Kimi Räikkösen paluu-uutinen F1-kilparadoille on otettu ilolla vastaan ympäri maailmaa. Kimi ei suinkaan ole ainoa paluun radoille tehnyt kuski historian saatossa. Osa paluista on ollut menestyksekkäitä, osa ei niinkään.
Italialainen Luca Badoer ajoi ensimmäisen kerran F1:ssä vuonna 1993 ja viimeisen kerran 2009, mutta ura ei suinkaan ollut yhtäjaksoinen eikä hän saavuttanut koskaan tililleen yhtään MM-pistettä. Hän aloitti uransa Scuderia Italialla, muttei saavuttanut heikolla autolla menestystä. Seuraavalla kaudella hän oli testikuskina Minardilla ennen kuin palasi kaudeksi 1995 taas F1-radoille samalla autolla ja seuraavana kautena hän kokeili onneaan Forti Corsella. Vuonna 1997 hän siirtyi ajamaan GT-sarjaan ja samalla Ferrari palkkasi hänet testikuljettajaksi. Vuonna 1999 hän palasi Minardille yhden kauden ajaksi, kunnes jatkoi taas Ferrarin testaamista.
Kului lähes kymmenen vuotta ennen kuin hän sai uuden mahdollisuuden, kun hän pääsi tuuraamaan loukkaantunutta Felipe Massaa. Pesti kesti kuitenkin vain kaksi osakilpailua, sillä Badoer oli molemmissa kilpailuissa viimeinen heikoilla suorituksilla. Se, että kuitenkin on mukana noin kauan odottaen mahdollisuuttaan, ansaitsee paikan listalla.
Mansell juhli F1:n maailmanmestaruutta vuonna 1992 ja lähti seuraavaksi kaudeksi rapakon taakse kilpailemaan Indy-sarjaan. Menestystä tuli sielläkin, sillä hän juhli mestaruutta. Seuraava kausi Amerikassa ei mennyt kuitenkaan kovin hyvin radalla eikä sen ulkopuolella, joten Ayrton Sennan kuoleman jälkeen hän palasi taas tutun Williamsin rattiin muutaman kisan ajaksi. Hän ajoikin hyvin voittaen muun muassa kauden päätöskilpailun.
Seuraavalle kaudelle hän vaihtoi McLarenin auton alleen, mutta se oli lähinnä surkuhupaisa päätös hänen muutoin komealle F1-uralle. Mansell ei mahtunut alkukaudesta autoonsa ja pääsi mukaan kisoihin vasta kauden kolmannessa kisassa, kun autoa oli sovitettu hänen mittoihinsa. Ongelmat jatkuivat seuraavassa kisassa ja turhautunut Mansell päätti jättää leikin sikseen ja lopetti uransa siihen.
Nuorempi Villeneuve häikäisi kahtena ensimmäisenä F1-kautenaan. Tulokaskaudellaan toisen polven F1-kuski ajoi MM-sarjassa toiseksi ja seuraavana vuonna tuli sitten täyspotti, kun hän kaappasi mestaruuden.
Villeneuve jatkoi vähemmän menestyksekkäästi uraansa seuraavien kausien ajan, kunnes kauden 2003 jälkeen huomasi olevansa ilman sopimusta. Hän palasi Renaultin rattiin kuitenkin kauden 2004 kolmeen viimeiseen kilpailuun. Paluu ei ollut hääppöinen, sillä hän ei saanut pistettäkään ja jäi joka kisassa vähintään kierroksen. Villeneuve jatkoi uraansa vielä Sauberilla, mutta menestys jäi vaatimattomaksi.
Australialainen vuoden 1980 maailmanmestari lopetti ensin F1-uransa seuraavaan kauteen. Hän palasi rattiin väliaikaisesti yhden kisan ajaksi vuonna 1983 ja teki täyden paluun radoille kaudelle 1986. 40 vuoden iässä Jones ei pysynyt kunnolla enää vauhdissa Team Haasin hitaalla autolla ja yhden kauden jälkeen hän laittoi F1:n ajohanskat lopullisesti kaapin perälle.
