SuomiAreenan puheenjohtajatentissä yksi ylitse muiden – Pöllöraati arvioi osallistujat: "Liekö käynyt huippupopulistin pikakurssilla?"

Pöllöraadissa puolueiden puheenjohtajia arvioivat MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen, yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki ja politiikan toimittaja Alec Neihum.

Lue myös: SuomiAreenan tentissä väännettiin metsistä, työstä ja koronasta: "Teidän pitää tehdä ne päätökset, kaksi vuotta on vatkattu ja väistelty"

Lue myös: Vihreiden Ohisalo olisi valmis luovuttamaan päätösvaltaa Suomen metsistä EU:lle ilmastotavoitteiden aikaansaamiseksi

Maria Ohisalo (vihr.), 14 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Hyvä kokonaissuoritus. Dominoi varsinkin keskustelun ensimmäistä puoliskoa siinä mielessä, että väittelyä käytiin paljolti vihreiden politiikan ympärillä. Ohisalon retoriikka oli tunteikasta, eikä hän kaihtanut päälle puhumista. Liekö käynyt europarlamentaarikko ja huippupopulisti Ville Niinistön pikakurssilla?

Eeva Lehtimäki:

Sisäministeri Ohisalo sai paljon puheaikaa, kun tentti alkoi koronan rajatoimilla ja keskustelulla EU:n metsälinjauksista. Paine ottaa räväkästi kantaa ilmastotoimiin näkyi, välillä tosin yliyrittämisenä ja välihuuteluna. Tentin vetäjät tiukkasivat kantaa komission rooliin ja linjasi, että komissiolle voi luovuttaa osin päätösvaltaa metsäsäätelyssä. Omat varmasti olivat tyytyväisiä jämäkämpiin ilmastokommentteihin, osalle äänestäjistä komission rooli saattaa olla punainen vaate. 

Alec Neihum:

Keskustan ja SDP:n ministerien toiminta EU-metsälinjauksissa sai edelleen jämäkkää murskakritiikkiä Ohisalolta. Suora vastaus siihen, voiko päätäntävaltaa metsäpolitiikassa myöntää pois Suomesta, olisi pitänyt miettiä paremmin etukäteen – muilta osin Ohisalo puolusti kantojaan poikkeuksellisen vireästi halki tentin. Työllisyys- ja talouspolitiikassa kenties analyyttisin hallituspoliitikko.

Jussi Halla-aho (ps.), 13 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Lähtikö Halla-aholta apina hartioilta sen jälkeen, kun hän kesäkuussa kertoi jättävänsä perussuomalaisten puheenjohtajuuden? Ainakin oli paljon energisempi kuin kuntavaalitenteissä pari kuukautta sitten. Halla-aho irrotti runsaslukuisesta yleisöstä parhaat naurut siinä kohtaa, kun syytti vihreitä maaseutuvastaiseksi puolueeksi. Pointti oli lainata (joskin hieman epätarkasti) vihreiden kuntapoliitikkoa Fatim Diarraa, joka aikoinaan ilmaisi kielteisiä tuntemuksiaan maaseutua kohtaan postaamalla insestistä ja apua huutavasta vaimosta. (Diarra joutui tuolloin pahoittelemaan Facebook-postaustaan.)

Eeva Lehtimäki:

Perussuomalaisten puheenjohtajuuden elokuussa jättävä Halla-aho oli tentin hymyilevin mies. Puhutteli kannattajiaan, kun sanoi asumisen ja liikkumisen kallistuvan hallituksen kireiden ilmastotoimien vuoksi. Ei haastettu tentissä. Vetää keskusteluja ja hallituksen syntejä taitavasti yhteen, mutta ei tarjonnut omia ratkaisuja isoihin kysymyksiin. Päämaalitauluna vihreät.

Alec Neihum:

Teatteriesityksissä viimeisten näytösten tunnelma voi usein olla poikkeuksellisen vapautunut, mutta väistyvä puheenjohtaja Halla-aho ei yltynyt erityisen railakkaaseen tykittelyyn. Asumisen ja liikkumisen hinnassa on ydinviesti, jota Halla-aho tänäänkin piti aina voidessaan esillä – eikä ole vaikeaa ymmärtää miksi. Kokoomuslaista kilpakumppaniaan selvästi kansantajuisempi.

Li Andersson (vas.), 11 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Oli iskussa. Teki taitavan taktisen peliliikkeen asettumalla Ohisalon tueksi tentin räiskyvimmässä osiossa, joka koski EU:n metsienkäyttösuunnitelmaa. Kas siinäpä punavihreä blokki. Vasemmiston retoriikan ydin on kokoomuksen haastaminen, ja senkin Andersson teki vakaasti harkiten väittämällä, että kokoomus se vain haluaa leikata yhteiskunnan vähäosaisilta.

Eeva Lehtimäki:

Vasemmistoliiton puheenjohtaja puolusti selkeämmin hallituksen ilmastolinjauksia kuin vihreiden Maria Ohisalo. Keskustan Jari Lepän EU-metsälobbaus oli Anderssonin mielestä moka. Tunteikas kiihtyminen halusta leikata pienituloisimpien toimeentulosta työllisyyden vuoksi. Työllisyysaloitteena asevelvollisuuden lyhentäminen. Omaan tasoonsa nähden perusvarma suoritus. 

