Ukraina herätti lintukodon asukit

Kansalaisten järkytys ei ole ihme. Venäjän nopea, suunnitelmallinen ja päättäväinen toiminta Krimin niemimaalla on ollut yllätys jopa niin sanotuille asiantuntijoille – siksi hapuilevia ja epävarmoja tutkijat, poliitikot ja ammattisotilaat ovat olleet kriisin tulkinnoissaan. Ennen muuta vaikeuksia on tuottanut sen selittäminen, mitä Venäjä oikein haluaa. ”Sitä pitäisi kysyä Vladimir Putinilta itseltään”, sanoi presidentti Tarja Halonen aiemmin tällä viikolla MTV:n haastattelussa.

Suomen lintukodossa on joka tapauksessa tapahtunut herätys. Poliitikot ovat aloitelleet turvallisuuspoliittista keskustelua (katso tänään Vesa Kallionpään juttu Seitsemän uutisista), mikä meikäläisissä oloissa on kerrassaan poikkeuksellista.

Toki viime aikoina on riittänyt puhetta pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä. Mutta tällä keskustelulla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, mihin Suomi turvaisi tosi paikan tullen, siis sotilaallisen kriisin uhatessa. Niin sanottu pohjoismainen suuntaus on rauhanajan riskitöntä puuhastelua, jonka avulla poliitikot voivat kätevästi vältellä puhumasta sotilasliitto Natosta.

Ukrainan kriisin opetuksen Suomelle ei välttämättä tarvitse olla se, että Suomi tarvitsee Naton selkänojan. Mutta nyt on hetki, jolloin päättäjien olisi luontevaa tuoda omat johtopäätöksensä perusteluineen kansalaisten puntaroitavaksi.

Onko johtopäätös se vanha turvallinen: sotilasliiton ulkopuolella Suomi pystyy paremmin pysymään kyynärvarren päässä selkkauksista, joissa Venäjä on osapuolena?

Vai onko päätelmä uskaliaampi: Putinin Venäjä on niin ennustamaton, ettei meillä ole varaa leikkiä liittoutumatonta, kun Euroopan unionin jäsenenä kuitenkin joudumme olemaan samaa mieltä unionin jäsenmaiden enemmistön – siis Nato-maiden kanssa?

Kriisin jatkon kannalta ratkaiseva kysymys on, miten Venäjä ja Putin suhtautuvat Krimin venäläisten aikomukseen irrottautua Ukrainasta ja liittyä Venäjään.

Jos Ukrainan kriisi pitkittyy ja kärjistyy ja EU-maat päättävät ottaa käyttöön taloudellisia pakotteita Venäjää kohtaan, joudumme ottamaan vastaan kaikki taloudelliset haitat ja Venäjän vastatoimet, joita päätöksestä seuraa.

Mutta toisin kuin unionin Nato-jäsenet emme saa sitä turvaa, jonka sotilasliiton jäsenyys tarjoaa.