Ilari hyppii lentokoneista, kiipeää kallioita ja sukeltaa meren syvyyksiin – syynä yksi asia, jota arki ei koskaan pysty tarjoamaan

Ilari Hauhia hyppii lentokoneista, kiipeää kallioita ja sukeltaa meren syvyyksiin. Ja nauttii siitä täysin rinnoin.

– Haluan olla luontoa lähellä tavalla millä hyvänsä. Noin viisi vuotta sitten extreme-lajeista tuli itselle sellainen sopiva keino paeta arkea, hän kertoo.

Lentokoneesta hypätessä päällimmäisenä mielessä ei ole adrenaliiniryöppy. Tilanteessa on pakko olla täysin läsnä.

– Arki on aina niin hektistä, eikä silloin koskaan pysty keskittyä vain yhteen asiaan kerralla. Siksi näissä jutuissa nimenomaan mieli lepää, Hauhia sanoo.

Hän kokee, että extreme-lajeissa voi haastaa itseään loputtomasti ja keskittyä olennaiseen. 

– Laitetaan ihminen sellaisiin paikkoihin mihin se ei oikein kuulu ja katsotaan mitä siitä tulee! 

Turvallisuus ennen kaikkea

Hauhia haluaa kuitenkin muistuttaa, että jokainen extreme-lajin harrastaja haluaa ensisijaisesti pysyä turvassa. 

– Vaikka me haluammekin haastaa itseämme, haluamme tehdä asiat fiksusti. Tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus, että joku loukkaantuu tai jotain pahempaa. 

– Siinä pitää miettiä millaisen riskin kanssa on valmis elämään, eikä saa tietenkään tehdä mitään mihin ei ole valmis.

Vahinkoja voi silti sattua, eikä hän itsekään ole säästynyt vammoilta. 

– Kerran olin jalka paketissa, sillä olin liukastunut varjoliitämisessä. 

– Siinä eniten ärsytti se, että ei pääse harrastamaan sitten hetkeen! hän naurahtaa. 

Hyppy yöttömässä yössä

Ehkä parhaimmaksi muistokseen hän kertoo laskuvarjohypyn yöttömässä yössä. 

– Se oli todella pysäyttävä ja kaunis hetki. Sellaisten takia tätä tehdään. 

Seuravaaksi Hauhia ottaa pyörät alle ja kiertää Eurooppaa extreme-huuman perässä.

– Olen ostanut pakettiauton, johon muutin hetki sitten koirani kanssa. 

– Monet näistä lajeista vaatii vuoria tai merta, joita ei välttämättä Suomesta löydy. Siksi ratkaisu oli lähes välttämätön.