Kovasta rannevedostaan tunnettu Kai Nurminen loi jääkiekkoilijan pohjan TPS:n valmentajavelhon Vladimir Jursinovin rajuissa treeneissä. Brutaali käsipallotreeni oli yksi Jursinovin tavaramerkeistä.
LUE MYÖS: Näillä käsillä tehtiin kovaa jälkeä kiekkokaukaloissa – "Kultaranne" antoi rehellisen arvion nykypelaajien vedoista
Venäläinen Vladimir Jursinov on persoona, joka puski turkulaista ja suomalaista jääkiekkoilua eteenpäin pitkäksi aikaa. Vuosina 1992–98 TPS:ää valmentanut valmentaja tuli tunnetuksi rajuista mutta tehokkaista metodeistaan.
Niistä pääsi nauttimaan muun muassa SM-liigauraansa aloitteleva Kai ”Kultaranne” Nurminen.
Nurminen naurahtaa, kun ottaa puheeksi Jursinovin menetelmät. Kesätreeniohjelma oli raastava.
Joukkue harjoitteli viikolla kaksi kertaa päivässä. Ennen ja jälkeen jokaista 1,5 tunnin harjoitusta ohjelmassa oli viiden kilometrin lenkki.
– Jossain vaiheessa ajattelin, että kyllä tätä tahtia minusta maratoonari tulee. Vanhimpien polvet alkoivat jo reistailla. Jonkin verran siinä tuli sellaista oikaisua ja mustikassa istumista, kun pelaajat olivat niin puhki, Nurminen muistelee.
Mutta tulostakin tuli. TPS:stä lähti valtava virta Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Kimmo Timosen kaltaisia suurpelaajia, jotka tekivät merkittävän uran NHL:ssä.
– Ei peleissä kukaan juuri enää puuskutellut.
Juttu jatkuu kuvan alla
Mustelmia pallopelitreenistä
Yksi Jursinovin bravuuri oli brutaali käsipallon ja koripallon yhdistelmä, jossa pelivälineenä oli viiden kilon kuntopallo. Se piti kuljettaa maalina toimittavaan traktorinrenkaaseen.
Peli oli muotoa kaksi vastaan kaksi. Joukkueet ”arpoi” Jursinov. Kerrankin Nurminen ja Saku Koivu saivat vastaansa Jouko Narvanmaan ja Jukka Virtasen.
– Mietin että mitä ihmettä, vastassa kaksi isointa körilästä. Koivukin lenteli kaaressa ilmaan ja Jursi huusi, että kovempaa ja kovempaa.
Kroppa oli usein käsipallopäivien jälkeen mustelmilla, mutta toisaalta peleissä eivät taklaukset tuntuneet miltään, kun vartalon suojana oli varustekerros.
– Jäälläkin oli vastassa huippupakkeja. Kun niille huomasi pärjäävänsä harjoituksissa, tuli itseluottamusta peleihin. Ei vastustajilla ollut saman tasoisia maajoukkuepuolustajia.
Juttu jatkuu kuvan alla
Huippuketjun laukoja
Nurminen yritti murtautua TPS:n kovaan SM-liigajoukkueeseen 1990-luvun alkupuolella, mutta tie oli kivikkoinen kovan kilpailun takia. Nurminen haki vauhtia silloisesta ykkösdivisioonasta (TuTo ja Kiekko-67) ennen kuin paikka kaupungin ykkösjoukkueessa aukeni.
Nurminen oli voittamassa SM-kultaa 1993 ja 2000.
– En oikeastaan koskaan ajatellut, että minusta tulisi jääkiekkoilijaa. Pelaaminen oli vaan pirun hauskaa.
Nurminen, Tomi Kallio ja Kimmo Rintanen muodostivat todellisen huippuketjun toisen mestaruuden aikoihin. Siinä ketjussa oli sopivat sekoitus vauhtia, taitoa ja kutiherkkyyttä.
– Oli selvää, että Rintanen tuo kiekon ylös, koska hän on taitavin syöttelijä. Kallion Tomppa oli taas parhaimmillaan nopeissa hyökkäyksissä. Minulle pelattiin sitten laukaisupaikka.
Laukaisupaikka, tosiaan.
Papan tallinovi murskaksi
Nurmisen lempinimi on Kultaranne, eikä syyttä. Hänen rannevetonsa oli aikakautensa kovimpia.
Vedon treenaaminen alkoi nuorena Naantalissa papan autotallin edessä.
– Ei silloin voinut ostaa mistään jääkiekkomaaleja, vaan, pappa rakensi ne puusta ja kananverkoista. Kun pari tallinovea alkoi olla säpäleinä, hän huomautti, että pitäisi osua maaliinkin välillä.
Nurminen halusi usein TPS:n jäille ennen muuta joukkuetta harjoitellakseen laukausta. Hän kysyi maalivahtivalmentaja Urpo Ylöseltä, että voisiko tulla ampumaan esimerkiksi Fredrik Norrenalle tai Antero Niittymäelle.
– TPS:n huoltajat ovat vitsailleet, että ei sen jälkeen kukaan ole halunnut tulla tuntia ennen treenejä ampumaan maalivahdeille.
Nurminen käytti paljon vaivaa pelitilanteiden miettimiseen. Hän kävi katsomassa aina vierashallissa, millaiset etäisyydet esimerkiksi B-pisteeltä on maaliin.
– Rintasen Kimmo juuri hiljattain muisteli, että katsoin aina lämmittelyssä, että mihin joukkueen paras jätkä ampuu.