Alec Neihum:

Onko paperille kirjatun työllisyystavoitteen tähänastinen nostelu todella hyvä syy sille, ettei työllisyystoimien tarvitse olla budjettiriihen ykkösprioriteetti? Anderssonin mielestä kukaan ei ole luovuttamassa päätösvaltaa metsäpolitiikassa EU:lle, mikä on jännittävä tulkinta – miksi EU-metsäpolitiikasta sitten edes puhutaan? Sivallukset opposition suuntaan olivat tänään ponnettomia. 

Markus Lohi (kesk.), 11 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Lohi on letkeän sujuva ja selkeä, mutta välillä vähän pitkäpiimäinen. Tuurasi joka tapauksessa Annika Saarikkoa kiitettävästi, eivätkä keskustan linjaukset metsäpolitiikassa jättäneet mitään epäselväksi: ”Emme tule missään oloissa antamaan komissiolle valtaa Suomen metsien käytöstä.” Toppuutteli vihreiden intoa tehdä budjettiriihestä ilmastoriihi ja muistutti, että riihessä päätetään valtion menoista ja tuloista.

Eeva Lehtimäki:

Varapuheenjohtaja ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja puolusti tentin alussa urheasti eduskunnan oikeutta muuttaa hallituksen koronalinjauksia. Otti yhteen Ohisalon ja Anderssonin kanssa Suomen metsien kohtelusta komission ilmastotoimien yhteydessä. Oli eri mieltä myös työllisyystoimien kiireellisyydestä syksyn budjettiriihessä. Lohi tuntuikin olevan enemmän väärässä hallituksessa kuin valtiovarainministeri Annika Saarikko, jota hän tuurasi.

Alec Neihum:

Keskustan Lohi torjui hallituskumppanienkin haukkuja kohtuullisen hyvin, mutta mikään Rovaniemen Leonardo Bonucci hän ei ole, jos oma pelinavaaminen ei parane. Koronarajoituksista fiksua itsekritiikkiä, joka selittyy toki asemalla sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Rentoa, mutta vähän tylsää esiintymistä.

Antti Häkkänen (kok.), 9 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Häkkänen tuurasi Petteri Orpoa. Ei ollut huono, mutta aiempien julkisten esiintymisten perusteella oli lupa odottaa enemmän. Oli pimennossa keskustelun ensimmäisen puoliskon ja terhentyi vasta, kun alettiin puhua taloudesta ja työllisyydestä. Sitten olikin erinomainen syyttäessään hallitusta julkista taloutta vahvistavien päätöksien puutteesta: ”Kaksi vuotta on vatkattu ja väistelty.”

Yksi koko tentin parhaista duelleista käytiin Häkkäsen ja Anderssonin kesken työllisyystoimista.

Häkkänen nosti esiin termin, joka varmasti tullaan kuulemaan kokoomuksen retoriikassa sitä useammin, mitä lähemmäs seuraavia vaaleja tullaan: Kannustava sosiaaliturva.

Eeva Lehtimäki:

Häkkänen tuurasi sairaslomalla olevaa Petteri Orpoa. Ei ollut aktiivinen keskustelija. Paras hetki, kun tiivisti, että hallituksella ei ole yhteistä näkemystä metsätoimiin. Li Andersson pelasti Häkkäsen mukaan tenttiin hyökkäämällä kokoomuslaista työllisyyspolitiikkaa vastaan. On selkeä esiintyjä, mutta potkua pitää saada lisää, jos ei halua jäädä muiden jalkoihin.

Alec Neihum:

Ansiokasta kritiikkiä Suomen johtamisjärjestelmälle koronanhoidossa, ei jäänyt kiinni lillukanvarsiin. Muilta osin hiljainen alku, pääsi vauhtiin vasta talous- ja työllisyyspolitiikasta puhuttaessa, jolloin tylytystä kyllä riitti. Olisiko Petteri Orpon kepeydestä opittavissa jotain?

Sari Essayah (kd.), 8 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Ei mielestäni niin skarppina kuin kuntavaalitenteissä, joissa oli aina joukon kolmen parhaan joukossa. Hallituksen sisällä vellovaan metsien käyttöä koskevaan kiistaan veitsenterävä kommentti: Kun Keski-Euroopassa on huomattu, ettei päästöjen vähentäminen olekaan niin helppoa tai halpaa, niin keinoksi on keksitty sosialisoida Euroopan metsävaltaisten maiden metsät.

Eeva Lehtimäki:

Tähtihetket tentin alussa, kun haukkui hallituksen ajoitusongelmat koronan rajoitusturvallisuuden hoidossa. Pääsi myös ääneen metsäväittelyn startissa. Sen jälkeen jäi keskustelussa sivummalle, kun hallituspuolueet riitelivät keskenään sovituista ilmastolinjauksista ja työllisyystoimien aikataulusta. Piristyi uudelleen, kun päästiin keskustelemaan lyhyesti velkaantumisesta.

