Näin seksuaalirikoksen uhriksi joutunutta lasta tutkitaan – Vilja Eerikan järkyttävä kuolema nosti ongelmat pöydälle
7:15Katso videolta, miten seksuaalirikoksen uhriksi joutunut lapsi tutkitaan ja miten häntä haastatellaan. Mikä on kaikista tärkeintä lasta kuultaessa?
Julkaistu 15.05.2022 16:29
Nina Malmberg
nina.malmberg@mtv.fi
Lapset joutuvat yhä useammin seksuaalirikoksen uhriksi sosiaalisessa mediassa tai netissä. Rikosten selvittämiseksi tarvitaan uusia keinoja myös haastatteluihin, jotta lapsi uskaltaa puhua kokemuksistaan. Jokaisen lapsen tulisi saada samanlainen tutkintaprosessi.
Lapseen kohdistuneen seksuaali- ja väkivaltarikoksen tutkimusprosessi vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea.
THL:n ylläpitämä Barnahus-hanke aloitettiin, jotta prosessi saataisiin lapsikeskeiseksi, moniammatilliseksi ja viiveettömäksi. Kaikki viisi yliopistosairaalaa ovat mukana hankkeessa.
– Vilja Eerikan tapaus oli järkyttävä ja se loi pohjan Barnahus-hankkeelle. Sen avulla lähdettiin kehittämään viranomaisyhteistyötä monialaiseksi ja -ammatilliseksi. Lisäksi haluttiin varmistaa, että viranomaiset voivat jakaa tietoa toisilleen tilanteissa, joissa lapseen kohdistuu suuri huoli tai mahdollinen rikosepäily, toteaa oikeuspsykologi Katri Tala Taysin lasten oikeuspsykiatrian yksiköstä.
Jo epäiltyyn rikokseen liittyvän esitutkinnan aikana tulisi luoda tiivis yhteistyö eri viranomaisten välille ja huomioida samat asiat jokaisen lapsen kohdalla somaattisen terveyden ja psykososiaalisen tuen näkökulmasta.
Esitutkintaan liittyy muun muassa poliisin, psykologin tai oikeuspsykologin haastattelu sekä lääkärin tekemä somaattinen tutkimus. Taysissa niitä tekee muun muassa Eeva-Maria vom Stein-Koskinen.
– Somaattiseen tutkimukseen kuuluu terveystarkastus, jossa käydään läpi koko lapsen keho ja iho. Näytteitä otetaan muun muassa käsistä, kynsien alta ja iholta. Akuuteissa seksuaalirikostutkimuksissa otetaan lisäksi näytteet sukuelinten alueelta ja ne luovutetaan poliisille, vom Stein-Koskinen kertoo.
Tavoite on saada lasten haastattelut ja kuulustelut valtakunnallisesti tasalaatuisiksi. Haastatteluissa käytetään tieteellisesti tutkittua haastattelurunkoa ja tavoite on tehdä ne niin neutraalisti kuin mahdollista.
– Haastatteluhuoneen on tärkeä olla mahdollisimman neutraali. Emme käytä mitään välineitä tai leluja, mikä voisi herättää mielikuvituksen. Lapsi saa päättää, onko hän lattialla vai tuolilla haastattelun ajan.
– Haastattelu nauhoitetaan ja poliisi, syyttäjä, toinen psykologi sekä sosiaalityöntekijä ovat siinä mukana seurantahuoneen kautta, Tala avaa prosessia.
Tutkintaprosessissa lapsen kanssa edetään sen mukaan, mihin hän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti kykenee.
– Lapsen haastattelun suorittaa siihen koulutettu ammattilainen. Myös poliisin tulee olla koulutettu haastattelemaan lapsia, Tala jatkaa.
Kaikki esitutkintaan liittyvät haastattelut ja somaattiset tutkimukset nauhoitetaan.
Lapselle häpäisevin kokemus voi olla eri kuin aikuisille
Lapsen voi olla vaikea puhua kokemistaan asioista monestakin syystä. Häntä on voitu kiristää, pelotella ja manipuloida. Häpeään voi sekoittua syyllisyyden tunteita siitä, että lapsi olisi itse jotenkin aiheuttanut tapahtuneen.
Tala painottaa, että ammattilaiset eivät saa päättää, mikä on ollut lapselle pahinta, nolointa tai häpeällisintä.
