Varjoliidon parissa Eemeli Aittokallio on koko ajan läsnä.
Varjoliito on tamperelaiselle Eemeli Aittokalliolle, 39, kuin toinen maailma. Hän vertaa liitämistä esimerkiksi sukeltamiseen.
– Taivaalla olo on oma shakkipelinsä. Sosiaalinen puoli ja maailmanlaajuinen yhteisö on tuonut reissaamiseeni paljon lisää. Yhteisö on siinä heti, kun menet vain lentopaikalle ja teet jotain, mitä rakastat, Aittokallio avasi lajin kokonaisvaltaisuutta.
Aittokallio aloitti varjoliidon vajaat 10 vuotta sitten. Laji sisältää hallittuja riskejä, ja aina täytyy olla tietysti varasuunnitelma.
– Tilastollisesti kuitenkin luulisin, että tämä on turvallisempaa kuin esimerkiksi ratsastaminen. Mutta tietysti yritän välttää riskejä, koska en näin perheenisänä halua, että minulle mitään tapahtuu. Muttei tässä elämässä kannata kotoa lähteä, jos kaikkea pelkää. Ja kotiinkin voi kuolla.
Tekevälle toki sattuu, ja Aittokalliolta on mennyt joskus etusormi poikki. Varjoa pystyy lentämään myös paramoottoreilla. Hän lähti sellaisen kanssa matkaan hiukan huonosta paikasta, ja siipi ei noussut kunnolla ylös.
– Yritin kolmatta kertaa lähtöä kaasu pohjassa. Varusteista täytyy huolehtia, ja minulla oli tuolloin turvaverkossa kädenmentävä reikä. Keskeytetyn startin jälkeen moottori oli käynyt täysillä, juoksin siinä ja pidin itseni pystyssä. Käsi sujahti juuri sieltä reiästä ja propelli nakkasi sormen turvaverkkoihin, Aittokallio kertasi onnettomuutta.
Omat taidot täytyy aina suhteuttaa vallitseviin sääolosuhteisiin. Aittokalliolla on lukuisia sivustoja, joista hän seuraa säätilaa jo ennen varsinaista lentopäivää.
