Julkaistu 11.06.2007 22:27(Päivitetty 14.07.2007 15:24)
6. - 9. 6. Ruotsin eteläkärjessä, Sölvesborgin pienessä Norjen kalastajakylässä saatiin nauttia klassisen rockin huipuista.
Heaven & Hell oli torstain pääesiintyjänä parasta mahdollista Black Sabbathia. Kaikkea muuta kuin epävireinen ja äänensä menettänyt Ozzy kurjalla keikallaan viime keskiviikkona Helsingissä. Dion ääni on kunnossa ja Tony Iommin, Geezer Butlerin sekä Vinny Appicen soitto jylhää kuultavaa. Hevin historian parhaimpiin kuuluva kokoonpano oli yhä maineensa veroinen. Ainoana puutteena keikassa voi pitää henkilökohtaisen suosikkini, Lonely Is The Word -biisin puuttumista setistä.
Torstain yllättäjä oli southern rockin kulttinimi Point Blank, ensimmäisellä Euroopan keikallaan! Vanhojen patujen teksasilainen boogie upposi kansaan, vaikka suuri osa jammaavasta jengistä ei ollut koskaan aiemmin koko Point Blankista kuullutkaan.
Helteisen päivän päälavalla avasi Thunder. Ammattitaidolla ja antaumukselle esitetty, melodiaa ja bluespohjaa sopivasti sekoittava musa sai yleisön mukaansa hyvin, vaikka osa vasta kömpi teltoistaan hereille.
Thunder, Luke Morley
Quiet Riot oli nähnyt parhaat päivänsä, mutta Meat Loaf sen sijaan esitti näyttävän shown, joka oli viihdyttävää ja täysipainoista rockmusikaalia. Marion Raven duetoi Lihamurekkeen rinnalla merkittävässä roolissa.
Heaven & Helliäkin suurempi yleisön suosikki oli torstaina Thin Lizzy. John Sykesin, Scott Gorhamin, Marco Mendozan ja Tommy Aldridgen kokoonpanon keikassa kaikki olikin kohdallaan. Soundit viimeisen päälle hyvät, lavalla hyvä innostunut meininki ja setissä riittävästi yleisölle tuttuja biisejä joita laulaa mukana. Jopa Black Rose -klassikon kitaramelodiat hoilattiin tuhansista suista liikuttavalla voimalla.
Perjantaina The Answer avasi päivän päälavalla, joka on bändille vielä liian suuri. Vaikka pojat tekivät kaikkensa, hyviä biisejä ei vielä riitä aivan koko setin ajaksi.
Gov´t Mule oli huima yhdistelmä soittotaitoa ja niitä hyviä biisejä. Kiivaimmillaan bändin jammailu meni aikamoiseksi jazziksi. Vaikka Gov´t Mulen musiikissa kuuluu southern rockin perinne, tulevat sen vaikutteet huomattavasti laajemmalta alueelta kuin esim. Lynyrd Skynyrdin tai Molly Hatchetin jutut.
Talisman
Journeyn laulajaksi siirtyneen Jeff Scott Soton johdolla Talismanin jäähyväiskeikka oli hieno. Funkisti svengaavaa tennisheviä, lainabiisi Madonnalta ja hurjaa heittäytymistä solisti Sotolta.
Aerosmithin edellisestä vierailusta Skandinaviassa on miltei vuosikymmen. Heinäkuussa Suomeen saapuva bändi oli hyvässä vedossa. Ensimmäinen tunti tosin kului liiankin varman päälle 90-luvun hittien parissa. Bluesia ja vanhempaa kulta-ajan materiaalia saatiin odottaa keikan loppupuolelle. Tulihan sitä viimein, eikä uskomattoman energisestä konsertista keksi negatiivista sanottavaa. Steven Tyler on yhä yksi maailman parhaista esiintyjistä ja bändin johtohahmoista.
Aerosmith, Steven Tyler
Samaa ei voi sanoa päätöspäivän lauantain Black Oak Arkansas -johtajasta Jim Dandystä. Mies oli ylipainoisena elähtäneen rokkarin irvikuva ihonmyötäisinä haalareineen. Ulkonäkö toki on sivuseikka ja homma kaatui siihen, ettei musiikki ollut entisen maineen veroista. Sekä bändin soitossa että Dandyn äänessä oli toivomisen varaa.
