Tässä on viimeinen kuva 19-vuotiaana kadonneesta Riina Mäkisestä – tutkinnanjohtaja ei usko Riinan löytyvän enää hengissä

Tutkinnanjohtaja ei usko Riina Mäkisen löytyvän hengissä 7:40
Katso videolta, miltä Riina Mäkisen katoamispaikalla näyttää nyt ja mitä tutkinnanjohtaja Jussi Wahe kertoo tapauksen tutkinnan vaiheista.

19-vuotias Riina Mäkinen katosi jäljettömiin lähes viisi vuotta sitten, toukokuussa 2017. Tapauksen tutkinnanjohtaja kertoo tänään julkaistussa Väkivallan virkamies -kirjassaan (Deadline Kustannus) laajoista etsinnöistä ja siitä, mikä sai Mäkisen lähtemään vaikeakulkuiseen metsään yksin.

Riina Mäkisen katoamistapauksen tutkinnanjohtaja Jussi Wahe kertoo MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa, ettei hän usko enää Riinan löytymiseen hengissä.

– En usko siihen. Totta kai toivon. Mutta tästä on niin monta vuotta mennyt, että pitäisin sitä kyllä ihmeenä, jos hän löytyisi.

Toukokuussa 2017 Riina Mäkinen oli vastavalmistunut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja vailla vakituista työpaikkaa. Hän oli viettänyt joitain viikkoja aikaa itseään reilusti vanhemman, vuonna 1984 syntyneen miehen kanssa.

Viimeisen kerran Mäkinen tallentui valvontakameran kuviin Loviisan Vanhankylän Tokmannilla aamulla 10. toukokuuta. Riina oli silloinkin liikkeellä miehen kanssa. Tämä on toiseksi viimeinen varma havainto hänestä.

Nokiset mies ja nainen

Seuraava ja samalla viimeinen varma silminnäkijähavainto on syrjäiseltä metsätieltä 10. toukokuuta alkuillasta. Koiranulkoiluttaja oli nähnyt, miten metsän laidalta oli noussut sankkaa savua. Saavuttuaan paikalle, josta savu nousi, hän näki auton, joka oli tulessa. Auton luona seisoivat mies ja nainen, jotka olivat yltä päältä noessa.

Mies yritti saada koiranulkoiluttajalta puhelinta lainaan tai kyytiä pois metsästä, mutta tämä ei ollut suostunut. Hän huomasi miehen kädessä laatikon patruunoita. Koiranulkoiluttaja lähti pois ja ilmoitti tapauksesta poliisille. Hän kertoi myöhemmin aistineensa naisen olleen peloissaan.

– Siinä vaiheessa, kun tämä silminnäkijä oli siitä poistunut, tämä kaksikko teki päätelmän, että hän aikoo lähettää poliisin paikalle. He olivat arvioineet, että heillä on siinä kuitenkin hetki aikaa, koska paikka on todella syrjäinen. He alkoivat siirtää autossa olevia tavaroita ja esineitä noin 100–150 metrin päässä olevaan kallioluolaan, Wahe kertoo.

– Sieltä löytyi juuri näihin tarinoihin sopivaa materiaalia, muun muassa Riinan meikkilaukuksi todettu laukku sekä pieni määrä huumausaineita ja huumaavia lääketabletteja.

Kaksikon välille syttyi riita

Partio saapui syrjäiselle palopaikalle noin tunnin kuluttua, mutta Riinaa tai kolmekymppistä miestä ei enää näkynyt. Palon lopulliseen sammumiseen kuluin noin tunti, jonka jälkeen poliisit poistuivat ja Riina palasi miehen kanssa autolle.

Auton luona mies sai Wahen mukaan kuningasajatuksen, jonka seurauksena kaksikon välille syntyi riita. Hän sytyttäisi auton viereen nuotion ja alkaisi polttamaan muoveja mukanaan olevien sähköjohtojen päältä. Hän aikoisi myydä kuparit jollekin maatilaisännälle saadakseen hiukan rahaa.

– Siinä nuotiota poltellessa siellä oli räjähtänyt joku, ei tiedetä oliko se spraytölkki tai mahdollisesti jokin patruuna. Mies kertoi menneensä selälleen ja ikään kuin sekaisin siinä.

Kun mies havahtui, hän näki Riinan kävelemässä poispäin läheisellä pellolla. Riina oli saanut tarpeekseen.

– Hän suuttui siitä Riinalle, että tämä olisi jättänyt hänet kuolemaan siihen. Mutta Riina palasi takaisin.

Riita kuitenkin jatkui edelleen, ja Riina lähti kävelemään toiseen suuntaan, tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan samaa metsätietä, jota pitkin kaksikko oli aiemmin ajanut metsään.

Kylmä pakkasyö

Sinä vuonna toukokuu oli kylmä. Katoamispäivää seuranneena yönä lämpötila putosi pakkasen puolelle. Riinalla ei ollut mukanaan edes matkapuhelinta, kun hän lähti kävelemään polulle, joka muuttuisi pian metsäautotieksi.

