Erikoispsykologi, psykoterapeutti ja valmentaja Satu Pihlaja uskoo, ettei ihmisen aina tarvitsisi antaa ”parastaan” – ihan hyvä riittäisi.
Kärsitkö sinäkin aloittamisen vaikeudesta – siis siitä ikävästä ilmiöstä, joka iskee, kun olisi aika siivota tai aloittaa kuntoilu?
Et ole yksin. Samasta ongelmasta kärsii moni muukin.
Aikaansaamisen tiellä on monia ongelmia, joista yksi saattaa olla liiallinen halu suoriutua aina erinomaisesti. Erikoispsykologi, psykoterapeutti ja valmentaja Satu Pihlaja toteaa tuoreessa kirjassaan, että paras on hyvän pahin vihollinen. Hän uskoo, ettei ihmisen useinkaan tarvitsisi antaa "parastaan" – riittävän hyvä riittäisi.
– On luonnollista, että ihminen haluaa tehdä asiat hyvin. Kuitenkaan läheskään kaikkia asioita ei kannata tehdä mahdollisimman hyvin, vaan pikemminkin miettiä, mikä kussakin tehtävässä on hyvä lopputulos, Pihlaja sanoo.
Hän kirjoitti aikaansaamisesta kirjan Aikaansaamisen taika.
– Omaa vaivannäköä kannattaa säästää itselle todella merkityksellisiin ja sellaisiin uusiin asioihin, joissa on vielä opittavaa, Pihlaja jatkaa.
Onko asialla merkitystä vielä vuoden kuluttua?
Silti moni hinkkaa ja hinkkaa, koska työtehtävät voi palauttaa vain täydellisinä. Koviin vaatimuksiin on saattanut tottua jo lapsuuden perheessä. Jos vanhemmat ovat epämääräisellä tavalla tyytymättömiä, lapsesta saattaa alkaa tuntua, ettei hän kelpaa. Tätä oppia moni kantaa mukanaan aikuisuuteen asti.
– Huonommuuden tunnetta on sitten lähdetty paikkaamaan tekemällä kaikki asiat täydellisesti, jotta ikään kuin kelpaisi muille. Ei ole syntynyt tunnetta, että olisi hyvä sellaisena kuin on.
Perfektionismista kärsivä voi kysyä itseltään esimerkiksi "onko tällä asialla merkitystä vielä vuoden kuluttua?" ja "tekeekö tämän asian tekeminen täydellisesti minut todella onnelliseksi?".
