Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta. Kanarian La Gomeran saarelta 12. joulukuuta Atlantin ylitykselle lähtevä soutuvene on lasikuitua, mutta sen valtameren yli kiskovat Markus Mustelin ja Jolle (John) Blässar ovat varmasti rautaa. Talisker Whisky Atlantic Challenge -kilpailuun osallistuvat miehet ylittävät tiettävästi ensimmäisinä suomalaisina Atlantin valtameren soutamalla.
Se tarkoittaa neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen vuorokautta soutamista kahden tunnin vuoroissa ympäri vuorokauden.
Miksi?
– Siihen on kolme syytä, Markus Mustelin aloitti vastauksensa marraskuun lopulla Helsingissä tehdyssä haastattelussa.
Ensimmäinen on kilpailuhenkisyys. Mustelin ja Blässar ovat kokeneita purjehtijoita ja soutajia, jotka tutustuivat toisiinsa kiertäessään 1989–1990 maapallon samassa purjeveneessä.
– Toinen on, että kun takana on kolmekymmentä vuotta duunia ja lasten kuskaamista, nyt meillä on hyvää aikaa. Ja koska parasta ennen -päiväys tulee jossain vaiheessa vastaan, kyllä tällainen kova fyysinen suoritus on tehtävä nyt, Mustelin jatkoi. Mustelin on 61-vuotias, Blässar 56.
Kolmas motiivi on kerätä rahaa Itämeren suojelemiseen.
– Meidän elinaikanamme Itämerta on hoidettu huonosti, mutta hyvä uutinen on, että se on pelastettavissa. Haemme huomiota suojelulle ja suoria lahjoituksia. Tavoite on saada 100 000 euroa kokoon, Mustelin selvitti.
"Riski on pähkähulluuden raja"
Yhteisten purjehdus- ja soutukokemusten lisäksi Mustelin ja Blässar työskentelivät aikoinaan samassa työpaikassa kahdentoista vuoden ajan.
– Se oli järjestäjien ensimmäinen kysymys: tunnetteko toisenne? Ja tunnetteko meren? Blässar kertoi.
Annetaan siis molempien soutajien kertoa, miksi soutupari on oikea mies tähän urakkaan.
– Pitkää jonoa kandidaatteja ei ollut, Mustelin hymyili.
– Jolle on äärimmäisen hyvä ratkaisemaan teknisiä ongelmia merellä. Hän on myös iso ja vahva kaveri. Jos käteen tulee rakko, hän ei tee siitä numeroa. Hän ei anna periksi, Mustelin jatkoi.
Blässar aloitti vastauksensa naurulla.
– Markuksen paras puoli on ympäri puhumisen taito. Siinä hän on ehdoton ykkönen. Sen lisäksi hän on ihan mukava kaveri, Blässar virnisteli.
Parin tunteminen on tärkeää riskien minimoimiseksi. Kilpailijat ovat kisassa omillaan, mutta heitä seuraa kaksi turvavenettä, jotka voivat hengenvaaran uhatessa poimia miehet pois merestä.
– Riski on pähkähulluuden raja. Pitää osata päättää, että nyt keli on niin paha, että pannaan pillit pussiin. Päätökset pitää osata tehdä niin, ettei ota liikaa riskejä. Uskon, että se on meidän vahvuuksia, Blässar sanoi.
Kaksikon vene on suunniteltu avomerelle. Se kääntyy oikein päin, vaikka pyörähtäisi ympäri. Kumpikin soutaja on turvavaljailla kiinni veneessä.
– Jos tulee niin kova vastatuuli, ettei päästä eteenpäin, lasketaan ajoankkuri ja sitten mennään kabiiniin odottamaan, Mustelin sanoi.
"Silloin demokratia loppuu"
Miehet soutavat kahden tunnin vuoroissa, joiden aikana pari syö ja nukkuu. Sama tahti jatkuu noin puolentoista kuukauden ajan vuorokauden ympäri ja vie soutajat väsymykseen, joka puolestaan heikentää ihmisen kykyä tehdä hyviä päätöksiä.
