Voiko väljähtäneen suhteen todella herättää henkiin? Naiset vastaavat

"Jos on niin sanotusti ruuhkavuosien uuvuttama, niin kannattaako odottaa, että se vanha väljähtänyt suhde saa vielä joskus uutta voimaa jostain, vai onko peli menetetty jos tuntuu, että on jo vuosia elänyt vaimon kanssa kuin pelkän ystävän kanssa? Asiasta on keskusteltu ja tultu siihen tulokseen, että tiukka lapsiperhearki se siinä vain stressaa ja kai se suhde siitä vielä syttyy, mutta olisi kiinnostavaa kuulla naisten ajatuksia aiheesta", nimimerkki Epätietoinen perheen isä kyselee tällä viikolla.

Näin naisraati vastasi:

”Itse olen ollut samassa parisuhteessa kymmenisen vuotta. Olemme välillä olleet erillään, mutta kuitenkin aina palanneet yhteen, koska hänen kanssaan tuntuu hyvältä. Välillä toki kaipaa niitä vuosia, kun kaikki jännitti ja perhosia oli vatsassa. Nykyään nämä tunteet ovat muuttuneet enemmänkin ystävyydeksi ja yhteisiksi nauruiksi turhanpäiväisistä asioista. Piristämme yleensä suhdettamme lomamatkoilla ja teemme välillä kaupungilla tai kotosalla jotain aivan hölmöä. Leikimme piilosta, painimme hieman, kyselemme outoja kysymyksiä ja teemme kaikkea mitä mielemme tekeekään. Uskon kyllä, että parisuhde piristyy kunhan vain ette jää pohtimaan jatkuvasti samoja asioita. Tehkää jotain arjesta poikkeavaa ja yllättävää. Laittakaa lapset hoitoon ja ottakaa hetki parisuhteelle! Toistakaan esimerkiksi teidän ensitreffit tai jotain muuta hauskaa.”
– Nainen, 25, parisuhteessa

"Kysymyksen asettelussa tulee ilmi aika passiivinen asenne – ”odottaa, että saa vielä joskus uutta voimaa jostain…” On epätodennäköistä, että vain odottelemalla tuolta mystisestä ”jostain” ilmestyy salama, joka sytyttää suhteen uuteen roihuun. Kyllä sen eteen pitäisi itsekin tehdä jotain – puhua toiselle nätimmin, järjestää pieniä yllätyksiä, ottaa kädestä kiinni, koskettaa, olla arjessa avulias… Ehkä sen, onko peli menetetty vai ei, kertookin se, onko vielä itse valmis tekemään asioita paremman yhdessäolon eteen. Vai välittääkö enää niin vähän, että jättää suhteen kohtalon jonkin ajan armon varaan.

Parisuhde etenee sykleissä ja joskus voi olla pidempäänkin valjua. Jos sekään ei auta, että tekee asioita ja yrittää aktiivisesti saada suhteen toimimaan, tilanne on tietysti aika paha. Kukaan muu ei voi kuitenkaan sanoa, pitäisikö jonkun erota vai ei."
– Nainen, 27, avoliitossa

”Tilanteenne vaikuttaa siinä mielessä hyvältä, että olette ainakin keskustelleet asiasta. Jonkinlainen kommunikaatio siis pelaa välillänne. Pohdiskelusikin kertoo siitä, että luultavasti ainakin osa sinusta myös toivoo suhteenne saavan uutta voimaa ja kipinää. Pystyttekö millään irrottautumaan esimerkiksi edes yhdeksi illaksi tai päiväksi jonnekin kahdestaan? Lyhytkin aika intensiivisesti toisiinne keskittyen voisi tehdä ihmeitä suhteellenne. Vielä parempi, jos voisitte tehdä siitä suhteellisen säännöllisen tavan. Ja ole itsellesi rehellinen: oletko todella nähnyt vaivaa järjestääksesi teille kahdenkeskisiä hetkiä? Kokeile ottaa ohjat käsiin, niin vaimosi saattaa yllättyä positiivisesti. Ehkä hän jopa toivoo sinun tekevän niin.”
– Nainen, 29, parisuhteessa

”Jos olette yhdessä asiasta keskustelleet ja kumpikin haluaa saada homman toimimaan, en näe syytä jättää leikkiä kesken. Lapsiperhearki on oikeasti rankkaa ja uuvuttavaa, joten ei ihme, jos siinä ei kipinät lentele. Ehdottaisin, että pitäisitte edes kerran kuussa treffi-illan ja muistelisitte, miksi alun perin toisiinne rakastuitte. Parisuhteessa on kai muutenkin luonnollista, että huuma hetkeksi katoaa, mutta kyllä se yhteisellä halulla sieltä vielä tulee esiin. Varmaa kuitenkin on, ettei kannata tyytyä elämiseen ”ystävän” kanssa. Nyt romantiikkaa kehiin!”
– Nainen, 29, eronnut