Valmistujat saavat usein kuulla samanlaisia korulauseita ja onnentoivotuksia, joista ei välttämättä ole suurta hyötyä tulevaisuudelle. AVA kokosi yhteen asioita, joita jo valmistuneet olisivat tahtoneet kuulla suurena päivänään.
Ylioppilaaksi jo valmistuneet kertovat, mitä olisivat halunneet tietää aikuisuuden kynnyksellä valmistumispäivänään. Useat pohtivat sitä, että nuoruudelle ja omien unelmiensa kartuttamiselle olisi voinut antaa enemmän aikaa.
– Olisin toivonut, että joku olisi todenmukaisesti sanonut, ettei yo-todistuksen tuloksia kysellä koskaan missään työhaastatteluissa. Kaikki hehkuttivat tutkinnon tärkeyttä, mutta oikeasti ammattikoululaiset saavat varmaan helpommin ja paremmin töitä, pohtii Nainen, 27.
– Olisin myös toivonut, että ennen juhlia olisin saanut laittaa kutsuun toiveen "ruusut rahana". Perheeni mielestä tämä kuitenkin oli etiketin rikkomista eikä tullut kuuloonkaan. Myöhemmin äitini kuitenkin päivitteli, kun kukkia on joka puolella. Antakaa aikuisen ihmisen päättää itse ja tehdä niin kuin hän haluaa!
Myös kiire ja ulkopuoliset paineet ovat aiheuttaneet harmia valmistuneille.
– Valmistuttuani ylioppilaaksi olisin toivonut, että joku olisi sanonut minulle, että omaa ammattiaan kannattaa etsiä rauhassa kunnolla pohtien ja mietiskellen, koska kiire ei ole. Välivuosi ei ole "luuserin" valinta, vaan fiksun ja ajattelevaisen ihmisen, joka haluaa kerryttää pohjakassaa opiskelijaelämään, tuumaa Nainen, 28.
– Ajattelin, että saan oman alani työpaikan, kun tutkintopaperit korkeakoulusta on kädessä. Siihen asti olin kuvitellut viettäväni vain villiä opiskelijaelämää. Toisin kävi. Työllistyin ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen ja opinnot laahaavat vieläkin. Toisaalta: Arvostan enemmän työkokemusta kuin koulussa istumista – ja niin ovat arvostaneet työnantajatkin! Kunhan sen tutkinnon vielä jossain vaiheessa saa loppuun.
Myös erilaiset opintojen jälkeen eteen tulleisiin tilanteisiin olisivat ohjeet olleet tervetulleita.
– Olisin toivonut enemmän ohjeita ja neuvoja siitä, miten tuoda koulutuksessa saatuja oppeja ja taitoja esille. Hyödyllisiä olisivat myös olleet neuvot, kuinka markkinoida itseään työelämään oikein: siten ettei tule aliarvioitua itseä, mutta myös niin, ettei itsensä ylistäminen mene yli, miettii Nainen, 28.
Nainen, 26, kertoo menneensä aikoinaan lukioon siksi, ettei tiennyt mikä hänestä tulisi isona.
– Kuvittelin, että lukiossa tämä selviää ja minulle suurin piirtein kerrotaan kädestä pitäen, mikä ala sopisi minulle loistavasti. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hämmennyin siitä, että lähes heti perään olisi pitänyt alkaa hakea yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Olin aivan naatti jo pelkistä yo-kirjoituksiin lukemisesta. En edes tiennyt, mihin halusin hakea. Koin suunnatonta epäonnistumisen tunnetta, kun en heti valmistumisen jälkeen astellut uuteen korkeakouluun. Voimat eivät vain riittäneet uuteen puserrukseen toisen perään, pohtii Nainen, 26.
"Olisin halunnut tietää, että mihinkään ei ole kiire"
Nainen kertoo muistavansa, kuinka tärkeää oli saada hyvät arvosanat kirjoituksista, koska niiden kuvitteli vaikuttavan suuresti omaan tulevaisuuteen.
– Tähän mennessä yhdessäkään työhaastattelussa ei laudaturien määrää ole udeltu, eikä pöytäkeskusteluissakaan ystävien kesken tule koskaan puheeksi se, kuka kirjoitti ja mitäkin.