Sen jälkeen Riinasta ei ole havaintoja.

Seuraavana päivänä mies otettiin kiinni näpistyksen vuoksi Kuninkaantien ABC:ltä Loviisan Vanhastakylästä. Poliiseille hän paljasti piilottaneensa myymälään koiranruokapakkausten taakse aseen, jonka hän kertoi ostaneensa muutama viikko aiemmin omaksi turvakseen. Hänet pidätettiin epäiltynä törkeästä varkaudesta aiempiin rikoksiinsa liittyen.

Kirjassaan Wahe kertoo, miten mies pidätyksen aikana paljasti aseen sijainnin Itä-Uudenmaan poliisille, koska kertoi pelänneensä lasten löytävän sen myymälästä.

Riina Mäkinen ilmoitettiin kadonneeksi kymmenen päivää myöhemmin.

Wahen mukaan moni asia, muun muassa miehen tyttöystävälleen Riinan katoamispäivänä lähettämät viestit ja maastosta löytyneet tavarat sekä autoon tehdyt tekniset tutkimukset puhuvat miehen tarinan puolesta. Auto oli jäänyt jumiin etuakselistaan puun juureen. Tulipalo oli syttynyt moottoritilassa miehen kuvaamalla tavalla.

Tuskin löytyy läheltä autoa

Lähimaasto on haravoitu useamman kilometrin säteellä, eikä mitään ole löytynyt. Wahe on taipuvainen uskomaan, ettei Riina ole kolmen kilometrin säteellä autosta.

– Alussakin pidimme mahdollisena, että Riina olisi voinut kävellä moottoritielle, jonne on alle kilometri matkaa. Hän olisi voinut liftata johonkin autoon. Tämä vaihtoehto nousee vahvimmin esiin, koska häntä ei ole löytynyt maastosta.

On myös mahdollista, että Riina on oikaissut ja eksynyt synkkään metsään, eikä ole illan pimetessä löytänyt enää pois.

– Alussa pidimme tätä potentiaalisena vaihtoehtona. Ensinnäkin se on todella vaarallista maastoa. Olen itsekin meinannut horjahdella siellä kalliolla kiipeillessäni. Erittäin tapaturma-altista. Olimme varmoja, että Riina jostain sieltä löytyy.

Wahe on itse ollut mukana etsinnöissä kuusi kertaa. Myös vapaaehtoiset olivat mukana lähes alusta pitäen etsinnöissä. Seutua on tutkittu myös ruumiskoirien kanssa, tuloksetta.

– Nyt, kun etsinnät ovat olleet niin mittavia, tarkkoja ja kattavia, pidämme todennäköisenä vaihtoehtona sitä, että hän ei ainakaaan siellä lähimaastossa ole. Yksi vaihtoehto tietysti on, että hän on jostain lähimökiltä löytänyt vaikka polkupyörän ja päässyt pyörällä kauemmaksi autosta, ja hän on sinne tuupertunut.

Riinan tapaus on jäänyt mieleen

Väkivallan virkamies -kirjassaan Wahe kertoo urastaan väkivaltarikostutkijana Helsingin poliisissa. Hän on osallistunut muun muassa entisen Bandidos-presidentti Marko Hirsman murhatutkintaan ja useita potilaitaan murhanneen sairaanhoitaja Aino Nykoppin tapauksen selvittämiseen.

Selvittämättömistä katoamistapauksista juuri Riina Mäkisen tapaus on jäänyt kaihertamaan Wahetta erityisesti. Juttua ei ole tutkittu henkirikoksena, vaikka sen mahdollisuutta ei ole suljettu koskaan pois.

– Kyllä se jää kaihertamaan. Jokaiselle tutkijalle todennäköisesti siunaantuu yksi tai kaksi katoamistapausta, jotka jäävät selvittämättä. Jos joku on hypännyt mereen, on selvää, että hän ei sieltä löydy. Mutta tällainen Riinan kaltainen tapaus, missä on käytetty valtavasti resursseja ja tutkinta-aikaa ja muuta, niin totta kai se koko ajan taustalla kaihertaa.

Vihjeitä tapaukseen tulee jatkuvasti, mutta mikään ei ole vielä johtanut läpimurtoon.

Aikanaan Helsingin poliisi ehdotti Itä-Uudenmaan poliisille murhatutkinnan aloittamista, mutta Itä-Uudellamaalla ei lämmetty ajatukselle, Wahe kertoo kirjassaan. Tutkinnan johto olisi silloin siirtynyt Itä-Uudellemaalle.

– Totta kai poliisilla oli koko ensimmäisen kesän päätutkintalinjana se, että tällä miehellä oli osaa Riinan katoamiseen ja mahdollisesti hän olisi Riinan surmannut. Mutta tässä on pystytty erinäisten faktojen kautta sulkemaan pois tai ainakin pitämään hyvin vähäisenä mahdollisuutena, että hän olisi tässä henkirikokseen syyllistynyt.

Lue myös:

    Uusimmat