Motörheadin legendaarisen kitaristin, Fast Eddie Clarken paluu lavalle Fastway-bändinsä kanssa sen sijaan yllätti positiivisesti. Fastwayn biisit olivat livenä raskaampia ja bluesimpia kuin levyillä. Little Angels -bändistä tuttu laulaja Toby Jepson hoiti hommansa hyvin. Fast Eddie itse muistutti Clint Eastwoodin hahmoa elokuvassa Armoton. Kokenutta palkkasoturia joka vuosien tauon jälkeen palaa hommiin ja näyttää nuoremmille närhen munat.
Blind Guardian veti melodista, nopeaa mutta kevyttä sakemanniheviään tarkasti, mutta yllätyksettömästi.
Suzi Quatro toi paljon yleisöä pikkulavan lähistölle, mutta oli puhaltajineen ja kehnoine Neil Young -covereineen liiaksi ruotsinlaivameininkiä tälle festarille.
Amerikkalainen aikuisrockjätti REO Speedwagon taas yllätti sekin positiivisesti. Uusimalla levyllään alku-uransa rajumpaan ja juurevampaan rokkaukseen siirtynyt bändi oli professionaali, mutta hommastaan valtavan innostunut ja hyväntuulinen. Melodiset stadionklassikot nostattivat komeita yhteislauluja yleisöstä ja saivat kansan tanssimaan.
Perushyvä Motörheadin keikka nousi lopussa historialliseksi, Fast Eddie Clarken liittyessä mukaan lavalle viimeisten biisien ajaksi. Samaan aikaan uusi jenkkilupaus Hinder keräsi festarin naisyleisön pikkulavalle. Uransa alussa oleva bändi oli vielä vihreä, mutta lupaava. Poppia ja hard rockia yhdistelevät biisit yllyttivät yleisön heittelemään lavalle huomattavan määrän rintaliivejä. Vieressäni jammailleen äiti-tytär parin teinityttö kyynelehti vuolaasti kun Hinderin pojat olivat niin ihania. Coverina vedettiin Born To Be Wild.
Scorpions, Rudolf Schenker ja Matthias Jabs
Musiikillisesti jälleen kerran uskomattoman kovatasoisen ja tauottoman helteisen festarin päätti Scorpions. Aina yhtä energinen ja positiivinen porukka liitti upouuden Humanity - Hour I -levynsä materiaalin klassikoihinsa. Uran alkupuolen harvemmin kuultua materiaalia vieraili mukana soittamassa persoonallisella tyylillään entinen kitaristi Uli Jon Roth.
Scorpions ja Uli Jon Roth
Sweden Rock on kasvanut ainutlaatuiseksi klassisen ja raskaan rockin katselmukseksi koko Euroopassa ja maailmassa. Tälläkin kertaa yleisöä oli matkustanut pikkuruiseen Norjeen joka puolelta maailmaa. Päivittäistä yleisöä oli yli 30 000 ja festivaali oli loppuunmyyty.
(MTV3/Sami Ruokangas) Kuvat Aki Blomberg ja Tero Honkasalo.
Meteorologi ja hevimusiikin asiantuntija Pekka Pouta arvioi Sweden Rockia toisen festaripäivän aamuna. .
Tunnelmia Sweden Rockista, festariruoka langos ja irlantilainen The Answer lavalla..
Katso . Rumpali Matt Abts ja kitaristi/laulaja Warren Haynes kertovat mm. Deep End -levyistään, joilla he basistinsa Allen Woodyn kuoltua työskentelivät mm. John Entwistlen, Jack Brucen, Roger Gloverin, Bootsy Collinsin ja monen muun huippubasistin kanssa. Lisäksi puhutaan bändin kuuluisasta New Orleansin -keikasta, vaikutteista ja Haynesin työskentelystä Grateful Deadin sekä Allman Brothersin kanssa.
Pekka Pouta haastattelee saksalaista metallibändiä, Kreatoria. Pekan seurassa bändin perustaja Mille Petrozza ja suomalaiskitaristi Sami Yli-Sirniö. .
Katso Scorpionsin . Kameran edessä vasemmalta oikealle: Rudolf Schenker, Klaus Meine ja Matthias Jabs.
Katso oululaisen Sweden Rock -kävijä .
Pekka Pouta kertoo fiiliksiä kolmannen päivän aamuna. .
Thunder: Danny Bowes ja Luke Morley
Marco Mendoza ja Point Blankin laulaja John O´Daniel
Suomalaisen Brother Firetribe -yhtyeen toivomana arkiston aarteena julkaisemme amerikkalaisbändi Journeyn haastattelun vuoden 2006 Sweden Rockista kokonaisuudessaan. Journey: Steve Augeri, Jonathan Cain, Ross Valory, Deen Castronovo ja Neal Schon. .