Nainen kertoo olleensa liian kohtuuton itseään kohtaan, koska pelkäsi epäonnistumista.
– Luulin, että 18-vuotiaana pitäisi jo tietää, mitä omalta tulevaisuudeltaan ja minkä ammatin itselleen haluaa. Olisin toivonut, että joku olisi sanonut minulle tuolloin, ettei minulla ole kiire mihinkään.
– Neuvoni on, että ole kunnianhimoinen ja määrätietoinen, mutta muista etteivät arvosanat, tittelit tai muut numerot menneisyydessäsi kuitenkaan määritä sitä, mikä olet – tai mikä sinusta tulee. En itsekään vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Olen hankkinut itselleni ammatin, muttei minulla ole kiire mihinkään. Ainakaan vielä.
Valmistuneiden mukaan kaikkien alojen valmistujille olisi syytä antaa enemmän tietoa siitä, miten päästä tehokkaasti mukaan työelämään.
– Ehkä tutkinnolla ei ole niin paljon kuitenkaan väliä, enemmän merkitsee ihminen ja se miten työnsä tekee – joka alalla. Moniakaan ominaisuuksia, joilla työelämässä pärjätään, ei opita koulunpenkillä, pohtii Nainen, 26.
Lukiosta valmistunut Nainen, 24, tiesi jo tarkasti mitä halusi opiskella jatkossa.
– Kun valmistuin lukiosta, tiesin jo tarkasti, mitä haluan jatko-opiskella. Koska valitsemallani alalla on paljon kilpailua ja työllisyys vähän niin ja näin, minulla oli tosi kiire päästä jatkamaan opiskeluja heti, enkä halunnut pitää välivuotta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään haluamaani kouluun ja tajusin siellä, että jengi oli keskimäärin minua useita vuosia vanhempia ja ehtineet tehdä vaikka mitä välissä; matkustella, opiskella muita aineita, tehdä töitä ja niin edelleen, pohtii Nainen, 24.
– Olisi ollut mahtavaa, jos joku olisi voinut tuolloin kertoa minulle, että mihinkään ei ole mikään kiire, eikä kannata stressata siitä, pääseekö heti jatkamaan opiskeluja unelmiensa alalla. Tätä oppia olen yrittänyt jakaa eteenpäin kaikille lukioista valmistuville, jotka stressaavat sitä, saavatko heti syksyllä koulupaikkaa. Oikeasti ole kiire eikä kannata stressata, vaikka ei ihan heti tietäisi mitä haluaa tai ei pääsisi haluamaansa kouluun heti. On aikaa myös pohtia ja miettiä ja vaikka kokeilla, jos ei tiedä varmasti, mitä haluaa, Nainen, 24 jatkaa.
Lukiossa pohtii helposti sitä, että lakin päähän saatuaan koittava vapauden tunne on mieletön ja on helpottavaa päästä elämässä eteenpäin.
– Kun yo-kirjoitukset ja lakkiaiset sitten olivat ohi, tuli ihan mieletön tyhjyyden tunne, kun ei ollut tuttuja rutiineja eikä tiennyt, mihin syksyllä päätyy. Kun on 12 vuotta tiennyt aina, mitä kesän jälkeen tapahtuu, olikin vaikeaa asennoitua siihen, että koko tulevaisuus on auki. Se ei ollutkaan vapauttavaa ja siistiä, vaan tosi pelottavaa ja pitkään oli tosi irtonainen fiilis.
Toisesta maasta kotoisin oleva Nainen, 25, kertoo, että koulun jälkeen oman alan työehdot jäivät edelleen epäselviksi.
– Kaipasin lisää tietoa keskipalkoista, lomapäivistä, ja asioista, joita piti ottaa huomioon kun allekirjoitin työsopimuksen.
Valmistuessaan Nainen, 25, ajatteli olevansa jo hyvä työntekijä.
– Mietin, että tiedän jo paljon ja voin heti olla päällikkönä. Kun tulin töihin, ymmärsin olevani ammatillisen urani tikapuiden alkupäässä. Olin niin nuori, tarvitsin apua ja neuvoja, ja tuntui, etten tiedä mitään, vaikka opiskelinkin todella hyvin, nainen tiivistää.
AVA / Siiri L'Ecuyer
Kuvat: Colourbox