Raakel Lignellin kolumni: Älykkäillä on parempi työmuisti, mutta muistia voi harjoittaa – ja myös unohduksella on paikkansa

Tiedätte varmasti tilanteen, jossa ei yhtäkkiä muista mitä meni keittiöstä hakemaan, pitää palata lähtöpisteeseen ja silloin asia ehkä putkahtaa takaisin mieleen.

Tai hukatun tavaran kohdalla kyselee itseltään, milloin ja missä näin sen viimeeksi ja mitä tein sen jälkeen. Tai tajuaa ajaneensa ”autopilotilla” kilometritolkulla tuttua reittiä, vaikka piti mennä muualle. Tai ei saa päähänsä Bruce Springsteenin nimeä.

Tänä aamuna sain puolisoni kiinni eteisestä riisumasta kenkiä epämukavan näköisesti yhdellä kädellä, toisessa kädessään lapio.

Se ei ollut lumilapio, vaan pieni, sinipäinen lapio, jolla siirretään koirien kakat pois epäsopivilta paikoilta pihapiirissä. Kannattihan se ajatuksissaan tuoda oikein sisälle saakka.

Yksi omista huippuhetkistäni on ollut havahtuminen aamutuimaan raitiovaunussa tosiasiaan, että puristan kädessäni roskapussia enkä viulukoteloa.

Toimiva muisti on olennainen osa arkea

Näille harmittomille hajamielisyyksille on helppo naureskella. Kyllähän elämään pientä hukkakäyntiä mahtuu. Muistan lukeneeni, että vuositasolla etsimme tavaroita kolme viikkoa. Mistä moisen faktan olen napannut, sitä en muista.

Muistin hetkittäinen pätkiminen on normaalia, mutta toimiva muisti on olennainen osa toimivaa arkea.

Kaikki älyllinen toiminta perustuu muistiin. Ilman muistia ei olisi identiteettiä, historiaa eikä ihmissuhteita, maailma olisi vain havaintovyöry, jota olisi mahdotonta käsittää. Puhe, kielet, reitit, mielikuvat – kaikki olisi poissa.

Työmuistimme on koetuksella hälyn keskellä

Muisti on laaja kokonaisuus, joka voidaan pilkkoa useaan osa-alueeseen. Pääjako kolmeen on seuraava: hetkellinen aistimuisti, lyhytkestoinen työmuisti sekä pitkäkestoinen säiliömuisti.

Aistimuisti tuo tietoa aivoille aistien kautta, se on osa tajuntaa, vaikkei sitä useinkaan tiedosta.

Työmuisti pitää asioita mielessä vain muutaman sekunnin, kun esimerkiksi pitää muistaa puhelinnumero näpytelläkseen sen kännykkään. Meillä on kyky pitää työmuistissa vain kolme neljä asiaa samanaikaisesti, mikäli määrä ylittyy, jotakin putoaa väistämättä pois.

Jatkuvien keskeytysten ja hälyn täyttämän elämäntyylimme keskellä todella monen työmuisti on ylikuormittunut. Teemme kaikki kotiin, työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan liittyvät päätökset ja ongelmanratkaisut työmuistia hyödyntäen.

Ei lie kummallista, että muisti meillä pätkii.

Älykkäillä parempi työmuisti

Säiliömuistiin kuuluvat opitut faktat sisältävä semanttinen muisti, tarinoita ja elämyksiä sisältävä tapahtumamuisti sekä taitomuisti, johon tallentuu opitut taidot, kuten pyörällä ajaminen.

Säiliömuisti on rajaton varasto, sinne voi tallentaa loputtomasti tietoa, taitoja ja kokemuksia, joita voimme hyödyntää koko elinikämme.

Säiliömuisti toimii kolmijakoisesti: mieleen painaminen, mielessä säilyttäminen, mieleen palauttaminen.

Jotta ylipäätään voidaan muistaa mitään, on työmuistissa käsitelty tieto painettava säiliömuistiin, jossa se säilyy, kunnes se palautetaan mieleen eli takaisin työmuistin työstettäväksi.

Älykkäillä on todettu olevan tavallista parempi lyhytkestoinen työmuisti. Mutta muistimestareiden taito ei perustu korkeaan älykkyysosamäärään vaan erilaisten tekniikoiden hallintaan.

Muistiin voi myös vaikuttaa

Muistin kouliminen paremmaksi on myös mahdollista.

Häiriötekijöiden karsiminen, kiireettömyys, riittävä uni ja järkevä ravinto, liikunta sekä päihteettömyys käyvät perusvitamiiniksi tässäkin lajissa. Hauki on kala -tyyppistä hokemista parempi tapa on antaa muistettavalle asialle riittävästi huomiota.

Näyttelijän työssä olennaista on lihasmuisti. Pitkän näytelmän ulkoa osattava teksti kytkeytyy tekemiseen, sitä kautta se on helpommin omaksuttavissa. Samoin on instrumentin soittamisessa ja tanssissa. Lihasmuisti tekee oman osuutensa. Lukemattomat toistomäärät ovat kuitenkin välttämättömiä. 

Muistettavan määrän karsiminen myös auttaa. Tunnusluvut, puhelinnumerot, osoitteet ja muut arjen sälät kannattaa säilyttää muualla viemästä talletustilaa pääkopasta.

Tosin kun ajattelen oman nuoruuteni ulkoa osattuja kymmeniä puhelinnumeroita, tarkkaa kalenterimuistia ilman kalenteria ja samalla loputonta määrää ulkoa osattavaa musiikkia sekä sujuvaa monen kielen kielitaitoa ja kun vertaan muistini toimivuutta tähän päivään, jolloin muistan ulkoa vain kaksi puhelinnumeroa ja pari salasanaa, ei ihan tunnu siltä, että "wau mikä määrä lisätilaa muistillani onkaan nyt käytössään."

Muisti toimii viisaasti – ja unohtaa tarpeettoman

Yleensä muistamme parhaiten asioita, jotka ovat itsellemme ainutlaatuisia tai tapahtuvat ensimmäistä kertaa. "Aah se ensisuudelma" ja "apua se synnytys."

Ihmisen muisti toimii myös viisaasti, se unohtaa tarpeettomia asioita, kun ne eivät toistu tai niitä ei kertaile. Kuka haluaisikaan muistaa piiruntarkasti jokaista arjen väsähtänyttä hetkeä, jokaista käännettä työpalavereissa tai jokaista käytyä keskustelua tai ikävää katsetta?

Aika armollisesti kultaa muistot tai ainakin häivyttää ne tunnistamattomiksi.

Valitettavasti todella traumaattisia kokemuksia on vaikea unohtaa. Häkellyttävää on myös häpeän tehokkuus muistamisessa. Miten juuri häpeämiseen liittyvät hetket iskostuvat mieleen niin tehokkaasti?

Muisti ja tilanteiden tulkitseminen on myös varsin yksilöllinen asia.

Ihmiset saattavat muistaa samasta hetkestä aivan erilaisia asioita. Siksi hetkittäin epäilen muistiani. Mikä pitää oikeasti paikkansa, mitä olen omassa päässäni vuosien saatossa muokannut, sävyttänyt, piilottanut, leikannut ja liimannut? Sitähän en koskaan saa tietää.

Paras siis unohtaa moinen pohdinta.