Australialaisella Rebecca Sharrockilla on erittäin tarkka omaelämäkerrallinen muisti. Yhtä kirkkaasti elämänkokemuksiinsa pystyy palaamaan vain alle sata ihmistä koko maailmassa.
Rebecca Sharrock on yksi Kalifornian yliopiston tutkimukseen osallistuneista, joiden avulla tutkijat etsivät tietoa harvinaisesta kyvystä palauttaa mieleen omaelämäkerrallisia kokemuksia.
Sharrockin aivoista löydettiin harvinaisen vahva yhteys tiedostettujen ja tiedostamattomien ajatusten välillä. Naisen mukaan tämä selittää osan vauvamuistoista, sillä elämäkerralliset muistot säilyvät mieliemme tiedostamattomalla puolella.
Henkilö, jolla on hyperthymesia (eng. Highly Superior Autobiographical Memory) kykenee muistamaan yksityiskohtaisesti kokemuksia jopa vuosikymmenten takaa.
Tällaisia ihmisiä on löydetty maailmasta vain alle sata. Heidän aivonsa rakenne poikkeaa normaalista, sillä niiden sisältämä valkea aines on tavallista yhtenäisempää.
Tutkijat testaavat parhaillaan ”supermuistajien” vauva- ja lapsuusmuistojen laatua sekä paikkansapitävyyttä.
"Pidin pullosta juomisesta enemmän, sillä pystyin pitämään siitä tukevammin kiinni"
Antamassaan haastattelussa Sharrock kertoo ensimmäisten hampaiden olleen varsinainen riesa ikenien kutitellessa ikävästi. Pieni lohdutus oli hammastahna, jonka mausta pienokainen piti.
Sharrockia rintaruokittiin elämänsä ensimmäiset pari viikkoa, minkä jälkeen hän siirtyi juomaan maitoa pullosta.
– Lämmin pullotettu maito maistui samalta kuin rintamaito, mutta pidin pullosta juomisesta enemmän, sillä pystyin pitämään siitä tukevammin kiinni. Maitopullosta oli myös se hyöty, että sitä saattoi pitää sängyn vieressä.
Siirtyminen maidosta kiinteään ruokaan ei ollut Sharrockin mukaan kovinkaan mullistavaa. Ainut ero oli, että vauvanruoka oli paksumpaa ja maistuvampaa.
Potta yllätti, vessanpönttö pelotti
Sharrock muistaa, että hänen vanhempansa pukivat lapsensa flanellista valmistettuihin vaippoihin, jotka kiinnitettiin pinnillä. Vaipanvaihtoon hän ei uhrannut paljolti ajatuksia, mutta koki yllättäväksi, kun hänet yhtäkkiä istutettiin potalle ja jokaista pientäkin elettä kehuttiin.
Vessanpöntölle tarpeidensa tekeminen hirvitti Sharrockia aluksi. Hän pelkäsi putoavansa lähes itsensä korkuiseen pyttyyn, minkä välttääkseen hän tarttui istuimen reunoihin tiukasti samalla tukien jalkojaan pöntön eteen asetetulle jalustalle.
Läheisyys ja puhe ovat vauvalle tärkeitä
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Hämmästyttävästi varhaislapsuuttaan muistavalla Sharockilla on muutama vinkki vanhemmille, jotka miettivät, mitä heidän pienokaisensa päässä liikkuu.
Vauvan itkiessä yöllä, tämä todennäköisesti näkee painajaista, jossa häntä ollaan viemässä pois kotoa. Joskus vauvat myös itkevät, koska haluavat vanhempansa lähelleen. Sharrock ymmärtää, ettei vanhempien ole aina mahdollista olla lapsensa vieressä, mutta hänen mukaansa vauvalla tulisi olla öisin vierellään jotain läheisyydenkaipuutta paikkaavaa – kuten räsynukke.
Sharrockin mukaan yksi hänen hirvittävimpiä kokemuksiaan vauvaiästä olivat unet, joita hän luuli aidoiksi. Usko siitä, että hänet oltiin viemässä pois äidiltään sai ymmärrettävästi pienokaisen lohduttomaksi, eikä hänellä ollut mitään itkua parempaa tapaa selittää kokemuksiaan.
Sharrock muistuttaa vanhempia siitä, että vauvat havainnoivat jokaista sanaa ja tunnetta ympärillään. Vauvat ovat kiinnostuneita kielestä ja jokainen puhuttu sana pureutuu heidän alitajuntaansa ja kehittää näin lapsen kielellistä kykyä.
Aluksi havainnoitu puhe tosin kuulostaa samalta kuin aikuisen kuulema vieras kieli.
Lähde: BabyCenter, US National Library of Medicine – National Institutes of Health, Psychology Today
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.