– Se voi olla jotain emotionaalista, jossa lapsi kokee tulleensa häväistyksi tai emotionaalista ristiriitaisuutta. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miten sama ihminen voi olla hyvä ja toisaalta tehdä hänelle kauheuksia, Tala avaa psykologista prosessia.
Lasta on voitu kieltää puhumasta teosta ja uhkailtu, että jotain kamalaa tapahtuu, jos hän kertoo tapahtuneista asioista.
– On tehtävä tarkka suunnitelma, miten se huomioidaan haastattelussa ja miten lapselta kysytään, kuka on kieltänyt puhumasta. On tärkeää tietää, onko kyseessä perheen sisäinen epäily vai onko kyse perheen ulkopuolisesta henkilöstä, Tala kertoo.
Moni lapsi ja nuori on helpottunut, kun saa kerrottua asioista aikuiselle, joka pystyy kuuntelemaan ja ottamaan ne vastaan neutraalisti.
– Lapsella pitää olla kaikki se aika käytettävissään, mitä hän tarvitsee kertoakseen asioista, Tala painottaa.
Lapsen suhde tekijään voi olla monimutkainen
Mikäli lapsen turvallisuus on vaarassa, hänelle tulee selittää, miten hänen turvallisuutensa taataan. Lastensuojelun tehtävä on ratkaista, missä lapsen on turvallisinta asua tai oleilla tutkinnan ajan.
– Lapsi saatetaan haastatella sairaalan tai poliisilaitoksen lisäksi yllätyksenä päiväkodissa tai koulussa. Sillä voidaan estää se, ettei häneen ehditä vaikuttamaan, Tala toteaa.
Jos epäilty on perheenjäsen, voi lapsen olla erityisen vaikea avautua tapahtuneesta. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, koska he ovat näistä myös riippuvaisia.
– Lapsen suhde epäiltyyn rikoksentekijään voi olla todella monimutkainen.
Sisä-Suomen poliisilla on Pirkanmaalla selvitettävänä kaksi erittäin laajaa lapsiin kohdistunutta seksuaalirikosvyyhtiä. Suurin osa niihin kuuluvista rikoksista on tapahtunut sosiaalisessa mediassa.
Verkossa tapahtunut seksuaalirikos vaikuttaa lapseen eri tavalla kuin kasvotusten tosielämässä tapahtunut.
– Lapset ja nuoret ovat usein aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja se voi luoda kynnyksen kertoa aikuiselle tapahtumista. Nuori voi ajatella itse aiheuttaneensa ne esimerkiksi julkaisemalla jonkun päivityksen tai kuvan, Tala kertoo.
On tärkeää, että lapsi ymmärtää, että hänelle ei olla vihaisia eikä häntä syytetä mistään. Barnahus-hankkeessa on lisätty painopistettä sosiaalisen median ja netin seksuaalirikoksiin.
– Esitutkintaan liittyvien haastatteluiden runkoihin on tulossa meille viranomaisille uusia ohjeistuksia. Tarkoitus on löytää paras ja sensitiivinen tapa käydä tapahtumia läpi lapsen kanssa, Tala avautuu.
Barnahus-hankkeen yksi tavoitteista on antaa lapselle ja perheelle riittävää ja oikeaa hoitoa. Se on tärkeää, sillä seksuaalirikoksen epäily jo itsessään on traumaattinen kokemus kaikille, joita se koskettaa.
– Tutkintaprosessissa käy usein niin, että lapsen huoltajan voinnista tai lapsen jatkotuesta ei huolehdita riittävästi. On tärkeää, että lapsi ja huoltajat saavat tietoa ja kriisivaiheen tukea, psykososiaalisen tuen koordinaattori Noora Kannisto Taysin oikeuspsykiatrian yksiköstä kertoo.
Lapsi tai nuori tulee parhaiten autetuksi, kun hänestä huolta pitävä aikuinen tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja millaisia oireita traumaattinen tapahtuma voi lapsessa aiheuttaa.
– On tärkeää tunnistaa esimerkiksi, että lapsen aggressiivinen käytös voi johtua siitä, että hän on kokenut jotain järkyttävää. Lisäksi viranomaisten täytyy oppia kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään lapsen tarpeet myös hänen elämässään olevien aikuisten taholta, Kannisto selittää.