– Olemme hakeneet harjoituksissa mahdollisimman kisan kaltaisia oloja ja pyrkineet syvän väsymyksen tilaan. Ensimmäiset puolitoista vuorokautta ovat vaikeimmat, ennen kuin unirytmiin tottuu, Mustelin selvitti.
– Päätöksentekokyky heikkenee väsyneenä, ja oikein huonot kelit yhdessä suuren väsymyksen kanssa ovat suurin riski. Silloin täytyy käyttää kokemusta ja yrittää tehdä päätökset mahdollisimman rauhallisesti.
Kumpi päättää, jos kaksikko on eri mieltä?
– Veneessä on virallisesti oltava kapteeni, ja se olen minä. Käytännössä teemme päätökset demokraattisesti, mutta jos tiukassa paikassa olisimme eri mieltä, silloin demokratia loppuu. Näin se on merellä, Blässar sanoi.
Syöntikilpailu
Heinäkuussa kaksikko souti harjoituksena Itämerellä neljäsosan 4800 kilometrin kisamatkasta testatakseen välineitä ja väsymyksen sietoaan.
– Tuskaa se on, ennen kuin kroppa sopeutuu. Tärkeintä on pitää itsensä kunnossa. Se tarkoittaa myös hygieniaa, koska merellä pienestä haavasta voi tulla iso ongelma, Mustelin kertoi.
Itsensä kunnossa pitäminen vaatii myös valtavien ruokamäärien syömistä. Mustelin ja Blässar kuljettavat mukanaan kaiken ruoan, jota on lähdössä 180 kiloa.
Jokainen ateria on laskettu etukäteen, samoin se, että molempien on nieltävä noin 6000 kilokaloria päivässä. Jokaiseen päivään kuuluu kolme pääateriaa ja niiden välissä veteen sekoitettavia smoothie-tyyppisiä välipaloja. Soutaessa popsitaan lisäksi suklaata ja pähkinöitä.
– Jokaisen soutuvuoron aikana pitää juoda puolitoista litraa ja joka toinen tunti pitää syödä. Jos jättää yhden aterian väliin, sitä ei huomaa heti, mutta 6–10 tunnin sisällä voi mennä aivan sippiin. Joku väitti, että tämä on yhtä paljon syöntikilpailu kuin soutukilpailu, Mustelin sanoi.
Kaksikolla on lista tarkistuskysymyksiä, jotka esitetään kaverille vuoronvaihdon yhteydessä. Niillä kontrolloidaan muun muassa, että pari on varmasti syönyt.
"Joku eläin sieltä ilmestyy"
Kestävyysurheilun viime aikojen tutkimus on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota aivojen keskeiseen rooliin ihmisen jaksamisen säätelijänä, kun aiemmin on tutkittu paljon hapenottokyvyn ja lihasten suorituskyvyn kaltaisia asioita.
Mustelin ja Blässar ovat todenneet harjoittelussaan aivojen keskeisyyden.
– Treenatessa on opittu, että se on aivoista kiinni. Kroppa kestää enemmän kuin aivot uskoisivat, Mustelin kertoi.
– Tämä on ihmiskoe, ei lomareissu, Blässar naureskeli.
Olennainen osuus väsymyksen sietämisessä on voimakkaalla motivaatiolla.
– Kun rintaan laitetaan numero... Mustelin aloitti, mutta Blässar nappasi puheenvuoron:
– Joku eläin sieltä ilmestyy. Muistan yhden kerran, kun Markus sanoi ennen Sulkavan Soutua, että aikoo ottaa ihan rennosti. Maalissa hän oksenteli, Blässar hymyili.
Toisaalta itsensä ajaminen jaksamisen rajoille on Mustelinin mielestä osa kisan viehätystä.
– Merellä unohtaa nykymaailman ja on lähellä luontoa. Ollaan ulkona, tehdään fyysistä työtä kaksitoista tuntia päivässä. Kisan kesto tekee tästä mielenkiintoisen. Saa nähdä, mitä päässä tapahtuu.