Helsinkiläisen Marja Hjeltin harrastus saa ihmiset pysähtymään paikoilleen ihastuksesta. Leijoja lennättävä nainen omistaa itse yli 50 leijaa ja matkustaa ympäri maailmaa harrastuksensa perässä.
Kuusi metriä lounaistuulta, puuskissa hiukan enemmän. Tällaisella säällä aloittelijat jäävät kotiinsa odottamaan lempeämpiä ilmavirtoja, mutta tosiharrastajan mielestä mereltä puhaltava tuuli on paras.
Mitä pidemmän matkan puhuri pääsee kulkemaan tasaisella alustalla, sitä vähemmän siihen syntyy pyörteitä.
– Peruslennättäjällä on kaikki hyvin, kun tuulta on 3–7 metriä sekunnissa. Nollasta kolmeen metriä sekunnissa vaatii sitten jo kevyet leijat ja vähän enemmän tekniikkaa, koska ylhäällä tuulee aina kovempaa, Hjelt kertoo.
On tuulinen päivä Helsingin Kallahdenniemen rannalla ja Hjelt nostaa apurinsa kanssa leijoja yksitellen ilmaan. Mitä enemmän leijoja on ilmassa, sitä useampi ohikulkija pysähtyy katsomaan tuulessa tempoilevia eläinhahmoja.
Yli 50 leijaa listattuna Exceliin
Hjeltin kiinnostus leijoihin syntyi jo lapsuudessa 70-luvulla.
– En tiedä olenko lukenut Jaska Jokusta vai mitä, mutta ihan pikkutyttönä olin jo kiinnostunut leijoista. Kävin aina paperikaupasta viikkorahoilla ostamassa muovisen kotkan, missä oli bamburunko. Kukaan ei kuitenkaan kertonut minulle, että älä lennätä sähkölinjojen tai puiden läheisyydessä – meidän pihalta löytyi nimittäin se leijoja syövä puu.
Vuosien varrella kokemusta on karttunut niin, ettei pelkoa puihin juuttuneista leijoista enää ole. Hjeltin leijakokoelma on itse asiassa kasvanut jo yli 50:een leijaan.
– Minulla on ihan Excel-lista, missä kaikki leijani on lueteltu ja listattu. Tässä mittakaavassa olen lennättänyt noin 20 vuotta, mutta nyt viime vuosina en ole hankkinut enää hirveästi uusia leijoja - keskimäärin yhden olen tehnyt itse vuosittain, mutta uusia en ole enää ostanut. Minulla tuntuu olevan kaikki se, mitä tarvitsen.