Tutustu uinnin ohjelmaan Lontoon olympialaisissa
Uinti on kuulunut kesäolympiakisojen ohjelmaan alusta alkaen. Ateenan kisoissa 1896 uintikilpailut järjestettiin merenlahdessa Pireuksen satamassa. Uimarit vietiin veneillä merelle ja laskettiin veteen, josta lähtölaukauksen kajahdettua tuli uida rantaa kohti. Pariisin kisoissa 1900 uitiin Seine-joessa, todennäköisesti myötävirtaan. St. Louisin 1904 kisojen uintiareenana toimi tekojärvi, johon oli merkitty 110 jaardin pituinen rata. Lontoossa 1908 uitiin yleisurheilustadionin keskelle rakennetussa uima-altaassa. Erillinen uimastadion on ollut käytössä Tukholmasta 1912 lähtien. Sisähallissa uitiin ensi kerran Lontoossa 1948, mutta ulkoilmassa on senkin jälkeen kilpailtu viidesti (1952, 1960, 1984, 1992 ja 1996). Olympia-altaan pituus oli vuosina 1908–20 100 metriä, vuodesta 1924 lähtien 50 metriä. Pariisissa 1924 otettiin käyttöön myös ratoja erottavat köydet.
Yksissä kisoissa on eniten uintikultamitaleita voittanut USA:n Michael Phelps, joka voitti Pekingissä 2008 kaikkiaan 8 kultaa ohittaen maanmiehensä Mark Spitzin, joka Münchenissä 1972 voitti 4 henkilökohtaista (100 ja 200 metrin vapaa- ja perhosuinti) ja 3 viestikultaa. Ateenassa 2004 Phelps voitti 8 mitalia (6–0–2), mikä oli siihen mennessä yksien olympiakisojen ennätys kaikki urheilumuodot huomioiden. Phelps on 14 olympiakultamitalillaan olympiahistorian menestyksekkäin urheilija.
Naisissa DDR:n Kristin Otto voitti Soulissa 1988 Phelpsin tavoin 4 henkilökohtaista ja 2 viestikultaa. Eniten henkilökohtaisia kultamitaleita on uinut Unkarin Krisztina Egerszegi (5 kpl 1988-96). USA:n Jennifer Thompson sitä vastoin voitti kaikki 8 kultamitaliaan viesteissä (1992–2000). Australian Dawn Fraser (100 m vapaauinti 1956–64) ja Egerszegi (200 m selkäuinti 1988–96) ovat ainoina voittaneet saman henkilökohtaisen matkan kolmesti peräkkäin. Otto on ainoana voittanut kultaa kolmessa eri uintimuodossa (50 ja 100 vu, 100 su, 100 pu).
Suomalaiset olympia-altaassa
Suomalaisuimareita on osallistunut kaikkiin olympiakisoihin aina Lontoosta 1908 lähtien, vaikka Arvo Aaltosen (1920) ja Antti Kasvion (1992) välillä oli 72 vuoden mitaliton aika. Ensimmäisenä finaaliin ja samalla mitaleille selviytyi Arvo Aaltonen, joka ui pronssia sekä 200 että 400 metrin rintauinnissa Antwerpenissä 1920. Seuraavan kerran olympiafinaaleissa esiintyi suomalaisia uimareita vasta 1960-luvulla. Miesten 4 x 200 metrin vapaauintiviestijoukkue sijoittui viidenneksi Roomassa 1960. Tokiossa 1964 ui neljänneksi 100 metrin perhosuinnissa.