Alec Neihum:

Kuntavaalitenteissä ärhäkkänä esiintynyt Essayah jäi liiaksi varjoon. Asiaosaajan maineessa oleva Essayah ei tuonut esille juuri mitään sellaista, mitä näillä lavoilla ei olisi jo kuultu. Jos oppositiossa halutaan erottautua, puolue kaipaa maakuntavaaleihin väistämättä uusia hot takeja.

Harry Harkimo (liik.), 8 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Jos ennen tenttiä motivaatio kesäillan debattiin oli hieman hukassa (Harkimon omien puheiden mukaan), se ei näkynyt lavalla lainkaan. Tentin viihdyttävin, varmaankin siksi, että osaa ja kehtaa laukoa suunnilleen sen mitä ajattelee. On aina päräyttävää, kun yksi eduskuntapuolue syyttää toista epäisänmaallisuudesta (vihreiden toiminta EU:ssa Suomen metsäpolitiikassa).

Eeva Lehtimäki:

Pienen puolueen puheenjohtaja ei pääse kovin usein ääneen. Harkimon esiintymisen voi kuitenkin tiivistää siihen, että hommat on hoidettu tyhmästi ja kaikki hallituksen tekoset ovat ihan pilipali toimia. Osaa luetella lukuja ja kyseenalaistaa joskus viihdyttävästikin, mutta omia ehdotuksia puuttuu. Oli parhaimmillaan lopussa, kun puhuttiin työllisyydestä ja velkaantumisen vaaroissa. 

Alec Neihum:

Ensimmäiselle mainoskatkolle ei edetty, ennen kuin Harkimo oli jälleen tilittänyt, mitä ei ymmärrä. Ehdotus Ruotsin mallista päällekkäisten ehdokkuuksien problematiikkaan oli kuitenkin kiinnostava, ja hallituskritiikkikin oli hetkittäin sekä humoristista että uskottavaa. Kohtuullinen suoritus.

Henrik Wickström (r.), 8 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

27-vuotias kuntapoliitikko Inkoosta debytoi valtakunnantasolla hyvin sijaistaessaan Anna-Maja Henrikssonia. Uskalsi olla äänessä, ja politiikan perusfraseologia on hallussa. Oli selvästi sisäistänyt Rkp:n roolin hallituksessa ja sitä myöten myös tentissä: Älä haasta hallituskumppaneita, vaikka olisitkin eri mieltä. Ei haparoi suomen kielessä – oman cv:n maininta kaksikielisyydestä on 100-prosenttisen totta.

Eeva Lehtimäki:

Myönnön googlanneeni Wickströmin kuvan ennen tentin alkua. Selvisi ensikertalaisena ihan siedettävästi. Ei suuria mokia, kannat sovittelevan kädenlämpöisiä. Wickström puolusti yrityksiä niin koronarajoituksissa että EU-asioissa. 

Alec Neihum:

Debyytti, jossa ei ollut mitään hävettävää, joskaan ei erityisesti hehkutettavaakaan. Kertoi yllätyksettömästi RKP:n kannat asioihin, eli oli usein vähän samaa mieltä vähän kaikkien kanssa. Asiaosaaminen on selvästi sillä tasolla, että inkoolaisesta voidaan kuulla vielä tulevaisuudessakin.

Niina Malm (sd.), 4 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

39-vuotias imatralainen 1. kauden kansanedustaja ja puolueensa varapuheenjohtaja tuurasi Sanna Marinia. Oli paitsiossa keskustelun alkupuoliskon ja kadotti pallon, kun keskustelussa oli puhe työllisyystoimista, jotka vahvistaisivat julkista taloutta. Niiden sijaan Malm nosteli esiin nuorison työllistämistä ja mielenterveysasioita. Karjalan murre oli plussaa, muuten tämä debatti oli oppireissu.

Eeva Lehtimäki:

Lomailevaa pääministeriä sijaistanut Malm ei onnistunut kirkastamaan SDP:n linjaa hallituksen metsä- ja ilmastoväännössä, päinvastoin. Kokemattomuus yhdeksän hengen politiikan kuninkuuslajissa eli tentissä näkyi. Ei oikein saanut esiin myöskään SDP:n työllisyyslinjauksia syksyn budjettiriihessä. Mukavaa oli, että murre kuului aika ajoin puheessa. 

Alec Neihum:

Sanna Marinin sijaistaminen voi olla kenelle hyvänsä epäkiitollinen homma, mutta SDP:n varapuheenjohtajan ajattelisi pystyvän parempaan. Osatyökykyisten työllistäminen ei voi olla hallituksen vetonaula, jos talouden halutaan kohenevan. Mitä konkreettista tarkoittaa nuorten työllistäminen? Vaisuja kannanottoja, ei käytännössä yhtäkään loiston paikkaa tentin aikana.

Lue myös: PS:n Halla-aho ryöpyttää vihreiden Ohisaloa rajavalvonnasta: "Ihmisten liikkumisen estämisessä onnistuttu, mutta tautiturvallisuus epäonnistunut"