Tähän lakiin eduskunta ei saa puuttua – "ongelmallinen" ja päättäjien vieroksuma laki palautuu käsittelyyn

Kirkon ylin päättävä elin eli kirkolliskokous päätti syksyllä 2021 esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi uutta kirkkolakia, ja hallitus antoi sen mukaisen esityksen eduskunnalle kesällä.

Uudessa lakiesityksessä otettaisiin kantaa kirkon tunnustukseen ja tehtävään avoimen kristillisillä sanamuodoilla.

Perustuslakivaliokunnan mielestä kirkon tunnustuksesta päättäminen ei pitäisi kuulua poliitikoille.

– Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. – – Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi, todetaan hallituksen esityksessä, joka annettiin eduskunnalle kesäkuun lopussa.

Samansisältöistä muotoilua on yritetty jo aiemmin tällä vaalikaudella saada eduskunnassa läpi.

Tuolloin perustuslakivaliokunta totesi, että tunnustukselliset säädökset sopisivat uskonnonvapauden nimissä paremmin muualle kuin eduskunnan säätämiin lakeihin.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Perustuslakivaliokunta piti lakiesitystä myös perustuslain näkökulmasta ongelmallisena muun muassa tietosuojaa koskevien säädöstensä takia, joten kirkkolakiesitys palautui valmisteluun.

Syksyllä lain käsittely eduskunnassa jatkuu, ja perustuslakivaliokunta joutunee ottamaan uudelleen kantaa samaan lakiin – tunnustuspykälää myöten.

Vain kirkko saa ehdottaa kirkkolakiin muutoksia

Evankelis-luterilaista kirkkoa koskevalla kirkkolailla on Suomen lainsäädännössä erityisasema.

Ainoastaan kirkko, käytännössä kirkolliskokous, voi ehdottaa sen sisältöön muutoksia. Eduskunta voi vain hyväksyä tai hylätä kirkkolakiesityksen tai tehdä siihen lakiteknisiä korjauksia.

Lain säätämisjärjestys on perua Suomen perustuslaista, jonka mukaan kirkkolaissa säädetään kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta.

Nykyisessä, vuoden 1993 kirkkolaissa taas todetaan, että kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita.

Toisin sanoen eduskunta on kirkkolain hyväksyessään hyväksynyt lain, joka sallii kirkon valmistelevan itse itseään koskevaa lainsäädäntöä.

Lue myös: Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhteinen linja haussa – "Yhteiskunnan muuttuessa myös katsomusaineiden opetuksen on kehityttävä"

Hallinnollisesti valtio ja kirkko erotettiin toisistaan 1860-luvun lopussa. Jo tuolloisessa kirkkolaissa kirkolle annettiin oikeus lakia koskeviin aloitteisiin.

Kirkkohistorian professori Ilkka Huhta Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että kirkkolain säätämisjärjestys on ollut samansisältöinen vuodesta 1919 lähtien, kun Suomen hallitusmuodosta säädettiin.

– Valtio sinänsä ilmaisi olevansa tunnustukseton, mutta siitä huolimatta kirkkolain säätämisjärjestys jätettiin, Huhta sanoo.

Itsenäisen Suomen historian ajan kirkko on siis valmistellut pitkälti itseään koskevan lainsäädännön. Säädös pidettiin myös perustuslaissa, kun sen nykyinen versio tuli voimaan vuonna 2000.

Huhta arvioi, että säätämisjärjestyksestä on aiemmin haluttu pitää kiinni.

Kuvaavaa on myös, että kirkon tunnustusta koskeva muotoilu on nykylaissa, joskaan kirkon tehtävää ei määritellä siinä yhtä tarkasti kuin uudessa esityksessä. Nyt kirkkolakia koskevissa asenteissa on alkanut näkyä muutosta eduskunnassa.

Pitääkö laissa olla tunnustuksellinen pykälä?

Vuonna 2020 kirkkolakiesitys ei saanut perustuslakivaliokunnan varauksetonta kannatusta.

