven koulun oppilaista jäi tänään kotiin eilisen puukotuksen jäljiltä
Vastuu väkivallasta tekijällä
Laajasalo muistuttaa, että myös väkivaltamateriaalin katsominen on vahingollista lapsille ja nuorille. Videoiden kautta yhdelle teolle voivat altistua tuhannet lapset ja nuoret.
– Lapset ja nuoret ovat uteliaita ja on ymmärrettävää, että tämän tyyppinen tunteita ja järkytystä herättävä materiaali kiinnostaa. Monesti taustalla voi olla myös halu ymmärtää tapahtumia. Videoiden jakaminen ja katsominen saattaa liittyä myös haluun käsitellä näitä asioita kavereiden kanssa, Laajasalo sanoo.
Lasten ja nuorten kanssa olisikin hyvä keskustella siitä, mitä väkivaltamateriaalille altistuminen tekee heille.
42:54
Keskustelun pitäisi tapahtua ikätasoisesti lasten ja nuorten omalla kielellä.
– Lähtisin puhumaan siitä, mitä haittoja näiden videoiden katsomisesta on, että mitä tällaisen materiaalin näkeminen itselle tekee ja mitä lapset ja nuoret siitä itse ajattelevat, Laajasalo sanoo.
Väkivaltaiskujen jälkeen yhteiskunnassa yritetään Laajasalon mukaan tunnistaa usein vimmaisestikin teon taustatekijöitä ja tekijän motiiveja. Hän pitää sitä inhimillisesti ymmärrettävänä.
– Haluamme nopean selityksen sille, miksi tällaisia asioita tapahtuu ja miksi joku haluaa satuttaa esimerkiksi omia koulutovereitaan. Se mitä alkuun ajattelemme motiiveista ja teon taustoista, ei kuitenkaan välttämättä ole lopullinen totuus tai kokonaiskuva niistä, Laajasalo muistuttaa.
– Joskus tapahtuu asioita, jotka ovat sietämättömiä kestää ja joille ei välttämättä löydy yhtä selittävää tekijää. Ja olipa teon taustalla mitä tahansa, vastuu väkivallasta on aina tekijällä, eikä väkivaltaa voi oikeuttaa.
Lue myös: Taas poliisitehtävä koulussa – alle 12-vuotias vahingoitti toista teräaseella
Miltä itsestäsi tuntuisi?
Lasten ja nuoren kanssa kannattaa hyödyntää mahdollisimman avoimia kysymyksiä, kuten mitä lapsi on kuullut ja nähnyt, mitä hän tästä ajattelee ja miltä se hänestä tuntuu.
– Aika pitkälle pääsee jo sillä, että antaa mahdollisimman paljon tilaa lapsen ja nuoren omalle kerronnalle, eikä lähde olettamaan. Aikuisen tehtävä on myös oikaista väärinkäsityksiä ja lisätä turvallisuudentunnetta siitä, että kouluun on kaikesta huolimatta turvallista mennä.
Laajasalo pitää tärkeänä myös kertoa, että tietyissä tilanteissa väkivaltarikosta todistavien videoiden levittämisestä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.
– Hyvä näkökulma on pyytää nuoria myös miettimään, ketä ja kenen tarkoitusperiä videoiden levittäminen palvelee, sillä se palvelee usein nimenomaan tekojen tekijän toiveita näkyvyydestä.
Lue myös: Pirkkalan koulupuukotuksesta epäiltyä vaaditaan vangittavaksi
Nopeasti yleistynyt ilmiö
Väkivalta-, nöyryytys- ja kiusaamisvideoiden leviäminen lasten ja nuorten parissa on yleistynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Asiantuntija muistuttaa, että ilmiöllä voi olla väkivaltaa normalisoiva ja lietsova vaikutus.
– Tietenkään kaikki väkivaltavideoille altistuneet lapset eivät syyllisty itse väkivaltaan eivätkä kaikki heistä traumatisoidu. Herkimmille lapsille materiaali voi kuitenkin aiheuttaa erilaisia ahdistus- ja traumaoireita, Laajasalo kuvailee.
– Väkivallan arkipäiväistyminen tai siihen turtuminen ei tee hyvää kenellekään. Ei ole hyvä, jos se rupeaa näyttämään väistämättömältä osalta nuorten elinpiiriä.
Pelkona on, että joidenkin lasten ja nuorten kohdalla väkivaltainen kuvamateriaali lietsoo väkivaltaista käyttäytymistä.
– Nuoret ottavat mallia laajasti uutisoiduista teoista ja videot ovat osa tätä kokonaisuutta.
Vaikka yhteiskunta tuomitsee väkivaltaiskut laajasti, tämä ei välttämättä paina sellaista suunnittelevan lapsen tai nuoren vaakakupissa paljoakaan.
– Jos lapsi tai nuori on ajautunut väkivaltaa ihannoiviin yhteisöihin, voi enemmän vaakakupissa painaa tämän oman tärkeäksi koetun yhteisön hyväksyntä. Väkivallanteot ovat tällöin tapa saada kuuluisuutta ja huomiota, jättää jälki, Laajasalo selvittää.
Lue myös: Poliisi paheksuu epäillyn puukottajan ottaman videon levittämistä
Iskujen ehkäisy vaikeaa
Kouluiskujen ennaltaehkäisy on vaikeaa, eikä kaikkia tekoja pystytä estämään.
– Meillä on suuri määrä lapsia ja nuoria, joilla on erilaisia haasteita elämässään ja kuitenkin aivan marginaalinen joukko tekee koskaan mitään tällaista, Laajasalo sanoo.
Jos lapsessa tai nuoressa tunnistetaan liukumista esimerkiksi väkivaltaiseen ääriajatteluun, siihen pitäisi Laajasalon mukaan yrittää puuttua.
Huolestuttavia merkkejä ovat ajatukset vastakkainasettelusta, uhriutumisen narratiivi ja liukuminen yhteisöihin, joissa on kaikukoppaa tällaisille ajatuksille. Näiden tilalle olisi tärkeää tarjota myönteisiä sosiaalisia suhteita reaalimaailmassa.
Kouluiskuissa taustalla saattaa olla tekijän kokemus osattomuudesta ja ulkopuolisuudesta.
– Olisikin tärkeää, että kaikki lapset ja nuoret saisivat kokemuksen johonkin yhteisöön kuulumisesta, Laajasalo sanoo.
Laajasalo kiittelee sitä, miten voimallisesti yhteiskunta ja päättäjät satsaavat tällä hetkellä nuorisoväkivallan ehkäisyyn ja lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn.
– Näihin panostetaan tällä hetkellä enemmän kuin kenties koskaan ennen. Haasteena on, että ennaltaehkäisevät toimet näyttävät toimivuutensa hitaasti, eli tulokset eivät näy vielä.
– Onkin tärkeää jatkaa aloitettuja toimenpiteitä tarpeeksi pitkään ja riittävin resurssein sekä tunnistaa niistä ne, joilla on oikeasti vaikutusta. Näin ei tehdä päällekkäistä tai tehotonta työtä.