Kaikkien aikojen menestynein F1-kuski teki odotetun ja kohutun paluun, kun seitsenkertainen maailmanmestari hyppäsi Mersun rattiin viime kaudella. Schumi on paluunsa jälkeen osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi, sillä menestys on karttanut saksalaistähteä. Hän ei ole kertaakaan yltänyt palkintopallille ja hän on molempina kausina hävinnyt myös tallikaveri Nico Rosbergille.
Kimin paluuta ei toki vielä tuloksellisesti voi pitää menestyksellisenä, mutta imagollisesti “Jäämiehen” paluu radoille on lottovoitto kaikille. Media ja fanit rakastavat jäyhää suomalaiskuskia ja kilpakumppanit pelkäävät. Kimin paluu tuo, varsinkin suomalaisnäkökulmasta, runsaasti lisää mielenkiintoa ja sähköä ensi kauteen.
Mika Salo jäi ilman tallipaikkaa kaudeksi 1998. Hän palasi kuitenkin kilparadoille kauden kolmannessa kisassa tuuraten BAR-tallin loukkaantunutta Ricardo Zontaa. Salo vakuutti kolmen kisan pestijaksonsa aikana niin paljon, että pääsi loppukaudeksi Ferrarin rattiin korvaten loukkaantuneen Michael Schumacherin. Salon päätehtävänä oli auttaa irlantilaista Eddie Irvineä mestaruustaistelussa ja samalla auttaa varmistaa Ferrarille merkkimestaruus. Salo oli lähellä voittoa heti toisessa kisassaan, mutta joutui tallimääräyksen takia luovuttamaan kärkipaikan Irvinelle. Kauden jälkeen Salo pääsi kuitenkin juhlimaan merkkimestaruutta.
Seuraavalla kaudella Salo keskittyi testaamaan Toyotaa ja palasi yhdeksi kaudeksi saman auton ratissa kisaradoille. Vaikka hän ajoi kohtalaisesti, jäi se hänen viimeiseksi kaudekseen F1:ssä.
Häkkinen ajoi kaksi vakuuttavaa kautta ensin Lotuksella ennen kuin teki mielenkiintoisen uravalinnan siirtyessään McLarenin testikuskiksi. Ja loppu onkin sitten historiaa…
Michael Andretti floppasi pahasti kaudella 1993 ja Häkä nousi testikuskin paikalta mukaan kolmeen viimeiseen kilpailuun ja haastoi heti legendaarisen Ayrton Sennan käyttäen näyttöpaikkansa täydellisesti hyväkseen. Seuraavilla kausilla hän oli McLarenin selkeä ykköskuski voittaen muun muassa kaksi maailmanmestaruutta. Siirtyminen pois kisaradoilta testikuljettajaksi oli riski, mutta se kannatti.
Itävaltalainen nosti ensi kertaa jalan pois kaasupolkimelta kauden 1979 päätteeksi, kun Brabhamista ei ollut riittävän kovaksi menopeliksi ja hän keskittyi muutaman seuraavan vuoden ajan perustamansa lentokonefirman pyörittämiseen.
Kuten nytkin, niin myös silloin, lentobisnes ei välttämättä ole kannattavaa puuhaa ja Lauda päätti palata kilparadoille, jotta saisi hieman lisää rahaa firmaansa. Kolmannella paluukaudella tuli sitten jättipotti, kun hän voitti McLarenilla maailmanmestaruuden ja seuraavalla kaudella hän hieman heikomman kauden jälkeen vetäytyi lopullisesti F1-radoilta.
Ranskalainen professori jätti formulat ensimmäisen kerran 1991, kun hän lähti Ferrarilta ovet paukkuen. Seuraavan vuoden Prost piti taukoa kisoista, mutta palasi ranskalaisella arvokkuudella taas kaudeksi 1993. Paluu oli paras mahdollinen, sillä hän valloitti heti maailmanmestaruuden lopettaen uransa heti mestaruuskauden jälkeen. Tällä kertaa pysyvästi.