Tamperelaisella Ilarilla on harrastuksia, joista osa on jopa hengenvaarallisia.
Ilari Hauhia hyppii lentokoneista, kiipeää kallioita ja sukeltaa meren syvyyksiin. Ja nauttii siitä täysin rinnoin.
– Haluan olla luontoa lähellä tavalla millä hyvänsä. Noin viisi vuotta sitten extreme-lajeista tuli itselle sellainen sopiva keino paeta arkea, hän kertoo.
Lentokoneesta hypätessä päällimmäisenä mielessä ei ole adrenaliiniryöppy. Tilanteessa on pakko olla täysin läsnä.
– Arki on aina niin hektistä, eikä silloin koskaan pysty keskittyä vain yhteen asiaan kerralla. Siksi näissä jutuissa nimenomaan mieli lepää, Hauhia sanoo.
Hän kokee, että extreme-lajeissa voi haastaa itseään loputtomasti ja keskittyä olennaiseen.
– Laitetaan ihminen sellaisiin paikkoihin mihin se ei oikein kuulu ja katsotaan mitä siitä tulee!
Turvallisuus ennen kaikkea
Hauhia haluaa kuitenkin muistuttaa, että jokainen extreme-lajin harrastaja haluaa ensisijaisesti pysyä turvassa.
– Vaikka me haluammekin haastaa itseämme, haluamme tehdä asiat fiksusti. Tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus, että joku loukkaantuu tai jotain pahempaa.
– Siinä pitää miettiä millaisen riskin kanssa on valmis elämään, eikä saa tietenkään tehdä mitään mihin ei ole valmis.
Vahinkoja voi silti sattua, eikä hän itsekään ole säästynyt vammoilta.
– Kerran olin jalka paketissa, sillä olin liukastunut varjoliitämisessä.
– Siinä eniten ärsytti se, että ei pääse harrastamaan sitten hetkeen! hän naurahtaa.
Hyppy yöttömässä yössä
Ehkä parhaimmaksi muistokseen hän kertoo laskuvarjohypyn yöttömässä yössä.
– Se oli todella pysäyttävä ja kaunis hetki. Sellaisten takia tätä tehdään.
Seuravaaksi Hauhia ottaa pyörät alle ja kiertää Eurooppaa extreme-huuman perässä.
– Olen ostanut pakettiauton, johon muutin hetki sitten koirani kanssa.
– Monet näistä lajeista vaatii vuoria tai merta, joita ei välttämättä Suomesta löydy. Siksi ratkaisu oli lähes välttämätön.