(Girl, Interrupted), USA 1999. Ohjaus: James Mangold. Käsikirjoitus: James Mangold, Lisa Loomer ja Anna Hamilton Phelan. Tuotanto: Douglas Wick ja Cathy Conrad. Kuvaus: Jack Green. Leikkaus: Kevin Tent. Pääosissa: Winona Ryder, Angelina Jolie, Clea Duvall, Brittany Murphy, Elisabeth Moss, Jared Leto, Jeffrey Tambor, Travis Fine, Jillian Armenante, Whoopi Goldberg, Vanessa Redgrave. Kesto: 128 min.
Mangold on ohjannut Susanna Kaysenin tosipohjaiseen bestseller-romaaniin perustuvan elokuvan nuoren tytön psyykkisestä ahdistuksesta 1960-luvulla - aikana jolloin koko maailma tuntui olevan järjiltään. Vuosi nuoruudestani tutkiskelee kasvamisen vaikeutta, sairauden ja terveyden sekä vapauden ja vankeuden rajoja melkoisen kaavamaisesti, onnistuen paikoin myös koskettamaan.
17-vuotias Susanna (Winona Ryder) on kuin kuka tahansa samanikäinen amerikkalaisnuori: hämmentynyt, turvaton ja ihmeissään maailman muuttumisesta. Masentunut tyttö huuhtelee kurkustaan purnukan aspiriinia pullollisella votkaa. Vanhemmat passittavat Susannan Claymooren mielisairaalaan, missä hänen todetaan olevan nk. rajatilapersoona, ja vastaavanlaisiin tapauksiin hän tutustuu osastolla.
Grillattuja kanoja ahmiva Daisy (Brittany Murphy), naamansa polttanut Polly (Elisabeth Moss) ja patologinen valehtelija Georgina (Clea Duvall) tuottavat päänvaivaa sekä sairaalalle että Susannalle, joka ei tunne kuuluvansa joukkoon. Jöötä pitää sympaattisen tomera hoitaja Valerie (Whoopi Goldberg) ja psykologisesta ohjauksesta huolehtii pelätty tohtori Wick (Vanessa Redgrave), joka hivuttaa Susannan hiljalleen kuorestaan.
Olennaisimmaksi tekijäksi tytön tervehtymisessä muodostuu ystävyys kapinalliseen Lisaan (Angelina Jolie), viehättävään sosiopaattiin joka on jo kahdeksan vuotta testannut laitoksen ja omia rajojaan. Sairaalassa hän on yhtaikaa ihailtu ja pelätty voimahahmo, joka toimii ympäristölleen paljastavana heijastuspintana ja unesta herättäjänä; ongelmat saavat hänen kauttaan oikeat mittasuhteet.
Tärkeä ja liian harvoin käsitelty aihe, nuorten naisten psyykkinen ahdistus, uppoaa Mangoldin käsissä hetkittäin siirappiin, joka uhkaa peittää alleen särmän ja persoonallisuuden. Ongelmat käsitellään hengästyneesti kuin mitään ei haluttaisi unohtaa: on anoreksiaa huumeita sosiopatiaa insestiä ja itsemurhaa. Lisäksi tarinan opetus väännetään rautalangasta tuttuun jenkkityyliin. Tasapaksuuden sekaan mahtuu kuitenkin myös oikeaa asiaa, ja intensiivisten (nais)näyttelijöiden ansiosta tapahtumia seuraa ihan mielellään. Etenkin teini-iän tuskissa painiville tytöille tämän kasvukertomuksen tunnot lienevät hyvinkin samastuttavia.