Esityksessä oli perustuslaillisia ristiriitoja, ja lisäksi valiokunta otti kriittisen kannan siihen, että kirkon uskonnollisesta tunnustuksesta päätettäisiin kirkkolaissa.

Parempi paikka kirkon tunnustuksen määrittelylle olisi valiokunnan mielestä kirkkojärjestyksessä, joka on kirkon itsensä laatima säännöstö.

Lakiesityksen sisältöön suhtautuivat kriittisesti myös osa valtiosääntöä tuntevista professoreista, joita perustuslakivaliokunta kuuli.

Lue myös: Kirkosta eroamistahti hidastui, suomalaisten uskonnollisuus yhä monimuotoisempaa – nuorten keskuudessa yleistyy uushenkisyys

Esimerkiksi Turun yliopiston julkisoikeuden professori Janne Salminen piti lausunnossaan tunnustuspykälää ongelmallisena perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden kannalta.

– Lakiin sisältyvä kirkon tunnustus ja tehtävä näyttäisivät jäävän riippumaan myös lainsäätäjän tahdosta. Tätä ei voi pitää valtiosääntöoikeudellisesti uskonnonvapauden kannalta tyydyttävänä tilanteena, Salminen kirjoitti perustuslakivaliokunnalle loppuvuonna 2019.

Perustuslakivaliokunnan kannasta huolimatta kirkolliskokous päätti kuitenkin vilkkaan keskustelun jälkeen pitää pykälän eduskunnalle annettavassa uudessa esityksessä.

– Olisi ollut hyvä, jos uutta esitystä laadittaessa olisi tehokkaammin otettu huomioon perustuslakivaliokunnan aikaisempi lausunto. Asia ei näyttäisi olevan tälläkään kerralla vailla ongelmia, Salminen kommentoi sähköpostitse STT:lle.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Kirkkohistorian professori Huhta tulkitsee, että pykälästä päättäessään kirkolliskokouksen tahtona oli pitää kiinni kirkon valtiollisesta asemasta.

– Kirkko haluaa osoittaa paradoksaalisesti itsenäisyyttänsä sillä, että se haluaa, että valtiovalta päättää sen tunnustuksellisuudesta. Minusta siinä on jotain historiallisesti ironista, sanoo Huhta.

Hän pitikin kirkolliskokouksen syksyistä päätöstä pitää pykälä uudessa esityksessä yllätyksenä.

Valiokunta: Eduskunta rajoitti itse omaa lainsäädäntövaltaansa

Uskonnollisen tunnustuspykälän lisäksi eduskunnan perustuslakivaliokunta piti aiheellisena selvittää, onko koko kirkkolain säätämistavassa aihetta muutokseen.

Valiokunta esitti selvitystä myös vajaat 30 vuotta sitten, mutta siihen ei tuolloin ryhdytty.

Eduskunnan hallintovaliokuntakin puolestaan totesi Kirkkohallitukselle jättämässään kirjeessä vuonna 2020, että eduskunta on käytännössä rajoittanut itse omaa lainsäädäntövaltaansa, kun se on hyväksynyt tavan, jolla kirkkolaki valmistellaan.

Myös useat perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat esittivät, olisiko aihetta selvittää tai päivittää kirkkolain säätämistapaa.

Huhdalle kriittiset äänenpainot eivät tule yllätyksenä. Keskustelu kuvastaa hänestä samaa kehitystä, jota on käyty muissakin Pohjoismaissa, joissa evankelis-luterilaisella kirkolla on historian saatossa ollut vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen asema.

Huhta toteaa, että ajan saatossa kytköksiä on katkottu. Mutta joitain on jäljellä yhä.

– Voi käydä niin, että perustuslakivaliokunta palauttaa sen (lakiesityksen) kirkolliskokoukselle. Voi käydä niin, että todetaan, ettei tämä etene. Sittenhän se vaikuttaisi – mitä kukaan ei toivo – arvovaltakiistalta kirkon ja perustuslakivaliokunnan tulkinnan välillä.