Suomen virallisen albumilistan ykkösenä komeilee Speden ja G. Pula-Ahon radiohupailukooste Pure nenääs, Kaikki sketsit ja seikkailut 1960-1964. Levystä, jonka ideaa on ajanut väljä rokkimiesten ja toimittajien hupiseura Leo Jokela Boozing Society ja josta piti tulla varhaisen Speden ja aina yhtä hulvattoman Leo Jokelan elämäntyötä kunnioittava kuriositeetti, onkin tullut valtava hitti. Miten tämä on mahdollista?
Yksi syy on tietenkin levyn hurmaavuus ja hauskuus. Näihin aikoihin Spede oli oikeasti hauska ja vallaton, ja se kuuluu levyltä. Hän kirjoitti sketsit suoraan Leo Jokelalle Ruljanssiriihi- ja Hupiklubi -radio-ohjelmiin. 60-luvun alussa Spede ei ollut vielä kansakunnan kuulu hauskuuttaja, vaan aloitteleva, rajojaan haisteleva nuorimies. Nämä kuulokuvat ovat laskelmoimattoman pähkähulluja, ei vähiten papukaija Pula-Ahoa esittävän Leo Jokelan ansiosta.
Toinen syy voi olla Speden äskettäinen poismeno, joka nostatti valtaisan tunnekuohun ja ylisanoja säästelemättömän muistelotuokion. Äkkiä lähes kaikissa Speden tekemisissä nähtiin kuolemattoman koomikon hehkua. Takit kääntyivät monissa kulttuurikodeissa, mairittelevia lausuntoja sateli sieltäkin, mistä aiemmin oli kärrätty traktorilasteittain lunta Pasasen ovesta sisään.
Kolmas ja tärkein syy levyn jättimyyntiin on mielestäni puute, johon tuli nyt tuplaceedeen verran puhetta. Milloin viimeksi levykaupasta on voinut ostaa sketsejä ja puhetta, joita jaksaa kuunnella ulkopuolella niiden luontevan ympäristön, radion? Ei pitkään aikaan.
Pure nenääs -koostetta kuunnellessa tulee mieleen yksi ainut vertailukohta ja se on Radiomafiassa riehuva Alivaltiosihteeri -ryhmä, joka on paukuttanut jo vuositolkulla maamme hauskinta ja omintakeisinta radioviihdettä. He ovat vielä hurjempia ja kohtuuttomampia kuin Spede ja Leo Jokela, ja ihmetellä täytyy mikseivät he ole taltioineet hupailujaan tällaisiksi koosteiksi? Varmasti menisi kaupaksi, varsinkin kun nuoriso ei enää äänitä kaseteille rokkiohjelmia.