– Tämä on meidän koti. Tämä on niin ihana paikka, ettei tämän ihanampaa voi ollakaan. Mutta silti edes meidän lapset eivät halua tätä ostaa: eihän tänne kukaan voi tulla asumaan, kun on kakkosluokan kansalainen joka paikassa, sanoo Oulun Virpiniemessä asuva Anja Saarinen.
Saarinen asuu vakituisesti Virpiniemen loma-asuntoalueella. Moni muukin asuu, mutta ei virallisesti. Maistraatit ottivat nimittäin vuonna 2014 käyttöön uuden yhtenäistämisohjeen, jonka mukaan rakennusvalvonnan vapaa-ajanasunnoksi määrittämää asuntoa ei voida kirjata väestötietojärjestelmään henkilön vakituiseksi asunnoksi.
Tätä ennen käytäntö kunnissa oli varsin kirjava, mistä Virpiniemi on oiva esimerkki. Se kuului näet ennen kuntaliitosta Haukiputaan kuntaan. Ne Virpiniemen asukkaat, jotka hakivat asumisoikeutta vapaa-ajanasuntoonsa ennen yhtenäistämisohjetta, myös saivat sen. Myöhemmin Oulun kaupungin aikana asumisoikeuksia ei ole enää saanut.
Postinsa asuntoonsa saa toki siirrettyä ilman asumisoikeuttakin, mutta muuta haittaa on paljon. Jos henkilöllä ei ole vakituista asuntoa, hänet luokitellaan "irtolaiseksi" ja useimpien arkisten asioiden hoitaminen muuttuu erittäin vaikeaksi. Esimerkiksi lainan tai laajakaistaliittymän hankkiminen on työn takana, eikä Kela myönnä asumistukea vapaa-ajanasuntoon.
– Tässä lähellä eräs rouva lunasti avioeron jälkeen talonsa. Kun taloon tuli uusi mies, niin rouvalla on edelleen asumisoikeus, mutta miehellä ei, eikä hän sitä saa. Jos lapset palaavat vaikka opiskelujen jälkeen kotiin, niin eiväthän he sinne virallisesti asumaan pääse, Saarinen tietää.
Ei kaava- vaan sääntömuutoksella
Yksi keino tilanteen muuttamiseen voisi olla kaavamuutos. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska kaavamuutos tuo kunnille aina myös velvoitteita, jotka maksavat sekä alueen asukkaille että kaupungille.